Voisitko seurustella miehen kanssa, joka ei osaa edes englantia yhtään?

Kaikkihan ovat peruskoulussa opiskelleet englantia, joten osaavat ainakin vähän.

Lukee englannin kielisiä kirjoja ja katsoo leffat ilman suomi-tekstejä. Itse en osaa englantia juuri ollenkaan, joten on turvallista käydä ulkomailla kun mies hoitaa puhumisen.



Vaikka mieheni ei osaiskaan puhua englantia, olisin hänen kanssaan toki silti. Onhan hän rakkainta maailmassa, lasten lisäksi. Sitten vaan sönköttäisimme yhdessä ulkomailla englantia ja yrittäisimme pärjätä :)

Tosin jos voisin tehdä "etukäteistilauksen", toivoisin miehen puhuvan englantia. Mutta kun ihmissuhteet eivät ole sellaisia, että tilataan mies halutuilla ominaisuuksilla. Itse painotan ihmissuhteessa eniten muita ominaisuuksia, niitä jotka liittyvät parisuhteeseen (esim. miten sovimme yhteen, arvomaailma, henkinen kemia yms). Jotenkin tuntuisi tosi oudolta, että jos ihminen olisi muuten ihan täydellinen, joku luopuisi ihmissuhteesta vain siksi, että toisella on huono kielitaito. Mutta toki jokainen painottaa haluamiaan asioita. Tuntuu silti yhtä oudolta kuin jos joku ei haluasi seurustella miehen kanssa, joka ei käy elokuvissa tai joka ei halua tulla mukaan zumbatunnille. Vaikka koko ystäväpiiri olisi ulkomaalaisia, niin silti tuntuu oudolta - sillä valitaanko kumppani tosiaan sen perusteella, puhuuko hän kaikkia kieliä, mitä kaveripiiri? PARIsuhteestahan siinä on kysymys. Kyllä omia ystävyyssuhteita voi hoitaa ilman puolison apua. Ja entä, jos omat ystävät eivät puhuisi englantia, ruotsia tai ranskaa, mutta oma miesystävä olisikin kotoisin jostain näistä maista - luopuisiko joku tästä miehestä sillä perusteella, ettei hän ulkomaalaisena puhu samaa kieltä kuin oma kaveripiiri? Ja jos matkoilla joutuu sitten hoitamaan itse kaikki asiat, niin kaatuuko maailma siihen? Jos ihmissuhde on muuten täydellinen. Toki nämä ovat aina valintoja.

;-) mutta silti mulle olisi kauhistus jos joutuisin olemaan mieheni "sosiaalisena tulkkina" tavalla tai toisella, olisi rankkaa jos han ei voisi yksin kaupassa kayda, saati sitten meille kutsua vieraita ilman tulkkausta... Tasta yksi kokemus Suomesta teinivuosilta (kyllakin ihan suomeksi): mulla oli poikaystava hetken aikaa, joka ei seurassa puhunut mitaan kuin mulle, siis millaan kielella. En jaksanut sita, teki kaikista ihmiskontakteista hirmu hankalia. Ehkei kaikille olisi hankalaa, mutta itse en jaksa sellaista, haluan miehen joka osaa seka puhua etta pussata, niin etta voin itse jattaytya myos joskus vahan taka-alallekin...

Osaa vaan "suomee ja savoo".

Arvostan sivistystä ja se onkin tärkein kriteeri kumppanin valinnassa. Lisäksi asun ulkomailla, joten noin käytännön elämän kannalta se voisi olla haastavaa:D

hänet vapauettiin aikanaan koulussa kielistä, pahan lukihäiriön vuoksi. ja kun resurssseja toisen laiseen opetamiseen ei ollut, niin tosiaan -80-luvulla suuressa viisaudessa päätettiin ettei miehen tarvitse lukea kieliä lainkaan.



AIkuisena mies on käytännön kautta oppinut sekä ruotsia että englantia. olemme asuneet muutaman vuoden ruotsissa, siellä kävi kielikursseja ulkomaalaisille, ja töissä pärjäsi ihan ok. englanti on tullut tietokonemaailman kautta utksi. ei edelleenkään puhu englantia, muta tiettyjä perusjuttuja ymmärtää.

Kaikkihan ovat peruskoulussa opiskelleet englantia, joten osaavat ainakin vähän.

eli jos kyseessä on normaaliälyinen savolainen, niin osaa englantia jonkin verran.

Muuten on kyse siitä, etten seurustelisi niin vanhan/kehitysvammaisen tms ihmisen kanssa, joka ei normaalia peruskoulua ole käynyt.

Kaikkihan ovat peruskoulussa opiskelleet englantia, joten osaavat ainakin vähän.

Peruskoulu on tullut Suomeen vasta 1970-luvulla. Itse olen jo 1950-luvulla syntynyttä, ensimmäistä ikäluokkaa joka aloitti englannin opiskelun jo kansakoulussa.

Opiskelu ja englannin opetus koulussa ei suinkaan takaa sitä, että kieltä myös osaisi.

Epäilen, että melko moni av-mamma voi vahvistaa tämän väitteen oman kokemuksensa perusteella.

Itse olen käyny peruskoulun, lukion ja ammattikorkean ja edelleen kielitaito puuttuu. osaan toki englantia sen verran että pärjään, mutta en yhtään enempää. En vaan osaa puhua enkä ymmärrä!!! Kirjoitin enkusta B:een.



Mieheni taas ymmärtää täydellisesti englantia ja puhuu sitä, vaikka ihan samat koulut ollaan käyty. Toisilla se kieli jää vaan paremmin päähän.

Kaikkihan ovat peruskoulussa opiskelleet englantia, joten osaavat ainakin vähän.

eli jos kyseessä on normaaliälyinen savolainen, niin osaa englantia jonkin verran.

Muuten on kyse siitä, etten seurustelisi niin vanhan/kehitysvammaisen tms ihmisen kanssa, joka ei normaalia peruskoulua ole käynyt.

te ihmettelijät itse olette?

t. se nelikymppinen joka on ainakin totaalisesti unohtanut ruotsin, ja ne saksan vähät alkeet.

Opiskelu ei takaa osaamista

Olen kyllä itsekin tuon kokenut. Olin vuosia sitten kahvilassa kesätöissä. Kassalla oli kesätöissä itseni ikäinen tyttö, joka ihan varmasti oli opiskellut peruskoulussa englantia. Hän ei osannut englantia yhtään. Jos asiakas pyysi selvällä englannin kielellä esim. cokista, ison kupin kahvia tms. niin hän kysyi minulta apua. Hänen ei olisi edes tarvinnut sanoa mitään (tai ehkä kiitos) jos asiakas jo ojensi oikeankokoista rahaa. (Toisaalta hän myös laski laskimella paljonko on vaikkapa 10 mk + 6 mk.)

En kyllä toivoisi noin oppimatonta miestä itselleni.

Ulkomailla esim Turkissa 99,9 %:a ei osaa mitään kieliä, samoin Ranskassa englanti ei taivu kuin todella harvoilta, samoin Saksassa, Espanjassa, Sveitsissä jne. Mikä sulla taas on ongelma? Eihän nuoret osaa Helsingissä edes suomea.

;-) mutta silti mulle olisi kauhistus jos joutuisin olemaan mieheni "sosiaalisena tulkkina" tavalla tai toisella, olisi rankkaa jos han ei voisi yksin kaupassa kayda, saati sitten meille kutsua vieraita ilman tulkkausta... Tasta yksi kokemus Suomesta teinivuosilta (kyllakin ihan suomeksi): mulla oli poikaystava hetken aikaa, joka ei seurassa puhunut mitaan kuin mulle, siis millaan kielella. En jaksanut sita, teki kaikista ihmiskontakteista hirmu hankalia. Ehkei kaikille olisi hankalaa, mutta itse en jaksa sellaista, haluan miehen joka osaa seka puhua etta pussata, niin etta voin itse jattaytya myos joskus vahan taka-alallekin...

onhan se nyt vähän eri asia, onko joku puhumatta siksi, että on heikot sosiaaliset taidot noin yleensä, vai onko joku puhumatta siksi, että on itse erikielinen kuin muut.

Mietin myös sitä, että jos asia olisi toisinpäin - ystäväsi ja perheesi eivät puhuisi englantia, mutta tapaisit englanninkielisen aivan ihanan miehen - niin luopuisitko kenties elämäsi rakkaudesta vain siksi, että hän ei puhuisi samaa kieltä kavereittesi kanssa?

Jos asuisitte ulkomailla, mies varmaan voisi mennä kielikurssille, jotta selviäisi kyllä päivittäisistä toimistaan. Ja omasta kokemuksesta sanoisin, että kyllä kaupassa pärjää ummikkokin - itse osaan kyllä englantia, mutta kaikkialla ulkomailla ne kaupanmyyjät eivät ;)

Mä arvostan sivistystä, se on semmoinen asia, jota mun kumppanilla on oltava. Toki ihmisillä on hirveästi erilaista tietoa maailmasta, akateeminen sivistys ja kielten osaaminen on vain yksi pieni lokero, mutta juuri puolison valinnassa nämä asiat painavat paljon. Muuten en mittaa ihmisen arvoa kielitaidon tai sen kaltaisiten asioiden perusteella.

Et sitten voisi seurustella britin tai jenkin kanssa

Mä oon kyllä tavannut paljon brittejä ja jenkkejä, jotka osaa muitakin kieliä, jopa useita. Joutuukohan ne palauttamaan passinsa? Samoin olen tavannut paljon sivistyneitä brittejä ja jenkkejä.

3 v sanoi, kun keskustelimme eri kielistä.

" Me puhumme täällä suomea, koska me tunnemme Suomen".

Viisas poika sulla!

SE ei haittaisi, että ei puhu englantia tai muita vieraita kieliä, mutta tuo savon puhuminen on ehdoton este.



Jos puhuisi vaikka suomea ja turkua, voisin harkita.

mieheni osaa täydellistä englantia. Hän ei vain suostu puhumaan sitä, vaikka saattaa lukea kirjoja englanniksi. En ole koskaan kuullut hänen puhuvan mutta kääntää tekstiä ja puhetta silmät sidottuna.



Epäilen ujoutta syyksi. Hän ei muutoinkaan keskustele edes suomeksi tai ruotsiksi mitään kenenkään kanssa. Olen korkeammin koulutettu kuin hän, silti englantini on surkeampaa, kuin hänen. Enkä myöskään osaa ruotsia tai saksaa kuten hän.

niin kyllä englantia ymmärretään ja osataan vaivatta lukea. Puhe on eriasia. Puhetaidon puute johtuu suomalaisesta englannin opetuksesta. Opettajat eivät vaali puheharjoittelua. Pääpaino on lukemisessa ja kuuntelussa. Puhumista harjoitellaan harmittavan vähän. Eikä asiaa auta, jos taustalla on hidas hämäläisyys.

Ei luulisi sitten levan ongelma.

Hävettää aina kuunnella suomalaisten puhumaa englantia. Parempi pitää päänsä kiinni ja nyökytellä. Noloa kuunnella huonoa englantia. Harva osaa kieltä niin hyvin että sitä saisi julkisesti käyttää. Sakkoa pitäisi antaa moisesta.

Minä itse en puhu vaikka osaan hyvällä tasolla. En osaa kiitettävästi, joten pidän pääni kiinni, enkä nolaa muita taidottomuudellani. Vaalin äärimmäistä osaamista asioissa. Jos asiaa ei osata niin parempi olla tekemättä sitä julkisesti. En todellakaan deittailisi miestä, joka osaa englantia kohtuullisiesti tai hyvin ja antaisi kaikkien kuulla hänen "ei kiitettävää" englantia. Se olisi noloa.

SE ei haittaisi, että ei puhu englantia tai muita vieraita kieliä, mutta tuo savon puhuminen on ehdoton este.

Jos puhuisi vaikka suomea ja turkua, voisin harkita.

mulle olis kyllä ehdoton nounou toi turku.

Oulu/Kainuu suunnalta olevana on paljon helpompi kuunnella savoa.