keskenmenon kokeneet!

keskenmeno huomattiin rv10+ Olin käynyt ultrassa rv8 ja sikiö oli kuollut varmaan 1-2 pv sen jälkeen arvioi lääkäri.



Ei selvinnyt syy, eikä edes yritetty selvittää. Jouduin kaavintaan, kun oli siis keskeytynyt keskenmeno.



Hyvin olen selvinnyt, alussa oli vähän sellainen "millään ei ole väliä enää"-fiilis.



Ei ole vaikuttanut parisuhteeseen mitenkään. Ei heikentänyt, mutta ei minusta kauheasti vahvistanutkaan, koska meillä minä tykkään puhua asioista ja mies ei. ja en jaksanut tivata miehen tuntemuksia ja hän ei puhunut itse.



Sen jälkeen olen saanut kyllä jo lapsen.

Yhdellä kerralla olin.

Ei selvinnyt. Eka oli pahin, mutta kyllä niistä aina selvitty on. Ei vaikuttanut.

keskenmenoon viikolla 14. En ollut käynyt vielä ultrassa, mutta vaadin päästä ultraan, kun minulla oli sellainen olo, ettei vauvalla ole kaikki hyvin eikä neuvolassa saatu sykettä kuuluviin. Ultrassa kävi ilmi, että sikiö oli menehtynyt n. vkolla 9, keskenmeno ei vain ollut alkanut. Koska kyseessä oli perjantai, kaavinta-aika varattiin maanantaille. Lauantaina alkoi raju keskenmeno, jonka seurauksena jouduin sairaalaan tiputukseen.

Syytä keskenmenoon ei selvitetty, hoitohenkilökunta epäili,että vauva ei ollut ollut terve, luonto hoiti omansa pois.

Aluksi luulin, etten selviä ollenkaan, mutta pikkuhiljaa elämä voitti ja viisi kuukautta keskenmenosta olin uudelleen raskaana ja saimme hurmaavan kuopuksemme 1v.2kk keskenmenon jälkeen.

Suhteeseen vaikutti vahvistavasti, tuska ja suru olivat yhteiset.

Kyseessä oli ensimmäinen raskauteni.



Vuoto alkoi rv 8, ilmeisesti alkion kehitys oli kuitenkin pysähtynyt jo paria viikkoa aiemmin. En ehtinyt käydä ultrassa mutta neuvolassa kyllä.



Syy ei selvinnyt.



Olin ja olen tietysti edelleen surullinen. Henkinen tuska on ollut paljon kivuliaampaa kuin fyysinen. Välillä vieläkin tulee mieleen, missä vaiheessa olisin jos raskaus olisi jatkunut. Nyt näkyisi jo vähän vatsaa, näihin aikoihin olisi kerrottu jo monille ystäville ja pian töissäkin... Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen raskaus (joka lähti ensimmäisestä yrityskierrosta) joten yritän olla toiveikas, tosin uusi yritys jännittää. Toinen km olisi vielä paljon raskaampi kokea.



Keskenmeno ei vaikuttanut parisuhteeseemme mitenkään. Mies oli surullinen, mutta ei luonnollisesti kokenut sitä ihan samalla tavalla kuin minä itse, koska hänelle raskaus ei ehtinyt olla kovinkaan konkreettinen.



Olen kiitollinen siitä, että keskenmeno ei aiheuttanut mitään komplikaatioita. En menettänyt munasarjaa tai mitään. En myöskään tarvinnut kaavintaa, joten pääsemme yrittämään heti uudelleen.

Kun tuli tunne ettei kaikki ollut hyvin.

Oli ollut pientä tiputtelua aiemmin, muttei mitään kipua

neuvvolassa pidettiin ihan normaalina.

Raskaus väsymys hävisi ja aloin nauttia "raskaudestani"

Ultrassa todettiin lapseni kuolleen juuri niihin aikoihin.

Joten 7viikkoiseksi pieni sydän jaksoi sykkiä ja noin 3 viikkoa

kannoin kuollutta lastani.

Tunne oli hirveä, mutta onneksi päätimme miehemme kanssa

yrittää vielä, meni monta kuukautta ennen kuin uskalsin nauttia

ja iloita raskaudestani, toisinaan kun olin pirteämpi, pelkäsin ettei kakki ole hyvin.

Nyt meillä on ihana pieni tyttö jota rakastamme"kahden" edestä.

rv 5

rv 11

En ollut käynyt ultrassa.

Syytä ei edes tutkittu.

Eka kerralla matkustin lasten kanssa pitkähkön junamatkan. Toka kerralla muutimme.

Eka kerran jälkeen iski iso vauvakuume ja kesti puoli vuotta ennen kuin sitten alkoi raskaus.

Tokan jälkeen olinkin vaan helpottunut. Keskenmeno oli rankka kokemus, kun viikkoja oli jo enemmän, osin sikiö kuollut jo muutamaa viikkoa aiemmin. Odotin puoli vuotta ennen kuin edes halusin yrittää uudelleen. toivoin kovasti ettei tarvitsisi uudelleen kokea rankkaa keskenmenoa ja kun uusi raskaus alkoi pelkäsin aluksi, että onnistuukohan tämä. Onnistui ja neljäs lapsemme syntyi.



Ei vaikutusta suhteeseen.

Viikkoa ennen ultrassa (vaalenpunaista verta vuosi hieman pari pv) vain raskauspussi, ei sykettä (viikkoja vain 5 kuitenkin) eikä sikiökaikuakaan. Lienee siis ollut. Vuosi itsekseen pois yhden yön aikana kovin kivuin, illalla vielä raskuasmateriaalia kohdussa, aamulla kontrolliultrassa ei tarvetta lääkkeelliseenkään tyhjennykseen. Syytä ei todettu/kerrottu, mutta oisko ollut tuulimuna, kun meni noin varhain kesken eikä sikiökaikua tms. ollut.



Minua helpotti paljon se, että raskaus ylipäätänsä alkoi, vaikka menikin kesken. Olen hoitoalalla ja tiedän, ettei elämä ja raskuaudet mene aina niin kuin itse toivoo. Tiesin, että pystyn tulemaan raskaaksi (oli lapsettomuusongelmaa takana ja luomuraskaus sitten yllättäen ennen hoitojen aloitusta tämä kesken mennyt). Uusi raskaus alkoikin ihan heti perään ja luomusti sekin ja siinä meni kaikki onnellisesti. Kyllähän se km kuitenkin vähän itketti ja harmitti, mutta uusi raskaus korjasi tilannetta enkä km:a sen koomin miettiny, mitä takaraivossa painoi uuden raskauden aikana, että kaikki ei välttämättä menekään hyvin.



Miehen kanssa meitä taisi lähentää keskenmeno.

Sain keskenmenon ensimmäisessä raskaudessani viikolla 8. En ollut käynyt ultrassa ennen sitä. Syytä ei selvinnyt, eikä selvitetty. Myöhemmin minulla todettiin monirakkulaiset munasarjat, jotka kyllä aiheuttavat huonompilaatuisia munasoluja ja siten enemmän keskenmenoja. Ehkä se oli syy tai sitten sattuma.



Keskenmenosta on nyt kolme vuotta ja jaksan nykyään oikein hyvin. Puoli vuotta keskenmenon jälkeen tulin uudestaan raskaaksi ja sain tytön. Tämän jälkeen vielä pojan. Heti keskenmenon jälkeen olin kyllä armottoman surullinen ja itkeskelin paljon. PArisuhde oli jollain tavalla koitoksella, vaikka me kyllä tuimme toisiamme mielestäni hyvin.



Keskenmeno oli rankka kokemus, ja omien muistiinpanojeni lukeminen saa minut vieläkin itkemään.

Minusta ne nyt vaan kuuluu elämään. Ei sen kummemmin vaikuttanut yhtään mihinkään.

En ollut käynyt ultrassa, vaan ekassa ultrassa todettiin, ettei sikiön koko vastaa viikkoja, ettei sykettä näy ja ettei sikiölle virtaa verta. Syyhän ei noin varhaisissa keskenmenoissa ketään kiinnosta, sikiö ei vain ollut elinkelpoinen.



Keskenmenon jälkeen olen jaksanut ihan normaalisti. Silloin muutaman päivän v-tutti, mutta myöhemmin en ole asiaa vatvonut. Vasta nyt tuli mieleen, että veljenpoikaa katsellessa ei ole ikinä tullut mieleen, että meillä pitäisi olla samanikäinen lapsi. En ole ikinä ajatellut, että sen lapsen olisi pitänyt meille syntyä, kun kerran selvästikään se ei ollut meille tarkoitettu. Eli tapahtumasta ei ole jäänyt mitään henkisiä kolhuja. Olin jo aiemmin tiedostanut, että about joka toiselle lapsia saaneelle naiselle on myös jossain vaiheessa tullut keskenmeno, joten onhan sen todennäköisyys aika suuri, eikä siten niin ihmeellinen juttu.



Suhteeseen ei vaikuttanut mitenkään. Kyseessä oli mun kolmas raskaus. Sen jälkeen on ollut myös neljäs raskaus, josta syntyi terve vauva. Siinä raskaudessa kävin kyllä alkuraskaudessa yksityisellä ultrassa, stressin välttämiseksi.

joka kerta mennyt ultraan, jos on vähätelty olen vaatinut jotta nähdään ettei mitään ole jäänyt ettei tule tulehdusta



aika auttaa ja itsestä huolehtiminen

on ollut 3 keskenmenoa. Kaikki 10-12 raskausviikoilla. Kaikissa kävin ultrassa sitä ennen. Sydän sykki, mutta sikiö pari viikkoa pienempi kuin piti laskujen mukaan. Eka oli rankin, siitä puhuttiin paljon miehen kanssa. Sen jälkeen tuntu että ei voi olla totta taasko!



Parisuhteeseen ei vaikuttanut, ehkä vahvisti jos jotain.



Lääkkeellinen tyhjennys joka kerta. Kivuton toimenpide mun kohdalla, mut kerran sain käsiini sen pienen pavun joka ulos tuli, sen näyn muistan aina. Muilla kerroilla vain runsasta vuotoa, johon se pieni papukin hukkui, kun en edes huomannu milloin oli ulos tullu.



Kaksi tervettä lasta nyt. Keskenmenoista vain kaksi peräkkäisiä, joten syytä ei tutkittu. Sanottiin vaan että ei tiä syytä.



Jälkikäteen yksi lääkäri sano että munasarjakystat, jotka suht pienet sillon, mutta myöhemmin leikattu pois, ois voinu olla syynä keskenmenoihin.



Nykyään keskenmenot ei tunnu edes todellisilta, vaikka tiedän että ne olemme kokeneet. Eli aika parantaa, meillä asiaa auttaa tietty kaks tervettä ihanaa tenavaa:)

kun alkoi vuotamaan.



Tuo nyt on yleinen vaiva, sitä vähäteltiin ja kehoitettiin yrittämään kierron jälkeen uudelleen.



Orin todella raskaasti ja vasta vuoden päästä uskalsin yrittää uudelleen. Ei vaikuttanut suhteeseen.

Ei ehditty tehdä ultraa ennen sitä. Syy ei selvinnyt, mutta verenvuodon alettua tehdyn ultran perusteella tuulimuna ei ainakaan ollut kyseessä. Jaksoin erittäin huonosti, koska vauvaa oli yritetty siihen mennessä jo kaksi vuotta, kahdeksalla hedelmöityshoidolla, jos inseminaatiotkin lasketaan mukaan. Vointi parani vasta, kun kaksi vuotta km:sta sain elävän vauvan. Suhteeseen ei vaikuttanut.

sain kaksi, viikoilla 12. Ei selvinnyt syy. Erosimme. Sain kaksi lasta myöhemmin toisen miehen kanssa. Ex on saanut keskenmenoja seuraavassakin suhteessaan kuulemma.

Voin todella huonosti, varsinkin ekan keskenmenon jälkeen. Miehestä en tiedä, kun emme muutenkaan kovin puhuneet. Erottu olisi aikanaan ilmankin keskenmenoja.

Kävin ultrassa muistaakseni ja niissä huomattiin, mutta taisi olla, että itse pyysin päästä ultraan. Siihen aikaan ei varmaan ollit noita alkuraskauden ultria automaattisesti. Kun tästä on vuosikausia aikaa.

Takana lapsettomuutta ja tilanne oli tosi rankka. Syy ei selvinnyt, eikä sitä selvitetä kuin vasta 4. km:n kohdalla.

Takana lapsettomuutta ja tilanne oli tosi rankka. Syy ei selvinnyt, eikä sitä selvitetä kuin vasta 4. km:n kohdalla.

viikkoja oli tuolloin 15+5 ja sikiö oli kuollut viikkoa-kahta aiemmin. Olin käynyt kahdessa ultrassa. Ei vaikuttanut suhteeseemme.