keskenmeno ja uusi raskaus + pelko.
Hei
Onko muita sellaisia keillä on keskenmeno/keskenmenoja takana ja joita uusi raskaus pelottaa?
Meillä takana kaksi alkuraskauden keskenmenoa ja nyt kun tuli tieto uudesta raskaudesta, myös paniikki nostaa päätään. Aivan kamala tunne kun haluaisi iloita pienestä mutta takaraivossa kumisee pelko siitä että kohta on taas verta housuissa ja pitää haudata kaikki haaveet ja unelmat romukoppaan..
Tuntuu että kun sitä ressaa niin hirveästi niin eihän se voi olla hyväksi vauvallekkaan?? Ajattelin ottaa asian puheeksi neuvolassa (jos sinne asti päästään) mutta siihenkin on vielä aikaa. Olisiko ketään kellä samanlaisia kokemuksia tai edes vinkkejä miten rauhoitella itseään?
Tintu
Kommentit (13)
[quote author="Tintu" time="10.08.2011 klo 17:13"]Meilläkin oli ensimmäinen raskaus keskeytynyt keskenmeno, eli rv 11+1 todettiin ultrassa että pikkuisen kehitys oli loppunut jo rv 7. Raskausoireet minulla kestivät viikolle 10 asti, mutta sitten loppuivat kuin seinään.
Nyt vähän sellainen fiilis että toivoisi että niitä oireita jo tulisi, mutta toisaalta uskaltaako niihin oireisinkaan luottaa? Neuvolassa sanottiin silloin ensimmäisellä kerralla että niin kauan kuin oireita on niin se kertoo että sikiöllä on kaikki hyvin... eipä ainakaan meillä pitänyt paikkaansa.
Olen hieman samoilla linjoilla Nippe82:sen kanssa, vaikka toive pienestä on suuri, niin jos tämäkin raskaus menee kesken niin en tiedä miten kestän. Taitaa tulla tauko yritykseen, sillä tämä menettämisen pelko on kyllä henkisesti raskasta.
Nyt mennään päivä kerrallaan. Pitkältähän tämä odotus tuntuu, mutta onneksi päivässä on vain 24 tuntia ;)
Rohkeutta vain kaikille jotka kamppailevat tällaisen asian kanssa!
[/quote]
Tämä johtuu varmasti muttavirheestä, eli todennäköisesti tyyppi on kuollut kun oireet on loppuneet ja neuvolassa mitta mitattu väärin. Itse sain viime km kolmelta eri hoitaulta/lääkäriltä 3eri mittaa: 9+3, 8+6 ja 7+1. Ne on niin pieniä sillon että millinkin mittavirhe on iso.
Hei! Vihdoin löysin vähän tuoreemman keskustelun jossa itselle kovin ajankohtainen aihe.. Minulla takana kaksi keskenmenoa, ensimmäinen lokakuussa ja toinen viimeviikolla. Välissä ei kerennyt kuukautisia tulemaan. Molemmat km:t tapahtui viikolla 6+.
Nyt pahimman järkytyksen jälkeen jäljellä on suuri pelko tulevaisuudesta. Meillä jo yksi lapsi on (1v 3kk), sisarus olisi todella todella odotettu! Pelottaa että miten mahdollisessa seuraavassa raskaudessa käy ja miten pystyy odottamaan ensimmäistä ultraa rauhassa.. Mulle neuvolassa tosin sanottiin että voisi olla mahdollisuus kunnan kautta varhaisultraan kahden perättäisen kaskenmenon jälkeen. Tsemppiä ja voimia kovasti kaikille keskenmenon tai useamman kokeneelle!
kun itselleni aihe on nyt ajankohtainen.
Mulla on neljä tervettä lasta. Kuopuksen jälkeen meni vuosi ennen kuin tulin raskaaksi, raskaus meni kesken viikoilla 6+3. Yhdet kuukautiset ehti tulla ja sitten testi taas plussa mutta sekin raskaus meni kesken viikoilla 5+3. Kuopus on nyt reilu 2,5v vanha ja olen jälleen raskaana. Muttamutta... Mua pelottaa ihan hirveästi että tämäkin menee kesken. Tänään on viikkoja 5+2. Miehelle olen puhunut mutta hän ei oikein osaa suhtautua. Hänelle nuo aiemmat keskenmenot ovat toki olleet ikäviä asioita mutta eivät samalla lailla menetyksiä kuin minulle.
Mä niin toivon että tämä raskaus jatkuisi ja saisin vielä viidennen lapseni. Neuvola-ajan sain vasta tammikuun loppuun kun viikkoja olisi kasassa jo 11.
Kyllä sitä tietysti miettii koko ajan tämän uuden raskauden aikana (olen nyt yhden vuoden takaisen keskenmenon jälkeen raskausviikolla 14), että uskaltaako sitä oikein vieläkään iloita, mutta ehkä sitä pikku hiljaa uskaltaa, kun tietää, että se suurin keskenmenovaara on nyt ohi ja näki jo hyvin voivan ja vilkkaan sikiön ultrassa. Mutta kieltämättä se pelko vaan välillä hiipii. Eikä suru vuoden takaisesta vieläkään ole ihan helpottanut. Sen kanssa on oppinut elämään, mutta en tiedä lakkaako se suru koskaan kokonaan. Vaikka keskenmeno tapahtuikin jo seiskaviikon jälkeen, menetin silti oman lapseni (ihan sama vaikka joku sanoo, että se oli vasta alkio). Mutta ehkä se surukin helpottaa viimeistään sitten, kun saan oman uuden pienokaisen käsivarsilleni.
Nyt sitä osaa jo iloita muidenkin raskauksista. Ei sitä ennen tätä omaa uutta raskautta oikein osannut. Tuntui, että tuli vain surulliseksi ja suorastaan vihaiseksi toisten onnesta, kun se oma suru oli niin kova. Ja sitten tuli syyllinen olo. Mutta onneksi nyt on asiat toisin ja ainakin tähän asti uudessa raskaudessa kaikki on mennyt hyvin. Onnea ja jaksamista teille kaikille muillekin keskenmenon kokeneille nyt uudestaan raskaana oleville.
Mulla on taustalla pitkän yrityksen jälkeen km ja heti sen jälkeen uusi, onnistunut raskaus. Ja kyllä koko raskausaika meni pelätessä enkä ollenkaan uskaltanut nauttia raskuadesta, vaikka 20 ekaa viikkoa voin tosi hyvin. Alussa tuli kerran verta, jota säikähdin tosi paljon, ihan luonnollista varmaan. Sitten jo viikolla 8 kohtu alkoi supistella, en tiedä, onko normaalia, mutta mulla tosiaan näin kävi. Ravasin sitten sen takia pari kertaan yks. gynellä ultrassa ja kaikki oli kunnossa. Neuvolassa otettiin useamman kerran str. testiä, minun pyynnöstäni (lähipiirissä huonoja kokemuksia vastasyntyneen meningiitistä, se oli toinen pelkoni). Viikolta 24 lähtien olin sitten supistusten vuoksi sairaslomalla ja täysiaikainen terve vauva syntyi.
Peloista kannattaa puhua. Itse puhuin vain miehelleni, mutta kyllä ysk. gynellä ja neuvolassa varmaan tilanteeni arvattiin ja ihan kivasti siihen tukea sain.
Minua rauhoitti kovasti aina, kun tutkimuksissa oli kaikki ok. Mutta aika pian se pelko sitten taas mieleen hiipii. Pitää vain yrittää luottaa, että kaikki menee hyvin tai jos ei mene, sille on jokin tarkoitus. Kai.
Onnea sinulle raskauteen!
Juuri tuo on ehkä helpottavinta kuulla, että on ihmisiä samassa tilanteessa ja kaikki on mennyt hyvin. Mitä olen aiheesta lukenut netistä, niin aina joku neropatti kertoo että hänen kohdallaan tuli monta keskenmenoa peräkkäin ja että riski on suuri eikä kannata vielä iloita .. eihän sellaista halua kukaan kuulla?
Itsekin mietin sitä että miten neuvolassa suhtaudutaan asiaan.. Meillä on ollut todella mukava hoitaja neuvolassa, mutta jotenkin on sellainen olo että jos nyt rupeaa avautumaan peloistaan niin ottavatko he niitä tosissaan vai pitävätkö vain turhana valituksena. Kun eihän tälle toisaalta mitään voi. Olisikin joku piikki minkä jälkeen kaikki pelot haihtuisivat.
Eniten minua ehkä harmittaa se että mieskin on todella epäuskoinen raskauden suhteen. Kyllähän hän iloitsee, mutta enemmän sellaisella hillityllä tavalla että katsotaan nyt kauanko kestää.. surettaa hieman että hänelläkin on mennyt usko tähän hommaan.
Pitää yrittää kuitenkin pitää mieli positiivisena, meilläpäin pääsee ar-ultraan neuvolan kautta ilmaiseksi, jos on takana keskenmenoja. Sitä odotellessa :)
Hei Tintu! tarinasi kuulosti niin tutulta, et oli pakko vastata.. mulla on itelläni ollu kans kaks alkuraskauden keskenmenoa.. kolmannen plussan tullessa olin taas innoissani, mut samalla tuli se pelkokin, et mitä jos tämäkään pikkuinen ei pysy mukana.. ja sit se pelko, et stressaa niin paljon, et se menee sen takia kesken.. mua helpotti se tieto (jota varmaa on sulleki monesti hoettu), et sä et voi peloillas tai stressilläs aiheuttaa keskenmenoa! pahimmat pelot helpotti sen jälkeen ku ne viikot, millon edelliset oli menny kesken, oli ohi ja sit tietenki ku se `merkittävä` 12 viikkoa oli täynnä.
Musta tuntu kans, et mies ei ikäänkuin "eläny raskaudessa mukana" ku vasta sen jälkeen ku ultrassa todettiin, et kaikki oli kunnossa ja selitti sit syyks pelon, jota ei halunnu "tartuttaa" muhun.. sen jälkeen oli täysillä mukana ja tukena loppuun asti! nyt meidän kolmas "plussa" on jo 7-viikkoinen ja nukkuu sikeästi kopassaan :)
muista, et sä et kuitenkaan voi surra etukäteen menetystä jos sellanen tulee, vaan koita nauttia raskaudesta ja pikkuisesta päivä kerrallaan :)
-perhonen
Hei Tintu!
Täälläkin pian esikoisen yritystä 2 vuotta takana. Tuloksena keskeytynyt km rv7+3, joka todettiin rv 13+0 sekä tuulimuna, joka todettiin rv 7+0. Eli en tiedä itsekään kumpaa pelkään enemmän, sitä ettenkö tule enää ikinä raskaaksi vai sitä että tulen raskaaksi. Toive omasta pienokaisesta on suuri, mutta toisaalta pelko siitä, että taas siinä menee kuitenkin jokin pieleen on suuri. Keskustelin neuvolassa asiasta ja ainakin minulle lupailtiin, että tarvittaessa saa sairaslomaa esim. rv 13 asti, jotta voi rauhassa levätä. Koska pelkään, että stressaava työ on osasyynä keskenmenoihin. Enkä uskaltaisi käydä töissä, enkä työssäni voi jatkuvasti vessassa istua tarkistamassa onko tullut vuotoa. Toisaalta eipä noissa kummassakaan keskenmenneessä ollut edes vuotoja...
Suosittelen kääntymään neuvolan puoleen...
Meilläkin oli ensimmäinen raskaus keskeytynyt keskenmeno, eli rv 11+1 todettiin ultrassa että pikkuisen kehitys oli loppunut jo rv 7. Raskausoireet minulla kestivät viikolle 10 asti, mutta sitten loppuivat kuin seinään.
Nyt vähän sellainen fiilis että toivoisi että niitä oireita jo tulisi, mutta toisaalta uskaltaako niihin oireisinkaan luottaa? Neuvolassa sanottiin silloin ensimmäisellä kerralla että niin kauan kuin oireita on niin se kertoo että sikiöllä on kaikki hyvin... eipä ainakaan meillä pitänyt paikkaansa.
Olen hieman samoilla linjoilla Nippe82:sen kanssa, vaikka toive pienestä on suuri, niin jos tämäkin raskaus menee kesken niin en tiedä miten kestän. Taitaa tulla tauko yritykseen, sillä tämä menettämisen pelko on kyllä henkisesti raskasta.
Nyt mennään päivä kerrallaan. Pitkältähän tämä odotus tuntuu, mutta onneksi päivässä on vain 24 tuntia ;)
Rohkeutta vain kaikille jotka kamppailevat tällaisen asian kanssa!
Minuakin pelottaa jo valmiiksi uusi raskaus, vaikka vielä en ole selvinnyt fyysisesti edes keskenmenosta :( Lääkkeellinen keskenmeno, vuotoa vielä kuukauden jälkeekin, ei normaalia.
Täällä kans yks km takana ja nyt plussasin eilen. Tein vielä nyt aamulla testin ja plussaahan se oli. Mulla tosiaan tuli km noin puolisen vuotta sitten ja nyt viidennellä yrityskierrolla tärppäs! Mulla meni kesken rv 9+5 ja vuoto oli aivan järkyttävä. Ja nyt sit haluis iloita pienestä ja jopa juttelenkin sille mut samalla takaraivossa muhii pelko et mitä jos... Mietin et pitäskö käydä varhaisultrassa vai ei.. Mut pelkään et jos sen näkee ja sit meneeki kesken ni tuska on pahempi.. Onko kokemuksia kellää tästä? Meillä pitää mennä kaupunkiin asti ja maksaa sen 70€ ku ei ilmaseks pääse.. Terkkari kattoo kyl sit ekal kertaa neuvolassa mut sillä on semmone aataminaikane ja viimeks ei löytäny mitään.. Ois kiva vaihtaa ajatuksia teijän kans kun en oo vertaistukee hirveesti saanu.. Ja jotenki sairaalaki vaan keskittyy somaattiseen puoleen ni on vissii jääny käsittelemättä.. Nyt ois ollu sen ekan laskettuaika ja tuska ja suru on palannu.. Kertokaa omia kokemuksianne ja tsempataan toisiamme! ❤️❤️
Heippa! Itselläni kanssa yksi keskenmeno takana, tuulimunaraskaus viikolla 12 ja nyt olen uudelleen raskaana, hirveä pelko et meneekö tämäkin kesken. Menen varhaisultraan kun sen aika on. millä päästä pelosta eroon? onko kohtalotovereita?