Erityislasten vanhemmat, oletteko käyneet lapsenne kanssa huvipuistoissa tms.?

Meillä on lapsia vain kaksi, toinen on erityislapsi (aspegerin syndrooma). Matkustellaan pari kertaa vuodessa ulkomaille ja huvipuistoissa on käyty joka vuosi.

Mutta toi on niin lapsesta kiinni, miten se sujuu.

Joka toinen vuosi perheen kanssa etelässä, joka vuosi kerran huvipuistossa. Sitten lisäksi kaikki pikkureissut. Hyvin menee. Reissuilla adhd ei käytä edes lääkkeitä, koska pärjää hyvin ellei joudu olemaan kovin kontrolloidusti. Jaksaa esim istua neljä tuntia lentokoneessa, mikäli saa vaikka lukea akkareita. KOulussa taas ei jaksa, ellei saa piirtää samalla. Pojat ala-asteikäisiä.

Tulihan SE lesta vihjailu sieltä! Uskokaa nyt herranen aika, ettei kaikki suurperheet ole lestoja!!

uusperheessä, kolme heistä on erityislapsia. Vanhin lapsi lievästi kehitysvammainen ja autistispiirteinen, kaksi nuorinta monivammaisia CP-lapsia.



Pystyn jo reissaamaan esim. viiden lapsen kanssa yksin, koska isoimmat osaavat auttaa pikkuveljien kanssa. Paras avustajani esim. kauppareissuilla on tuo vanhin, erityislapsi siis itsekin. Hän hoitaa toisen pyöräruolikulkijan, minä toisen. Sisaruksilla on rakkaat ja huolekkaat välit.

en lähde selittelemään mikä. Ei halua huvipuistoon, viihtyy enemmän uimareissuilla, mökillä, museossa tms. Poika 10v. Ja kaksi nuorempaa löytyy, heidät on käytetty kertaalleen huvipuistossa.

Minä nyt vaan kysyn, että miksi on noin paljon lapsia.



2

Minä nyt vaan kysyn, että miksi on noin paljon lapsia. 2

mitä sitä utelemaan!

En ole ap, mutta heitin tuon lestajutun..

tiedättehän että esim. Linnanmäellä saa avustaja mennä ilmaiseksi laitteisiin. ja siellä on myös "jonon ohi-kortteja" erityislapsille. Avustaja pääsee ilmaiseksi monessa muussakin huvipuistossa mm. Särkänniemi, juku-park ja ainakin ranuan eläinpuisto

Minä nyt vaan kysyn, että miksi on noin paljon lapsia. 2

mitä sitä utelemaan! En ole ap, mutta heitin tuon lestajutun..

muttei siinä ole mitään järkeä, varsinkin jos perheessä jo ennestään sairas/sairaita lapsia. Ja mulla on oikeus sitä ihmetellä ja udella, ei ole pakko vastata jos nolottaa.

t. Ei kakkonen.

varsinkin kun joukossa on sokeaa ja autistia jne.

ovat johtaneet lastenne erilaisuuteen ap?

lapsia viisi, vanhimmalla on aspergerin syndrooma, ja 4. lapsella adhd.

diagnoosit on aika tuoreita, adhd nyt kesällä diagnosoitu, as n. vuosi sitten. Ja ollaan niin hölmöjä kai että olemme viettänee ttähän asti, ja tulemme viettämään vastakin normaalia lapsiperhearkea. Vähän haastavampaa toisinaan, pitkää pinnaa vaatii ja hyvää huomiointi- ja regointikykyä. Ja aina pitää olla suunnitelma B siltä varalta että as- nuori toteaa ettei joku juttu hänelle sovi tänään.

Tietääkseni happihoito sokeuttaa keskosia.



T: ohis

Meillä keskimmäinen sai diagnoosin, kun olin jo raskaana.. Olisko sitten pitänyt tehdä abortti vai? AINA ei elämässä mene niin kuin suunnitellaan. Valitettavasti.

Ja kaksoset ovat syntyneet keskosina, en ala erittelemään miksi he ovat vammautuneet, mutta keskosuus on ollut yksi syy siihen (syntyivät pikkukeskosina).

Ja miksikö meillä on iso perhe? No siksi, kun tykätään lapsista. Miehellä on 6 veljeä ja 2 siskoa (eikä kyse ole mistään uskonnosta, appea lainatakseni, he nyt vaan sattuivat pitämään mukuloista).

Meillä isommat ovat jo 11v, 12v ja 14v eli päätimme tehdä keskimmäiselle tavallaan leikkikaverin.

Antakaa nyt hyvät ihmiset kaikkien kukkien kukkia ja älkää menkö utelemaan toisilta miksi heillä on niin paljon lapsia. No, okei, jos jollain on esim. yli 10 lasta, niin sitten.. Mutta ei kuusilapsinen perhe nyt mikään outous ole tässä maassa. Meidän perheellä on useampi kaveriperhe, missä on enemmän kuin kolme lasta..

ap

Onhan astma ikävä sairaus, mutta eikö se nykylääkkeillä pysy aika hyvin oireettomana ja astmaatikko voi elää ihan normaalia elämää?

että aika helvetin paljon sairastaa, lääkitykset ja muut pitää hoitaa ja aina pitää katsoa, mitä kasveja ja kotieläimiä missäkin on. Pakkasella ei voi ulkoilla.



Ja ainakin meillä se astma hidasti kehitystä. Mm. puheen kehitystä. Kun lapsi sairastelee paljon ja on puolikuntoinen, hän ei vain jaksa.

Onhan astma ikävä sairaus, mutta eikö se nykylääkkeillä pysy aika hyvin oireettomana ja astmaatikko voi elää ihan normaalia elämää?

Jos oikeasti todella paha, niin ei pysy lääkkeillä oireettomana.

Itselläni on astma, joka oireilee kovilla pakkasilla, SIITEPÖLYAIKAAN (mä olen silloin totaalitukossa silmiä ja nenää myöten ja lääkkeitä kuluu triplasti niin paljon kuin normaalisti) ja olen saanut kolme kertaa todella pahan astmakohtauksen, mutta en mä sanoisi itseäni ns. erityisaikuiseksi.

Meillä on kaksi vaikeavammaista lasta (+ 1 terve) ja emme vie heitä huvipuistoon. He eivät nauttisi niistä, koska eivät tajuaisi asiasta yhtikäs mitään. Käydään kyllä uimassa ja Orimattilan kotieläinpuistossa tai Korkeasaaressa ym. Mies tai minä viedään sitten esikoinen yksin Linnanmäelle tms.

Meillä on kans pikkukeskosina syntyneet kaksoset. Ja molemmilla on paljon keskushermoston liittyvää kehittömättömyyttä. Toisella lisäksi paha astma ja paha bpd kummallakin.



Ovat erittäin levottomia ja impulsiivisia ikää heillä nyt 3v. Onneksi 6v esikoinen on tosi rauhallinen lapsi.

Joten paljon käydään ja puuhataan vaikka se onkin aina melkoinen show. Isompi lapsi saa sitten siööoin tällöin päiviä joita pääsee viettämään yksin äidin tai iskän kanssa. Kun silloin kun ollaan jossain kaikki kaksoset vie kaiken huomion ja ajan. siksi useimmiten mun äiti on mukana kolmantena aikuisena. Yksin noiden kans ei voi mennä minnekään se olis liian vaarallista.

Olen siis neljän lapsen yh, ja yksi lapsista on erityislapsi. DG saatiin vasta viime vuonna, lapsella on lapsuusiän traumasta aiheutunut käytös- ja tunnehäiriö. Yksin lähdin noiden kaikkien kanssa reissuun ja käytiin kylpylöissä ja huvipuistoissa. Ihan hienosti meni, vaikkakin omat juttunsa oli erityislapsen ansiosta. Selkeästi lapsi on rauhallinen ja "helposti hallittavissa" kotioloissa ja tutuissa ympyröissä, mutta vieraat ja uudet paikat aiheuttavat ahdistusta ja "kohtauksia". Kyllä me silti hienosti selvittii, ja meille kaikille lomareissu oli antoisa ja ikimuistoinen. Mennään uudelleenkin :) Ja tuosta lapsen erityisyydestä huolimatta aion elää lasteni kanssa ihan normaalia lapsiperheen arkea, ei me piilouduta minnekään neljän seinän sisälle vain siksi, että yksi lapsista on erityislapsi. Mä olen tuolle lapselle kuitenkin tuki ja turva, ja haluan että hän kokee uusia asioita ja saa sitä kautta ehkä itselleen uusia voimavaroja kun huomaa että maailma ei olekaan täysin käsittämätön ja paha paikka.

sen lapsuusiän trauman?