Lue keskustelun säännöt.
Olen 37 ja tuntuu että elämä alkaa olla jo ohi.
05.08.2011 |
Vaikka lapset on nyt tehty, ja kasvavat ja olisi aikaa tehdä omiakin juttuja, niin tuntuu että olen jo liian vanha kaikkeen, ryppyjä alkaa tulla ja en tunne olevani enää niin hehkeä ja seksikäs kuin olen joskus ollut :-( Mikä avuksi tällaiseen?
Kommentit (36)
1/36
|
05.08.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
olen 39 ja virtaa täynnä.
Nyt on aikaa, rahaa ja intoa vaikka mihin kun lapset eivät ole enää ihan pieniä.
Tunnen itseni usein ihan lapseksi itsekin -jiihaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse samoin.
Mulla on tosin sairastamista takana, huono hemoglobiini jne, jotka osaltaan vaikuttavat varmasti ulkonäköön.
Mutta vanha akka tunen olevani. En elinvoimainen ja pirteä kaikkea jaksava parikymppinen.
Ja ikää samat 37v.
Eikä todellakaan ole elämä ohi. Olen just parhaassa iässä tekemään ihan mitä huvittaa. Taloudellisesti kaikki kunnossa, aikuinen tytär osaa pitää huolen itsestään, ihana mies jonka kanssa tehdä kaikkea hauskaa. Tehdään töitä, harrastetaan, matkustellaan paljon. Elämä on kertakaikkiaan mahtavaa.
43-vuotias, joka ei tunne itseään vanhaksi (muuta kuin silloin, kun lapset heittelevät kärrynpyöriä ;-)).
niin alkaa taas elämä hymyilemään. Toivottavasti olet lapset jo tehnyt aikoinaan niin pääset nauttimaan taas elämästä kun lapset pääsee jaloilleen =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen kans 37 v, ja elämä on ihan parasta! Lapsi menee kouluun, ja on jo melko omatoiminen, yh-vuodet ovat (toivon mukaan) nyt historiaa, tapasin ihana miehen, jonka kanssa seurustelen. Kaikki on ihanaa, ja elämä hymyilee, myös minä itse!!!
toinen purkaa ongelmaansa ja porukka "auttaa" jee mulla menee hyvin kommenteilla. Omituista :(
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se yleensä siitä helpottaa ajan kanssa. Oppii hyväksymään vanhenevan itsensä, se kun on väistämätöntä meidän kaikkien kohdalla vaikkei sitä kaksikymppisenä tajua, kun luulee olevansa ikuisesti nuori..
toinen purkaa ongelmaansa ja porukka "auttaa" jee mulla menee hyvin kommenteilla. Omituista :( ohis
Eiköhän me yri nelikympiset yritetty lohduttaa, että kun ikäkriisistä pääsee yli, alkaa elämä taas hymyilemään. Olen pahoillani, jos ei tätä tarpeeksi selkeästi sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt olen siis 38 ja taas menee kovaa : )
tässä iässä täytyy vaan pitää vähän paremmin kunnosta huolta kuin nuorempana ja yrittää nukkua tarpeeksi. Ne asiat kun saa kuntoon, niin jaksaa mitä vain! hei kamooooonnnn, ei me oikeasti olla vielä edes mitään vanhoja!!
Ei se vielä 37 ole ohi mutta kun lähenet 45 vuotta niin sitten se tunne kyllä pahenee. Ainakin mulle kävi niin.
Mä en enää edes keksi mitään kivaa, en odota mitään ja kaikki tuntuu tylsälle. En ymmärrä miten jaksan täällä kärvistellä vielä vuosikymmeniä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni se oli vähän aikaisemmin, alle kolmevitosena. Ihan varmasti 40-vuotiaana ole täynnä virtaa, uusia ideoita ja tuntuu että elämä ja vuorokauden tunnit eivät riitä siihen kaikkeen mitä elämältä haluat!
vm-70
Ei se vielä 37 ole ohi mutta kun lähenet 45 vuotta niin sitten se tunne kyllä pahenee. Ainakin mulle kävi niin.
Mä en enää edes keksi mitään kivaa, en odota mitään ja kaikki tuntuu tylsälle. En ymmärrä miten jaksan täällä kärvistellä vielä vuosikymmeniä!
ei kyllä johdu iästä, olen 28 ja minulla on samanlainen olo koska olen masentunut. Kuulostaa siltä että sinäkin olet. Todellisuudessa voisit tehdä vielä vaikka mitä ja olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni se oli vähän aikaisemmin, alle kolmevitosena. Ihan varmasti 40-vuotiaana ole täynnä virtaa, uusia ideoita ja tuntuu että elämä ja vuorokauden tunnit eivät riitä siihen kaikkeen mitä elämältä haluat!
vm-70
Olen potenut vanhenemisen tuskaa jo monta vuotta eikä vieläkään valoa missään!
Yritin vaihtaa ammattiakin ja opiskella mutta se meni ihan pieleen. En jaksanut ja motivaatio loppui saman tien. Mikä masennuksen parantaa? Niin masentunut en kuitenkaan ole, etten sängystä ylös pääsisi ja hommat kyllä hoidan vaikka tuntuukin ihan turhalle.
Ei se vielä 37 ole ohi mutta kun lähenet 45 vuotta niin sitten se tunne kyllä pahenee. Ainakin mulle kävi niin.
Mä en enää edes keksi mitään kivaa, en odota mitään ja kaikki tuntuu tylsälle. En ymmärrä miten jaksan täällä kärvistellä vielä vuosikymmeniä!ei kyllä johdu iästä, olen 28 ja minulla on samanlainen olo koska olen masentunut. Kuulostaa siltä että sinäkin olet. Todellisuudessa voisit tehdä vielä vaikka mitä ja olla onnellinen.
ja samaa tunnen kuin sinä. Oikeastaan tämä vanhenemisen tunne on kestänyt nyt vuoden. Työkaverit ovat 25-vuotiaita, painoa on alkanut tulla (tosin sitä vastaan voisi kamppailla), naama ei ole enää hehkne jne. Kaikista ahdistavinta on kuulla oman äitinsä vanhenemiskriisiä (67v). Kaikki ympärillä vanhenevat, mistä ilon oikein voisi löytää?
ryhtyä etsimään Oikeaa Elämää, pelkän pinnan sijasta.
Jos jollekulle on "elämä" näyttää seksikkäältä ja rypyttömältä ja ikuisesti nuorelta, niin huonostihan siinä käy, kyllä se pitäisi tietää jo tuossa iässä :)
Ryhdy kehittämään itseäsi sellaisissa asioissa, jotka eivät ole sitä rapistuvaa pintaa. Opettele vaikka uusi kieli. Tai joku muu uusi taito, hanki uusia harrastuksia.
Itse odotan innolla sitä, kun alan lähestymään neljääkymppiä, ja lapset ovat jo melko isoja (esikoinen täysi-ikäinen ja nuorinkin sitten jo teini-ikäinen) ja mä saan taas tehdä ihania asioita itsekseni. Eli siis lähteä vaikka ex-tempore teatteriin, elokuviin, kahville tunnelmalliseen kahvilaan, saan matkustella, lähteä vaellukselle Lappiin, hankkia vaatimattoman mökin ja viettää kesällä siellä aikaa lueskellen ja marjastaen ja tehden käsitöitä, voin tavata ystäviä (ilman lasten kitinöitä siinä korvanjuuressa) yms.
Ihanaa, että nää kaikki on sellaisia, ettei ole mitään väliä onko naamassa enemmän vai vähemmän ryppyjä ja olenko seksikäs vai en.
Tsemppiä, elämässä on muutakin kuin pelkkää pintaa :) (tai paremminkin, elämä ei ole pintaa laisinkaan)
Yritin vaihtaa ammattiakin ja opiskella mutta se meni ihan pieleen. En jaksanut ja motivaatio loppui saman tien. Mikä masennuksen parantaa? Niin masentunut en kuitenkaan ole, etten sängystä ylös pääsisi ja hommat kyllä hoidan vaikka tuntuukin ihan turhalle.
minäkin ylös sängystä ja hoidan joitain hommia vaikka olen virallisesti vakavasti masentunut. Masennus yleensä paranee masennuslääkkeillä ja/tai terapialla. Jos et olisi masentunut, niin olisit jaksanut käydä sen koulutuksen loppuun eivätkä tekemäsi asiat tuntuisi sinusta turhalta. Lue masennuksesta vaikka netistä, luultavasti kuulostaa tutulta. Iästäsi tuo olo ei johdu, eivät läheskään kaikki 45-vuotiaat pidä elämäänsä turhana..
Ei se vielä 37 ole ohi mutta kun lähenet 45 vuotta niin sitten se tunne kyllä pahenee. Ainakin mulle kävi niin.
Mä en enää edes keksi mitään kivaa, en odota mitään ja kaikki tuntuu tylsälle. En ymmärrä miten jaksan täällä kärvistellä vielä vuosikymmeniä!
ja se oli jotain totaalista ja musertavaa. Pahin vaihe kesti pari vuotta.
Sitten löysin kertakaikkisen avun kaikkeen tuohon, tulin uskoon ja usko pois, sain yhdessä päivässä takaisin elämäniloni, elämänhaluni, tunnelin päässä alkoi taas näkyvä valoa (merkitystä elämääni) ja oikeasti tunsin itseni niin onnelliseksi ja iloiseksi että oikein itkin ilosta! Ja tämä ilo on pysynyt :)