Tiedät mitä mieltä miehenne on, jos tulet raskaaksi ja sikiöllä onkin Down syndooma?

kuin minäkin.

Jos asia selviäisi siinä vaiheessa, että abortin voisi tehdä, tekisimme sen.

Jos down tulisi yllätyksenä, niin sitten opeteltaisiin elämään sen kanssa ja rakastamaan erilaista lastamme.

On keskusteltu aiheesta paljonkin, ja luettu vammaisten lasten vanhempien kirjoituksia. Viime raskaudessa oli korkea riskiluku, ei silti haluttu tehdä lapsivesitutkimuksia koska ei oltaisi kumpikaan oltu halukkaita aborttiin. Mies on tässä suhteessa vielä minua vakaampi, ei hyväksyisi aborttia missään vaiheessa mistään syystä (omalle lapselle... ei ole yhtä tuomitseva muita kohtaan).

kun jäin kiinni seulassa kuopusta odottaessani. Olimme molemmat sitä mieltä, että jos lapsi ei ole terve niin raskaus keskeytetään. elämäntilanteemme ei olisi enää kestänyt erityislasta.

Lapsi oli onneksi terve

mies ei sitten kuitenkaan osallistuisi mihinkään vaan pakenisi töihin.Niin se teki terveenkin lapsen kohdalla.Siitä syystä en aio lapsia tehdä yhtäkään enää,oli vammainen tai ei.

päädyttäisiin aborttiin.

yksimielisesti keskeytys.

Aborttiin päädyttäisiin. Toisaalta lapsilukumme on jo täysi ja abortti olisi lähes varmasti ratkaisu myös terveen lapsen kohdalla. Sterilisaatio ei vielä onnistu muutamaan vuoteen.

meillä tytöllä ainutlaatuinen kromosomideletio ja päivät yllätyksiä täynnä eikä tulevasta tietoa, joten olen monta kertaa ajatellut miksi en saanut down-lasta kun tietoa ja tukea olisi pilvin pimein....ja lapseni kaverit, useat downeja, ovat erittäin kilttejä ja rauhallisia lapsia, joten en tajuu edes tätä koko kysymystä...

suhdeluku on vaara saana down 1:30, eli aika korkea, kerroin miehelle. Sanoin, että henkilökohtainen kantani on, että en pystyisi tekemään aborttia, en voisi elää enää itseni kanssa tekisin abortin vain ns. mukavuussyistä. Vain jos siinä tapauksessa, että lapsi olisi niin vammainen, että kituisi elämässään/kuolisi kumminkin, voisin tehdää abortin koska se säästäisi lasta turhalta kärsimykseltä. Mieheni oli samaa mieltä. Olen raskaana viikolla 22, joten toivotaan että tulee terve lapsi. En voinut tehdä edes sikiövedentutkimusta, koska pelkäsin keskenmenon vaaraa, olen niiin kauan (5-v lapsettomuutta takana) odottanut tätä raskautta. Useimmat down lapset ovat iloisia, onnellisia ihmisiä, paljon tyytyväisempia kuin normaali-ihmiset.

Mutta tiedän että tulisi rakastamaan lastaan.

abortoivat. Jos hankkiutuu raskaaksi, oli vahinko tai ei, pitää kantaa seuraamukset. Raiskaustapaukset ymmärrän,

näyttää rasittuneelta :)



En tekisi aborttia eikä miehenikään sellaista haluaisi tehtävän. Itse asiassa kolmas lapsemme sairasti Downin syndroomaa. Hän olisi ollut hyvin tervetullut, mutta hän kuoli kohtuun hieman ennen laskettua aikaa. Vaikkei ollut mitään rakennepoikkeamiakaan.

ja samaa mielta ollaan. Oltaisiin valmiit ottamaan vastaan, vaikka tiedamme ettei se aina ihan helppoa olisikaan. Miehen serkulla on Downin syndrooma (eika ole ns. "high functioning Down" vaan ennemminkin aika voimakkaasti kehitysvammainen, on nahnyt lapsesta saakka lahelta mita se on.

Kyllä tietää ja molemmat ovat sitä mieltä että perutaan. Tosin lasta ei enää tule muutoinkaan.

Haluaisi keskeyttää raskauden kuten minäkin. En perustele mitenkään, olen vain rehellinen.

pitäisi, ei halunnut että menen lapsivesipunktioon silloin kuin tuli kutsu. Ottaa vastaan sen mikä tulee. Itse en ollut niin varma, mutta helposti taivuin samaan näkökulmaan. Terve tyttö tuli kuitenkin:)

Se olis abortti. Ei kiitos vammaista.

itsekkäät ihmiset abortoivat.

Jos kokee ettei jaksa/pysty hoitamaan vammaista lasta, niin parempi olla hankkimatta sellaista ehdoin tahdoin.

Hänelle on kaikissa raskauksissani ollut itsestään selvää, ettei mihinkään seuloihin mennä - kuten minullekin.