Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sanoa kuolemanpelkoiselle?
04.08.2011 |
Äitini on viimeisen vuoden aikana kertonut alkaneensa miettiä ja pelätä kuolemaa. Ikää hänellä on 67 vuotta ja toistaiseksi suht terve. Minuakin ahdistaa ajatus ihmisten vanhenemisesta ja kuolemasta mutta mitä voi sanoa toiselle, joka menettää elämänilonsa ja lamaantuu vanhenemisen myötä ja noiden ajatusten riivaamana?
Kommentit (3)
ja kuoleman miettiminen ovat kaksi eri asiaa. Vanhenevalle ihmisille kuoleman ajattelu ja siihen valmistautuminenkin on ihan normaalia ja tarpeellistakin. Ehkä äidillesi teki hyvää ohjautua uusiin/vanhoihin harrastuksiin ja saada elämään jotakin kivaa sisältöä.
Ehkei hän suorastaan pelkää mutta on alkanut ajatella asiaa enemmän. Jokin harrastus ja tekeminen tosiaan veisi ajatukset muualla. Joskaan kuoleman miettiminen ei mitään epänormaalia olekaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä täytyy oppia vain 2 asiaa. Ensimmäiseksi älä pelkää elämää. Toiseksi, älä pelkää kuolemaa. Ainakaan liikaa. Se, joka syntyy, myös kuolee, joten ihan tasapuolisuuden vuoksi ei kumpaakaan tarvitsisi kammota. Jos ei uskalla elää, niin on ihan se ja sama onko jo kuollut.
Kuvittelehan. Eivät sudenkorennotkaan lennä lskuvarjo selässään. Miksi me haluaisimme elää kuin henkisessä polkupyörässämme olisi apupyörät vuodesta toiseen?
Pelkäämme pyllähtämistä persuksilleen, vaikka olemme kompuroineet jo monesti. Unohdamme, että olemme aina kömpineet ylös. Kampaus vinossa ja meikit miten sattuu... mutta silti. :)
Alue: Aihe vapaa
ja kuoleman miettiminen ovat kaksi eri asiaa.
Vanhenevalle ihmisille kuoleman ajattelu ja siihen valmistautuminenkin on ihan normaalia ja tarpeellistakin.
Ehkä äidillesi teki hyvää ohjautua uusiin/vanhoihin harrastuksiin ja saada elämään jotakin kivaa sisältöä.