Ei helvetti. Jonkun 5v saa tarran kun ei lyö ketään päivän aikana.

ettei pissaa housuun vahingossa. Oli vaikeaa muistaa lähteä ajoissa vessaan ja kun oli koko päivän muistanut hienosti niin sai tarran.



Mutta muuten samaa mieltä tosta ettei mitään tarroja jaeta ettei lyö tai tee muuta ilkivaltaa. Niistä tulee meillä rangaistus eikä muuta. Palkintoja ei saa siitä että ei ole tehnyt mitään noin tuhmaa.

saa kans jos ei tapa ketään!

Mitä hittoa? PERUSOLETUKSENA on se että ei lyödä, ei siitä mitään palkintoja jaella.

Vai saako lapsi tarran myös kun EI kuse housuun, EI riko ikkunoita tai EI naarmuta naapurin autoa?

Lapset ovat erilaisia. Toisilla on enemmän haasteita kuin toisilla. Kaikki lapset, aikuiset ja eläimet kuitenkin oppivat tehokkaammin oikea-aikaisella ja oikeinmitoitetulla palkkiolla kuin millään muulla.

Tarrat konkretisoivat lapselle kehun hyvin tehdystä työtä ja voidaanhan niihin liittää joku keräilypalkkiokin. Ja menetelmää tietysti käytetään juuri siihen lapsen sen hetkiseen ongelmakohtaan. Jollain se voi olla potalla käynti, jollain suuttumuksen hallinta, jollain reipas läksyjen teko, mikä nyt vain on ollut ongelmana.

Tarkemmin tuntematta asiaa muistuttaisin kuitenkin, että lapset ovat erilaisia, eikä aina ole kyse kasvatuksen puutteesta.



Esimerkiksi oma asperger-poikani on hyvin rauhallinen kaveri. Päiväkodissa tai koulussa ei ole koskaan ketään muksinut, mutta kotona ärsytyskynnys 1,5 vuotta vanhemman isosiskon kanssa oli aiemmin TOSI alhainen.



Poika saattoi ärsyyntyä meidän terveiden silmissä aika oudoista ja irrationaalisista asioista, vaikkapa siitä, että sisko sisääntullessa sytytti valon rappukäytävään häntä ennen. Sitten hän huusi, hyökkäsi siskon päälle ja retuutti käsistä (ja me vanhemmat tietysti menimme heti väliin).



Tarkemmin katsottuna sisko kumminkin yleensä tiesi oikein hyvin, millaiset asiat veljeä ärsyttivät. Hän tiesi, että sisääntulorutiinit (ensin pantiin rappukäytävään valo, sitten tilattiin hissi ja rimputettiin kotiovella kelloa kolme kertaa) olivat veikalle tärkeitä (ne ovat kaikille autisteille tärkeitä turvallisuudentunteen luojia) ja hän tiesi, että veljeltä palaa käämit, kun joku tulee väliin.



Siinä tuleentumisessa ei ollut kyse siitä, etteikö väkivallasta aina oltaisi rangaistu tai ettei poika olisi TIENNYT, ettei saa retuuttaa siskoa. Vaan impulssikontrolli oli matala ja poika itse muotoilikin asian: "mä kävin päälle ennenkuin ehdin ajatella".



Sitä impulssikontrollia on nyt vuosia kohennettu lastenneurologin ohjein ja vähitellen homma alkaa sujua.



Olennainen juttu siinä on kumminkin kieltojen ja rangaistusten RINNALLA - siis todellakin rinnalla eli kaikki negatiivisetkin keinot ovat käytössä - osoittaa OIKEA TAPA TOIMIA ja palkita oikeaa käytöstä.



Eli keppi ja porkkana, ap.

A :kin saa tarran jos ei kiroile aloituksessa!

Aivan täydellinen vastaus!

Ei se mitään, jos hänelle on sattunut suhteellisen ongelmattomat ja normaalisti sosiaalisesta hyväksynnästä palkkautuvat lapset. Vaikeampien lasten kanssa tarvitaan sitten näitä tehokkaampia keinoja.



Ja tarrataulukot ja muut 'token economy'-systeemit ovat tehokkaita, kunhan ne sopeutetaan hyvin sen henkilön tarpeisiin, joihin niitä käytetään. Teho on myös tieteellisesti pystytty osoittamaan. Pienehköillä lapsilla tarrataulukolla puututaan yhteen tai kahteen ongelmakäytökseen kerralla. Määritellään tarkasti mikä on toivottu käytös ja mitkä ehdot pitää täyttää, että tarran saa. Toivottu käytös ei myöskään saa olla liian vaikeaa. Jos se on, opetettava asia pitää pilkkoa pienemmiksi paloiksi. Kun tavoiteltu käytös alkaa sujua lähes aina, tarrataulukosta luovutaan tai se siirretään seuraavaan asiaan.



Kerran ikkunan rikkonutta ei tietenkään aleta päivittäin palkita siitä, että ei ole rikkonut ikkunoita. Mutta jos lapsi suuttuessaan alkaa heitellä tavaroita ja tätä tapahtuu hyvin usein, häntä voidaan hyvin alkaa palkita, kun hän suuttuessaan valitsee jonkun toisen, lapselle neuvotun tavan käyttäytyä.

Kaverin muksu saa kans hyvästä käytöksestä tarran tms. Ja tämä on ihan lapsipsykiatrin kanssa yhdessa sovittu metodi. Kysessä on viisi vuotias jolle elämän muutokset ovat haastavia ja käyttäytyminen on myös hyvin haastavaa. Kun on tarroja kerääntynyt tarpeeksi on palkkiona esim. lapsen oma valitseman dvd. Täytyy myöntää että tästä lapsesta on tullut paljon "kiltimpi". Tulkuttaminen ja tyhjän kiusaaminen on jäänyt pois.

Palkitsemaan, ei rankaisemaan.

Että sinä tässä nyt ole vähän jäljessä näissä kasvatusmenetelmissä.

Hyi ap.

T.10

kerrotko mulle edellinen, miten sitä on teillä treenattu?



ja tosiaankin antaisin tarran, jos menisi koko päivä ilman tuollaisia kontrollin menetyksiä, että lapsi oppisi jollain tasolla ajattelemaan ennen reagointia.



mutta en taas antaisi tarraa jostain toisesta ns. "kaikki sen osaa ja tietää tuossa iässä" asiassa, koska se lapsella jo hallussa.

Uskon että tässä oli tarkoitettu taas niitä NORMAALEJA lapsia.

niin ymmärtäähän tuon.

Lapset ovat erilaisia, oli sitten kyse "normaaleista" tai erityislapsista.

Itse en pidä tuota yhtään sen erikoisempana kuin vaikka sitä, 5-vuotiasta palkitaan siitä, että osaa olla pissaamatta housuunsa. Eikö normaali 5-vuotias ole jo kuiva?

Ja hyviä vastauksia olet tähän jo saanut, ja perusteluja miksi näin toimitaan.

Meillä on aina viimekevääseen asti ollut normaali lapsi, jota on palkittu tarrkoin siitä, että syö ruokansa nätisti, eikä aiheuta koulussa ongelmia välitunneilla.



Nyt lapsella on adhd diagnoosi.. mutta kesäkuuhun asti hän oli vain lapsi jolla oli ongelmia ruokailussa ja vaikea hallita impulsiivisuuttaan.

HÄIRIÖdiagnoosien ulkopuolelle mutta ovat silti "erityistarpeisia". Juuri tunteidenhallinta ja impulsiiviset keinot reagoida ongelmatilanteissa ovat monilla haasteellisilla lapsilla niitä hittasti kehittyviä osa-alueita, joihin tarvitaan tukea. - Ja kuten esim. nro 8 jo melko napakasti mutta tyhjentävästi selittikin, tällaiset toivottavaa käytöstä järjestelmällisesti ja konkreettisesti palkitsevat metodit on ihan tutkitusti todettu toimiviksi, toimivammiksi kuin rangaistukset.



Määrittele siis "erityislapsi"! Yleensähän tätä määritelmää käytetään lapsista, joilla on joku diagnoosi. Palkitsemismetodi toimii kuitenkin myös diagnoosittomille mutta jollain osa-alueella esim. käyttäytymiskehityksessään keskivertoa enemmän tukea ja harjaannuttamista tarvitsevalle lapselle.

minä ainakin määrittelen erityislapsen niin ettei lapsi kykene esim. hallitsemaan tunteitaan normaaleissa tilanteissa, esim. kun joku ei anna lapiota niin lyödään ämpärillä päähän tai syljetään.



Ihan sama onko lapsella diagnoosi vai ei mutta kyllä se ei toivottavaa reagoimista asioihin on. Kaikki tahallaan satuttaminen on omituista käytöstä. Ja nyt puhun jo taaperoiän ohittaneista eli näistä 5v ja yli olevista lapsista.



Mun mielestä ei pidä palkita siitä että "kiva kun et lyönyt ja sylkenyt ketään tänään"-tarralla. Epätoivotusta käytöskestä, varsinkin väkivaltaisesta tulee aina rangaistus esim. jäähyä.



Liian paljon jaetaan diagnooseja jokaiselle villille ja kurittomalli kakaroille, sitten piiloudutaan diagnoosin taakse ja nostetaan kädet pystyyn ettei mitään ole tehtävissä kun sillä on tämä diagnoosi.



Monia diagnosoitujakin lapsia voisi kuitenkin edelleen kasvattaa!

suosittelema.



Meilläkin 5v lyö kaksosveljeään joka päivä (vaikka miten johdonmukaisesti on alusta saakka kielletty, jäähytetty yms.). Voisi olla meillekin sopiva tämä tarrajuttu.

onnettomuudessa vakavasti loukkaantunutta saa kehua, kun se opettelee uudelleen kävelemään. Aikuinen ihminen! Käveleminenhän opitaan 1-vuotiaana tai alle!



Tietenkään vanhemmat eivät jakele palkintoja perusjutuista, jos lapsi oppii ne vaivata normaalissa iässä.



Kehitysvammaisiakin pitäisi varmaan ap:n mielestä rangaista siitä, kun eivät opi puhumaan tai lukemaan.

Vähän on huvittanut kun 3 vuotiaalla pojalla on keittiön seinässä taulukko, missä on kusitarrat. Kai nyt vessassakäynti on ihan perusjuttu, eikä mikään "kun pissaat 10 kertaa pottaan saat kaupasta lahjaksi legopaketin"

Mitä hittoa? PERUSOLETUKSENA on se että ei lyödä, ei siitä mitään palkintoja jaella.

Vai saako lapsi tarran myös kun EI kuse housuun, EI riko ikkunoita tai EI naarmuta naapurin autoa?

Että ap puhui jostain tutun tutusta tietämättä ollenkaan onko kyseessä haastavalapsi tms.

Uskon että tässä oli tarkoitettu taas niitä NORMAALEJA lapsia.