Liian ankaria miehen kanssa? Asiaa kaverin lapsesta, kiusaamisesta yms!

Taustaa: Kaverin lapsi 14v asustaa meillä tämän kesän ja osan syksyäkin. Tämä lapsi on erittäin hyvä ystävä lapsemme kanssa. Kaverini perhe on kohtalaisen varakas, ei kuitenkaan niin varakas kuin meidän perheemme. (Tätä, että meidän perheemme on varakkaampi, ei tiedä kaverini lapsi, eikä omat lapsemme. Kaverin kanssa ollaan vain joskus puhuttu omista asemistamme, hyvästä onnestamme (esim terveyttä on riittänyt, onnekkaasta perhetaustasta jne)



Lapsi on kuitenkin meillä asuessamme ihmetellyt, että miksi meillä syödään niin köyhästi, kun meillä kuitenkin olisi varaa kalliimpaan kuin mitä syömme. On ihmetellyt myös, että keräämme itse marjoja, käytämme bussia, ostamme junaan kakkosluokan liput yms. Hänellä on kaikki kalliit vempaimet mukana, jotka on saanut isältään. Ja lapsi on tottunut saamaan isältään kaiken, mitä vain keksii kysyä, vaikka äitinsä olisi kieltänyt. (Kaverini on eronnut useampi vuosi sitten.)



Eilen näillä kaveruksilla oli vieraita. Lapseni erittäin hyvä ystävä tuli myös mökillemme mukaan. Kaikesta hänen tavaroistaan huomaa, että hän ei tule niin kovin rahallisesti rikkaasta kodista. Vaatteet on ostettu kirppikseltä tai Tarjoustalosta ym, hammastahnat yms on aina kaupan halvinta ja kaupan omaa merkkiä. Kännykkä on vuodelta papu ja omaa rahaa ei hänellä nimeksikään ole. hänellä ei ole omaa pyörää, vaan yhteinen siskonsa kanssa, poliisin huutokaupasta ostettu pyörä. Nämä asiat eivät onneksi ole haitanneet lapseni ja tämän kaverinsa ystävyyttä. Jos lähtevät pyöräilemään, niin tämä kaveri on voinut lainata mieheni toista pyörää yms. Mukava,iloinen, hienokäytöksinen ja kovin auttavainen on tämä lapsi.



Kävimme huvipuistossa ja minä maksoin oman lapseni ja tämän yövieraan liput. Tämä kaverini lapsi maksoi itse, koska hänen äitinsä haluaa maksaa kaikki juoksevat kulut kesän aikana.



Tänään sitten sain kuulla että kaverini lapsi rupeaa kiusaamaan tuota toista vierasta: naureskelee tämän kännykälle, kutsuu tämän vanhempia luusereiksi, kun tällä ei ole edes omaa pyörää, pilkkaa vaatetusta, haukkuu tyhmäksi, kun tämä ei osaa pelata esim pleikkapelia niin hyvin kuin toiset, haukkuu tämän lomaa (mikä on vietetty kotona, eikä ulkomailla), pilkkaa surkimukseksi, koska hänen vanhempansa eivät rakasta sen vertaa, että antaisivat rahaa huvipuistoon jne. Oma lapseni sitten kertoi, että tuo kaverin lapsi on koko ajan haukkunut tuota köyhempää lasta.



Minulla pisti vihaksi. Mies rauhoitteli minua ja yhdessä päätimme, että saapahan lapsi kokea itse "köyhyyden". Kävimme miehen kanssa hieman kirppisostoksilla ja tarjoustalossa. Ostimme pojan kokoa olevat 3 vaatekertaa. Kännykkä vaihdettiin mummonaikuiseen ja telkkari, läppäri yms otettiin pois. Pyöräksi annoimme miehen mummovainaan vanhan 50-luvulta olevan pyörän. Takavarikoimme viikoksi siis kaiken kalliin roinan. (Soitettiin ennen näitä toimenpiteitä kaverilleni, joka kylläkin antoi meille vapaat kädet hoitaa tilanne niin kuin parhaaksi näemme.)



Nyt olemme kuulemma maailman v****maisimmat aikuiset. Kukaan normaali ihminen ei kohtele näin vieraitaan. Aikoo kuulemma ilmoittaa poliisille, opettajalle, lastensuojeluun ja äidilleen.



No, mitä mieltä sinä olet? Olemmeko liian ankaria?