Lue keskustelun säännöt.
Vilkkaan pojan kouluun meno...
02.08.2011 |
Nyt kokemuksia kehään, kaikkien villien viikareitten ekaluokkalaisten vanhemmat? Miten sujui koulun alku? Mitä kannattaisi ottaa huomioon? Meillä poika 7-v menossa nyt ekalleluokalle pienennettyyn ryhmään, keskittymisvaikeuksien takia, on kiltti, herkkä poika, mutta ajoittan ylivilkas, eikä juuri jaksa keskittyä pitkäksiaikaa mihinkään... Ihan pelottaa näin vanhempana miten tuo koulu alkaakaan sitten sujumaan, varmaan hävittää puolet tavaroista heti alkuunsa jne. Ei millään pahalla, mutta äitinä pelkään kaikkien mahdollisten kauhuskenarioitten täyttyvän. Pojalla on hankittu yhteistaksikuljetus koululle ja koulilta iltapäiväkerholle, josta sitten haemme poijan. Isä on ensimmäisen kouluviikon lomalla, jotta tukee pojan koulunalkua, ja vahtii että kaikki alkaa sujumaan ja rutiinia tulee aamuihin. Poika käy toimintaterapiassa keskittymiskyvyttömyyden takia, ja on saanut terapeutilta kehuja, että on kiltti ja ihana, suloinen poikka, jolla harvinaisen hyvä empatiakyky ikäisekseen, ja tietty sitten tukea niihin pojan heikkouksiin, ajoittaiseen vilkkauteen ja keskittymiskyvyttömyyteen eri harjoituksilla.
Muiden kokemuksia koulusta vilkkaan lapsen kanssa?
Kommentit (36)
tätä juuri pelkäänkin!
Kotona poika on rauhallinen, EI ikinä uskoisi miten voi olla isossa ryhmässä vilkas, ei jaksa keskittyä mihinkään "tylsään" eli juuri niihin koulumaisiin tilainteisiin. Poika saa riittävästi liikuntaa, ja unta, olemme erittäin tarkkoja arkirytmin kanssa, etenkin että poika saa tarpeeksi unta. Ruoka on terveellistä ja monipuolista, ja emme päästä verensokeria laskemaan, joten ruokarytmikin on tarkka ja säännöllinen.
Juuri pelkäänkin noita koulun tuomia haasteita lapsellemme, pystyykö suoriutumaan siellä? Siellä ei ole aikuisen tukea (poika kahden paikalla päiväkodissa, joten on saanut tuettua hoitoa) koko ajan, ja resurssit pieniä. Pelkään että koko koulu menee ihan läskiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka vuosi koulussa sujui paremmin kuin uskalsimme odottaakaan! Paljon riippuu opesta, onneksi meille on sattunut pojalle kertakaikkisen pätevä ja mahtava tyyppi. Hän ottanut poikamme kanssa käyttöön hieman erilaisia tapoja kuin mitä muilla on: esim matikassa tekee laskuja tikkuläjän kanssa, luokkaan on hankittu liikkumista simuloiva istuintyyny, hyvin menneistä päivistä poikaa saa tarran jne. Myös luokan pieni koko (16 oppilasta) on mahdollistanut sen, että poika on pärjännyt tavan luokassa.
Ja koulu menee hyvin, matikka ja englanti jopa erittäin hyvin! Joten älkää nyt vielä heittäkö toivoa menemään!
On mies (omat miesopeni olleet aina huippuopettajia) ja erikoisope, joten kokemusta on. Oppilaita on vain kymmenen tässä pienennetyssä luokassa, joten sekin toivottavasti helpottaa. Onko teillä vinkkejä kouluun? Tuo erikoistyyny voisi olla hyvä, mistä niitä voi ostaa?
Pojalle tekee myös hyvää tiheät tauot, kun ollaan paikallaan pitkään, esim pieni happihyppely 20 min. välein, esim. parin minuutin taukojumppa jonka jälkeen taas jatketaan tehtäviä, samoin esim pienen sinitarrapallon näpertely kädessä (ns rauhoittava sijaistoiminta) kummasti auttaa keskittymisessä! Nämä kuulemma tarhassa auttavat, samoin kuin se, että pulpetilla ei saa olla näkyvissä mitään ylimääräistä tavaraa, ja että poika pääsee ekalle riville istumaan (ei kavereita edessä, jotka häiritsevät keskittymistä)
että laitettiin ekaan pulpettiin, ei tosiaan toiminut, mutta kun pääsi viimeiseen, rauhottui meno huomattavasti.
esim. niistä nyppyläistuin tyynyistä etc. apuvälineistä (on esim. painoliivejä, jos lapsi kaipaa syvätuntemuksia rahoittuakseen etc.)
Meillä koulu on toiminut pienryhmässä kuvin ja numerot kiitettäviä - kiitos hyvien opettejien avustajien ja Concerta-lääkkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidänkin poika sai sellaisia kun oli vuoden erityisluokkakokeilussa. Ja paperilla luki, että ovat ihan normaalin yleisen opetussuunnitelman mukaisia. Kun kuitenkin sitten vertasi sitä, mitä nämä olivat tunnilla, kotiläksyissä ja kokeissa tehneet perusopetuksen yleiseen opetussuunnitelmaan, ne EIVÄT oikeasti olleet samaa tasoa. Tämän näkikin aika hyvin sitten kun lapsi siirtyi sieltä tavisluokalle, ja häneltä oli kiitettävistä numeroistaan huolimatta jäänyt oppimatta iso osa siitä, minkä muut olivat edellisvuonna oppineeet. Siinä oli aika iso työ ottaa kiinni kotivoimin.
-rutiinit käyttöön, ja kuvia rutiinien oppimiseen
-toimintaterapeutti vierailulle koululle
-vältetään aamupaniikkeja eli kaikki valmiiksi illalla
-opettajalle tarpeeksi materiaalia, pojan omat voimavarat käyttöön
-riittävä avustajan käyttö
-iltapäiväkerhossa riittävä ohjaus
(mietittävä tekeekö poika läksyt siellä vai kotona rauhassa)
-aivojumppa käyttöön koulussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen omista kouluajoista tehnyt sen huomion (silloin oli vielä tarkkisluokkia), että ei todellakaan ole samassa suhteessa opetus erityisluokilla, kuin ns normiluokalla. Valitettavasti opettajat eivät voi haastavan lähtökohdan takia opettaa yhtä kunnianhimoimsesti kuin normaaliluokallta, koska jo lähtökohta on niin toinen. On haastavaa opettaa kymmenen villiä lasta jo pelkästään pakottaa keskittymiseen ja istumiseen paikallaan ja siinä samalla opettaa lukemaan, laskemaan jne. Eli minusta on ihan normaalia että ei voi vaatia erityisopetuksessa täysin samaa tasoa, kuin erityisluokalla, siinä pitäisi olla jo joku jumala, että siitä pystyisi suoriutumaan. Onkohan vanhemmilla mitään ymmärrystä, kuinka haastavaa on opettaa heikosti keskittymiseen pystyviä, vilkkaita lapsia??
oppilaita, jotka tarvitsee noin paljon tukitoimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tosiaan näppylätyynyn tilasi koulun erityisope, joten itse emme sitä mistään tilanneet. Poikamme istuu myös eturivissä ja alkuun istuin paripulpetissaan yksin, nykyään yhden super-rauhallisen tytön vieressä :-) Opettaja antaa hänelle myös näitä liikkumista sallivia tehtäviä tyyliin "haetko, xx, tuon liimapurkin tuolta takaa ja tuotko minulle" ym, eli poika pääsee välillä liikkumaan hieman kun alkaa näyttää että keskittyminen herpaantuu.
Ja näillä keinoin on pärjätty hyvin tavan luokassa, välillä on tietysti huonompia päiviä ja välillä parempia, mutta niin on kaikilla, sanoi ope. Lisäksi hän on koko ajan korostanut sitä, että tämä on meidän poikamme erityispiirre ja muilla oppilailla voi olla toisenlaisia, ja että on opettajan ammattitaitoa pystyä opettamaan erilaisia oppilaita. Ihana tyyppi siis tuo meidän ope :-)
Kotona ollaan sitten pyritty tukemaan opettajan valitsemaan tyyliä ja tapaa tässä opetuksessa ja esim matikan laskuja tehdään kotona klemmareiden kanssa ja usein kädessä puristellaan sellaista öklöttävää muovista pikkukoiraa, jolla silmät pulpahtaa pullottamaan. Rytmikin on tarkka. IP:stä kotiin vähintään puoli tuntia ennen kuin muu perhe tulee (kävelymatkaa on noin 15 min), tämän jälkeen hän tekee läksyt (ollessaan yksinään niin että saa rauhassa rauhoittua) ja heti kun toinen vanhemmista tulee, läksyt tarkastetaan. Sitten pakataan reppu yhdessä seuraavaa koulupäivää varten ja loppuilta onkin vapaata.
Se pitää vielä mainita, että meillä poika itse myös viihtyy koulussa todella hyvin! Hän tykkää oppia uutta ja esimerksi luonnontiedon tunneilla on kuulemma erittäin tarkkaavainen. Älyssä ja muistissa ei myöskään ole mitään vikaa, joten ollaan erittäin tyytyväisiä että koulussa tähän hänen eityispiirteeseensä on suhtauduttu niin ammattitaitoisesti ja kannustavasti.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille koulutielle!
Onko joka luokalla oppilaita, jotka tarvitsee noin paljon tukitoimia?
ainakin mikäli on tuosta ylhäällä luetellusta listasta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimintaterapiaa ja erityispienen ryhmän?
ei tietenkään jokainen lapsi tarvitse mitään erityisjuttuja. Mutta keskittymistä tukevat asiat eivät ole pahitteeksi kenellekään! niinhän ne jotkut aikuisetkin piirtelevät palaverissa kukkasia muistioihinsa, samalla kun kuuntelevat, ainakin minulla se auttaa keskittymään ja muistan esim. asiantuntijan luennon paremmin ulkoa (tietenkin teen samalla lyhyitä muistiinpanoja) mikäs kumma juttu tuo nyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että jokainen oppilas tarvitsisi toimintaterapiaa ja erityispienen ryhmän?
Parasta kaikille oppilaille olisi kun päiovän lomaan ujutettaisiin aisteja ja koordinaatiota kehittävää taukoliikuntaa (=toimintaterapia) ja opetusryhmät olisi alle 10 henkeä, rutiinit olisi kunnossa ja lukujärjestykset kirjallisina ja kuvitettuina, luokassa olisi vähintään 2 aikuista eli avustaja olisi mukana, aamulla ei tarvitsisi kiirehtiä vaan olisi aikaa valmistautua päivää jne. Kaikki ne sitä tarvitsisivat. Jotkut selviävät juuri ja juuri ilmankin, tai osaavat hoitaa sen ilman erityista (piilo)opetussuunnitelmaa mutta kaikki tarvitsisivat sitä ja hyötyisivät siitä.
Eli minusta on ihan normaalia että ei voi vaatia erityisopetuksessa täysin samaa tasoa, kuin erityisluokalla, siinä pitäisi olla jo joku jumala, että siitä pystyisi suoriutumaan. Onkohan vanhemmilla mitään ymmärrystä, kuinka haastavaa on opettaa heikosti keskittymiseen pystyviä, vilkkaita lapsia??
näille, mahdollisesti sinänsä hyvinkin älykkäille lapsille ei anneta samaa opetustaja samoja mahdollisuuksia kuin muille? Että he lähtökohtaisesti saavat tyytyä vähempään? Että heiltä siis toisin sanoen viedään tulevaisuus, kun ei anneta edes tilaisuutta oppia tarpeeksi?
valitettavasti realiteetit tulevat vastaan. Sen jälkeen kun itse olet ollut vastaavasss luokassa opettamassa näitä oppilaita palaappa asiaan. Vaikka oma lapsesi on kuinka älykäs tahansa, miksi hän sitten on erityisluokalla?? Siksi, koska ei pärjää normiluokalla??? Ei älykkyyden vuoksi, vaan siksi että hänellä on jotain joka on normaalilasta heikompisuoritteista. Ja kun niitä erityslapsia on kymmenen yhdessä, ydellä sitä toisella tätä häiriötä, opettaja ei yksin voi opettaa samaa tahtia kuin normiluokassa, jossa on normaaleita oppilaita. Nykyään kun säästötoimet ovat kaikki avustajat sun muut syöneet minimiin. Joten kokeilepa itse pystyisitkö edes päivää pitämään näitä oppilaita edes hiljaisina. Ihme vanhemipia nykyään, vaaditaan ihan epärealistisa asioita, eikä suostuota näkemään omassa lapsukaisessa mitään vikaa, vaikka olisi kuinka haastava tapaus...
valitettavasti realiteetit tulevat vastaan. Sen jälkeen kun itse olet ollut vastaavasss luokassa opettamassa näitä oppilaita palaappa asiaan. Vaikka oma lapsesi on kuinka älykäs tahansa, miksi hän sitten on erityisluokalla?? Siksi, koska ei pärjää normiluokalla??? Ei älykkyyden vuoksi, vaan siksi että hänellä on jotain joka on normaalilasta heikompisuoritteista. Ja kun niitä erityslapsia on kymmenen yhdessä, ydellä sitä toisella tätä häiriötä, opettaja ei yksin voi opettaa samaa tahtia kuin normiluokassa, jossa on normaaleita oppilaita. Nykyään kun säästötoimet ovat kaikki avustajat sun muut syöneet minimiin. Joten kokeilepa itse pystyisitkö edes päivää pitämään näitä oppilaita edes hiljaisina. Ihme vanhemipia nykyään, vaaditaan ihan epärealistisa asioita, eikä suostuota näkemään omassa lapsukaisessa mitään vikaa, vaikka olisi kuinka haastava tapaus...
niin niitä erityisluokkasiirtoja on täysin turha markkinoida "lasten edun mukaisina". Sitä ne eivät siis ole...
"Temperamentti ja koulumenestys" jossa erittäin hyvällä tavalla kuvaillaan temperamenttipiirteitä ja niiden näkymistä koulutyössä ja -menestyksessä sekä oppilaan tavoissa oppia. Siitä käy hyvin ilmi, ettei aktiivisuus ja häirittävyys suinkaan ole ainoita piirteitä, jotka aiheuttavat haastetta koulumenetykselle ja/tai opettajalle. Meitä on moneen junaan ja kaikista voi tulla menestyjiä, edellyttäen että koulussa on valmiudet käsitellä heidän temperamenttipiirteitään. Aktiivisuus esimerkiksi on piirre, jota toivotaan ja halutaan monessa työpaikassa, mutta miksi se sitten on meidän koulujärjestelmässä ongelma?
ole koulujärjestelmässä ongelma. Ylivilkkaus, levottumuus ja kyvyttömyys hallita impulssejaan on. Toki jokainen lapsi on vanhempiensa mielestä kaikkein ihanin ja älykkäin, mutta ei mitään tavallisen vilkkaita ja aktiivisia lapsia erityisluokille sijoiteta.
meillä oli 8 vuotta sitten samanlainen vilkas ja hajamielisesti keskittyvä poika, jota terapeutit ja erityisopet pitivät ihanana ja suloisena ja loistana älykkäänä ja kilttinä - kai niin kun näkivät häntä pienissä ryhmissä ja kahden kesken. Takana on tässä vaiheessa 8 vuoden kouluhelvetti, erittäin huono erityisluokkakokeilu ja alle seitsemäisen keskiarvo todistuksessa, vaikka lapsi on (nyt jo useampaan kertaan tutkittuna) vähintään keskivertoälykäs ja yrittää todella tosissaan.
Että voimia, mutta älkää odottako liikaa.