Ärsyttää kun appivanhemmat olettevat että meillä on kotitöissä samanlaiset roolijaot kuin heillä

Anoppia ottaa päähän se, että ostat ihmissuhdeoppaita ja kuvakirjoja, joita hän syvästi inhoaa (ostaisit edes joskus dekkareita lahjaksi!) ja appea inhottaa se, että olet aina päällepäsmärinä asioissa, joista ei aidosti tiedä yhtään mitään.

Nimim. kokemusta on

Mitnköhän saisi heidät oppimaan, että me ei todellakaan olla niin kuin he.

Oletan silti, että olette kertoneet heille

- miehesi hoitaa teillä puutarhan

- sinä hoidat remonttihommat

- ruuat teette tasan puoliksi



mutta silti he jaksavat olettaa asioiden olevan toisin, eli mies teillä ei tietenkään tee akkojen hommia, etkä sinä kykene mihinkään miesten töihin...



Niitä siis nolottaa, että heillä on tunne, että poikansa on sellainen nössö, kädetön, tyttömäinen.

Minusta suurin ongelma on että ovat siirtäneet ainakin meillä saman ajatusmaailman pojalleen joka ainakin alitajuisesti vaikuttaa.. Anoppi siis hoitaa kaikki perinteiset naistentyöt ja appi ei lähinä hoida mitään nykyään, ehkä kaukosäädintä:)

meillä ihan sama. Anoppi tyrkyttää mulle kaikkia keittiö- ja lapsiin liittyviä juttuja ja ei pojalleen puhu niistä mitään. No, mä annan nykyään mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja annan olla. En usko, että mun tarvii alkaa enää opettaa 6-kymppisiä ihmisiä, vaikka aluksi siltä tuntuikin.

Anoppi olisi varmaan toivonut pojalleen perinteistä emäntää (sellaista kuin hän!) ja kun olenkin ihan erilainen niin hän yrittää kuitenkin määrätietoisesti muokata minua siihen suuntaan.

Ja juu, en minä appeakaan miellytä, tiedän kyllä. Minä kehtasin jopa antaa oman sukunimeni lapsillemme! Ystävällinen olen kyllä aina häntä kohtaan.

ap

Anoppia ottaa päähän se, että ostat ihmissuhdeoppaita ja kuvakirjoja, joita hän syvästi inhoaa (ostaisit edes joskus dekkareita lahjaksi!) ja appea inhottaa se, että olet aina päällepäsmärinä asioissa, joista ei aidosti tiedä yhtään mitään.

Ainakin anoppisi haluaa tehdä kanssasi kaikenlaista. Tietysti aika 50- lukulaisesti.

anopissa ja edesmenneessä apessa kun osalllistuin mökin rakennuspuuhiin, pilkoin halkoja, kokoan huonekaluja, kävin metsätöissä miesten (mieheni + appi) kanssa jne. Enimmäkseen tuo kyllä nauratti, sillä ymmärrän täysin olevani ihan eri sukupolvea ja eri roolimallit omaksunut kuin appivanhempani.

mitä ihmeen väliä tuolla on?

Antaa puhua. Ja kai niitä kattiloita voi molemmat käyttää vaikka olisikin annettu sinulle?

Koita ymmärtää, että ihmiset on erilaisia. Ei sinun kannata enää vanhoja ihmisiä alkaa opettamaan ja sitäpaitsi sulla tökkii aivan joku muu asia kuin tuo töidenjako, mietipä mikä se voisi olla. Tökkiminen tulee susta vaan ulos tuon töidenjakohomman kautta.

häiritsee se, että luulet anoppisi halunneen sinun olevan toisenlainen eli että hän ei ole tyytyväinen poikansa valintaan.



Juttele anopin kanssa, eiköhän huolesi ole aivan turha.

aikanaan kun valaisin heille että minä laitan ruoan, siivoan sekä hoidan puutarhan työt. Minä myöskin puhdistin lattiakaivot ja hajulukot.



Mies yleensä hoiti puhtaat pyykit, astianpesukoneen täytön ja tyhjennyksen sekä oli lasten kanssa.



Ja tämän kaiken sanoin täysin ystävällisesti sen jälkeen kun appiukko oli sananmukaisesti työntänyt mut pois ruohonleikkurin edestä "kun et mitään ymmärrä".



Voi hyvänen aika mikä soppa siitä tuli, anoppi mulkoili pahana ja appiukko tuhisi kun puututaan aina asioihin jotka ei naisille kuulu ja tolla tavalla tungetaan paikkoihin joista ei tiedä mitään.



Ainoa hyvä asia siitä oli se, ettei appivanhemmat tulleet käymään yli vuoteen.

En tiedä voiko sille paljon mitään muuta kuin kertoa toistuvasti miten teillä hoidetaan asiat ja tehdä myös heidän läsnäollessaan omalla tavallanne. Jos ihmettelevät niin antakaa ihmetellä.

Vai onko kaikki korvienne välissä?



Oma isäni (vuosimallia 1926) teki meillä ruuat ja pesi pyykit eikä ikinä tajunnut, että siinä on jotain omituista. Nykypäivänä jku ruohonleikkuu tai halonhakkuu ovat täysin normeja sukupuolettomia töitä, joiden tekemisellä nainen ei sädekehäänsä kiillota.



Toivottavasti ap:n anoppi oppii puhumaan miniänsä ohi lastenkasvatusjuttuja poikansa kanssa. Nykyäitiä ei kiinnosta se, miten lasten kanssa ollaan vaan se on isijuttuja.

tekemään polttopuita tai edes pinoamaan niitä, mutta tämä on naama norsunvitulla ja väittää, että se on miesten hommia, ei hänen tarvitse. Tai kun äiti muurasi mökille grilliä ja halusi apua, ei miniänsä suostunut tiilenkantajaksi, kun oli kuulemma liian raskasta.



Mitä näiden miniöiden kanssa oikein pitää tehdä, että tekisi oikein?

taivasteli "ai sä osaat tommosia" kun ruuvailin terassilautoja kiinni. En tiiä, pitikö sitäkin ihmetellä, varsinkin kun mamma tietää että mä olen rakennusalalla töissä :-) Ja varsinkin kun terassin laudoitus on mun kaltaiselle törötimpurillekin maailman helpoin homma.

Onneksi pienehkö paikkakunta ja ihmiset tietää liiankin hyvin toistensa asiat.



Mutta ei vaan mene appivanhempien kaaliin, että meillä minä käyn töissä kaupungissa ja mies hoitaa talon ja lapset (mulla huomattavasti suurempi palkka ja sillä elellään ihan ok, miehen palkka yksistään ei riittäis meidän kokoisen perheen elättämiseen yksistään). Mies menee takaisin töihin, kun nuorin menee kouluun. Eih, puhuvat kylillä, että mies tekee niitä etätöitä (???!!!, miehellä ammatti jossa ei voi tehdä etätöitä :D) ja minä olen vain kaupungissa asioilla, joka arkipäivä klo 7.30 lähden ja palaan klo 16.30, kylläpä riittää asioita hoidettavaksi :D.



Meilläkin lapset sai mun nimen, ja nyt seuraa vielä kamalampaa, mieskin otti mun sukunimen!!! Siinäpä oli appivanhemmille sulattelemista.



Meillä molemmat tehdään kaikkia töitä. Joten arvannette appiukon ilmeen, kun laittoivat meille tekstarin, että tarvitsisivat apua mökillä, kun minä menin paikalle... yms.

neuvoa, niin voin vastata:

Jos vanhempasi haluavat miniänsä apua ko. (tai johonkin muihin töihin), niin he voisivat muotoilla jo kyläkutsun siten, että siitä kävisi avuntarve ilmi. Esim. "Tulisitko ensi viikonloppuna auttamaan grillin muurauksessa?" tai "Meillä on ensi viikonloppuna polttopuutalkoot ja auttavia käsiä tarvuittaisiin. Pääsisitkö mukaan?"

Mua itseäni ainakin ärsyttää, jos mut kutsutaan vaikka nimppareille tai grillaamaan (ja pukeudun sitten sen mukaisesti) ja kyläpaikassa selviääkin, että tarkoituksena onkin poimia marjoja, hakata polttopuita, auttaa rempassa jne. Mahdankohan olla veljesi vaimo ;).

Meillä isäni patistaa veljenvaimoa tekemään polttopuita tai edes pinoamaan niitä, mutta tämä on naama norsunvitulla ja väittää, että se on miesten hommia, ei hänen tarvitse. Tai kun äiti muurasi mökille grilliä ja halusi apua, ei miniänsä suostunut tiilenkantajaksi, kun oli kuulemma liian raskasta.

Mitä näiden miniöiden kanssa oikein pitää tehdä, että tekisi oikein?

Onneksi pienehkö paikkakunta ja ihmiset tietää liiankin hyvin toistensa asiat. Mutta ei vaan mene appivanhempien kaaliin, että meillä minä käyn töissä kaupungissa ja mies hoitaa talon ja lapset (mulla huomattavasti suurempi palkka ja sillä elellään ihan ok, miehen palkka yksistään ei riittäis meidän kokoisen perheen elättämiseen yksistään). Mies menee takaisin töihin, kun nuorin menee kouluun. Eih, puhuvat kylillä, että mies tekee niitä etätöitä (???!!!, miehellä ammatti jossa ei voi tehdä etätöitä :D) ja minä olen vain kaupungissa asioilla, joka arkipäivä klo 7.30 lähden ja palaan klo 16.30, kylläpä riittää asioita hoidettavaksi :D. Meilläkin lapset sai mun nimen, ja nyt seuraa vielä kamalampaa, mieskin otti mun sukunimen!!! Siinäpä oli appivanhemmille sulattelemista. Meillä molemmat tehdään kaikkia töitä. Joten arvannette appiukon ilmeen, kun laittoivat meille tekstarin, että tarvitsisivat apua mökillä, kun minä menin paikalle... yms.

Hatunnoston arvoinen juttu. Minusta ei ole esim. laiturin vetämiseen rannalle tai muihin raskaisiin hommiin, joihin apua pyydetään. Vai olisiko tässä se syy, että naama venähti - menit, vaikka sinusta ei ollut hyötyä?

neuvoa, niin voin vastata: Jos vanhempasi haluavat miniänsä apua ko. (tai johonkin muihin töihin), niin he voisivat muotoilla jo kyläkutsun siten, että siitä kävisi avuntarve ilmi. Esim. "Tulisitko ensi viikonloppuna auttamaan grillin muurauksessa?" tai "Meillä on ensi viikonloppuna polttopuutalkoot ja auttavia käsiä tarvuittaisiin. Pääsisitkö mukaan?" Mua itseäni ainakin ärsyttää, jos mut kutsutaan vaikka nimppareille tai grillaamaan (ja pukeudun sitten sen mukaisesti) ja kyläpaikassa selviääkin, että tarkoituksena onkin poimia marjoja, hakata polttopuita, auttaa rempassa jne. Mahdankohan olla veljesi vaimo ;).

Meillä isäni patistaa veljenvaimoa tekemään polttopuita tai edes pinoamaan niitä, mutta tämä on naama norsunvitulla ja väittää, että se on miesten hommia, ei hänen tarvitse. Tai kun äiti muurasi mökille grilliä ja halusi apua, ei miniänsä suostunut tiilenkantajaksi, kun oli kuulemma liian raskasta. Mitä näiden miniöiden kanssa oikein pitää tehdä, että tekisi oikein?

vanhempien mökillä kaikille niille, jotka aikovat kesälomalla siellä oleskella. Ei pyydetä apua vaan muistutetaan, että ilmaista mökkiviikkoa ei ole ja jokaisen mökkeilijän on syytä olla paikalla. Jostain syystä työnjako ei millään tahtonut onnistua, koska listalla ei ollut ikebanaa eikä auringonottoa.