Miten neljännen lapsen tulo vaikuttaa arkeen?

päivähoitopaikkaa kyselin ja sain vastaukseksi vaihtoehdoista hoitovapaan. Korjasin kysymystä, että mitä vaihtoehtoja on, jos hoitovapaa ei ole vaihtoehto. Ja sain lapset päiväkotiin. Ja töihin menon syynä ei ollut taloudelliset syyt vaan oma henkinen hyvinvointi..



Imetyksen oon lopettanu, ku on tuntunu, etten jaksa. Ekaa imetin 7kk ikään eli toinen raskaus oli vissiin rv16-18, toista imetin vain uuden raskauden alkuun eli n.4kk, kolmatta 5kk ikäiseks, eli suunnillee siihen, ku aloin oottaa uutta. Nyt sit imetin osin viimeisen 7kk ikään. Tosin täysimetykseen ei riittäny maito ku vajaa 4kk. Oon syöny monivitamiineja ja sen lisäksi vielä D-vitamiinia. Ja monipuolisesti muutenkin. Olisin imettäny pidempäänkin, jos mulla olis ollu, mitä antaa. Tosin imetyksessä on se huono, että se saattaa aiheuttaa supistuksia, että sitä kannattaa tosiaan kuulostella, että miltä se tuntuu itsestä. :)



Ja tosiaan kannattaa unohtaa muiden ihmisten puheet ja arvostelut ja elää ihan ite omaa elämää. Ottaa miehen kanssa yhteistä aikaa ihan kaksin, vaikka vain pieniä hetkiä. Niistä saa voimaa niihin arjen vastoinkäymisiin ja onpahan jotain, mikä saa hymyn huulille ihan arkipäivässäkin kaiken touhun keskellä :) Ja tosiaan unohtaa, että toisten mielestä hyvä äiti ei jätä lapsiaan "vieraan" hoitoon ennen kouluikää. Hyvä äiti on se, joka ymmärtää myös omat tarpeet ja kuuntelee itseään ja sen myötä jaksaa keskittyä myös lasten tarpeisiin.



Tietenkin kannattaa myös miettiä, mistä hommista voi "hätätapauksessa" luistaa. Mä en ikinä tiskaa :) Se on miehen homma.

sulla on kotona hoitaja, harvinaista, miksi ette sitten pärjäisi?

paljon isommilla ikäeroilla. Mutta jos teillä on apua olemassa, ja halua elää nimenomaan lapsiperheen elämää, niin mikäs siinä. Kunhan antaa itselleen luvan myös uupua, täydellistä äitiä ei kannata esittää.



Onnea kuitenkin vauvasta, ei niitä pois sitten kuitenkaan antaisi!

odotan viidettä, vanhin tuli kesäkuussa 4. Ei se neljäs enää isosti siinä tunnu. Oon myös kokenu, että lapsista osaa iloita ihan erilailla, kun alkaa olla jo ne omat rutiinit ja rytmi tässä hommassa. Lapset leikkii paljon keskenään ja mulla on aikaa väliin ihan makoilla ja huokasta tässä touhun lomassa. Toki siinä vaikuttaa monikin asia, mm. miten puoliso on mukana touhuissa. Parisuhteen toimimisella on iso merkitys jaksamisen kanssa.



Jos haluut, ap, kirjoittaa ihan henk.koht. ni rhei80@gmail.com



Lämpimästi onnea, jos tosiaan oot raskaana! Ihanaa se on, vaikka joskus tuntuukin, että auttava käsipari olis hyvinkin tervetullut :)

Onpa ihanaa kun ei tullut tuomitsevia viestejä :) Mitä hyvinkin voisi odottaa tältä palstalta..



Onhan tämä varmaan ihan mukavaakin (siis jos nyt oletetaan et oon raskaana), mieskin saa ostaa uuden auton kun on sellaisesta haaveillut ;) Ja vähän tossa stressattiin et miten pärjätään ensi keväänä rahatilanteen puolesta...



Ainoa miinus-seikka tässä on se, et mulla ois ollu kova hinku lähteä töihin ensi keväänä (valmistun silloin ammattiin) mutta kaippa sitä kerkeää myöhemminkin. Onhan sekin mahdollista että pidän äippälomaa vain sen pakolliset 5kk ja sit mies jää kotiin vuorostaan... Jos sitä muutaman kuukauden ehtii olla sit töissä :D Sitä vaan nyt jo miettii et miten sitä uskaltaa vielä työelämään...



Nii ja se miinusseikka et nolottaa kertoa kellekään et oon taas raskaana.

Onpa ihanaa kun ei tullut tuomitsevia viestejä :) Mitä hyvinkin voisi odottaa tältä palstalta..

Onhan tämä varmaan ihan mukavaakin (siis jos nyt oletetaan et oon raskaana), mieskin saa ostaa uuden auton kun on sellaisesta haaveillut ;) Ja vähän tossa stressattiin et miten pärjätään ensi keväänä rahatilanteen puolesta...

Ainoa miinus-seikka tässä on se, et mulla ois ollu kova hinku lähteä töihin ensi keväänä (valmistun silloin ammattiin) mutta kaippa sitä kerkeää myöhemminkin. Onhan sekin mahdollista että pidän äippälomaa vain sen pakolliset 5kk ja sit mies jää kotiin vuorostaan... Jos sitä muutaman kuukauden ehtii olla sit töissä :D Sitä vaan nyt jo miettii et miten sitä uskaltaa vielä työelämään...

Nii ja se miinusseikka et nolottaa kertoa kellekään et oon taas raskaana.

Suosittelen lämpimästi "vaihtamaan vuoroja", me ollaan "harrastettu" sitä, että minäkin oon päässy töihin. Mies on siis ollu aina vähintään isäkuukauden kotona ja lapset on ollu välillä päivähoidossa, nytkin ovat menossa pariksi kuukaudeksi päiväkotiin, että saan käydä töissä. Ja jotenkin sitä suhtautuu molemmin puolin "armollisemmin", kun kumpikin näkee, mitä toisen osa on. Kumpikin tietää, mitä on pyörittää kotiarkea toisaalta kumpikin tietää myös, mitä on tulla työpäivän jälkeen kotiin. Olin siis viime keväänäkin pari viikkoa töissä, ku vauva oli 4kk..

Sä voit kysyä, jos tulee kommenttia esim ehkäisyyn liittyen, että saanko mä udella samalla lailla sun perhesuunnittelusta. :) Tai todeta vaan, että tämä on meille hyvä.. tosin kyllä mullakin oli pienoinen kynnys ilmoittaa uudesta äitiyslomasta työpaikalle, vaikka vauva on oikeasti toivottu. Hyvin ne suhtautu, vaikka vähän arastutti. Oon sit vaan todennu, että enhän mä kyllä oikeasti halua hävetä tätä vauvaa, uutta elämää. Ja siitä oon saanu rohkeutta kulkea pää (ja maha) pystyssä. :)

se viidettä odottava, olisko ollu 3

se oliki tuo 4 :)

me ollaan aiemmin vaihettukin mutta nyt on sit otettu kotiin hoitaja niin että kummankaan ei tarvi jäädä kotiin. En tosin ehkä halua jatkossa et joku muu kuin vanhempi hoitaa meidän 4kk vauvaa (sit kun se uus vauva syntyy) jos kumpikin vanhempi on poissa 8h per päivä. Nyt on vähän eri asia kun opiskelen ja voin olla osaksi kotonakin päivän mittaan.



Koetko sä et se, et saa olla välillä työelämässäkin tois elämään virkistystä? Itse oon saanu opiskelusta paljon voimaa arjen keskelle pikemminkin kuin rasitusta.



Miten muuten ootko lopettanu aina imetyksen kun on tullut uudelleen raskaaksi? Mä imetän nyt ja mietin et varmaan kannattaa nyt siirtyä korvikkeeseen... Et ei tulis itelle mitään puutostauteja..