Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sainpas omaan nilkkaani :)

02.11.2005 |

Täällä olen parisuhdevinkkejä jakanut, tosin en otsa rypyssä enkä niin, että tietäisin, mikä sopii kaikille, omasta kokemuksesta vain olen puhunut. Tulipa vastaan netistä professori Kaarina Määtän luento (kannattaa lukea muuten, vaikka löytyy seurakunta-sivulta, ei ole uskonnollinen, tämä tieto niille, jotka ' säikähtävät' kyseistä saittia).



Määttä toteaa (tutkimuksiensa valossa):

" On tärkeää antaa pareille tietoja ja vertailukohteita, mutta parisuhdeneuvoja vain säästeliäästi. Neuvoja on tuotettu niin Suomessa kuin muuallakin kautta aikojen, mutta eroamisluvut eivät ole näyttäneet vähentymisen merkkejä. Neuvot voivat pahimmillaan olla vain myyttejä, harhaluuloja tai perusteettomia yleistyksiä. Omalla tavallaan onnelliset ihmiset voivat neuvoja kuunnellessaan päätyä eroon ainoastaan siksi, ettei heidän tapansa elää mahdu normeihin. He voivat pitää suhdettaan toivottomana, koska heidän menettelytapansa ovat ohjeista poikkeavat. Mikä tahansa tapa olla yhdessä voi olla oikea. Jokaisella parilla on toivoa."



Lisää ASIAA Määtältä : http://www.oulunseurakunnat.fi/IE/p275.htm

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
02.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen sitä mieltä, että kyllä neuvoja aina kannattaa antaa, mutta on eri asia, miten ne annetaan. Itse tykkään antaa neuvoja heijastamalla asioita oman elämäni kautta. Eivät ne aina sovi toiselle ihmiselle, mutta siihen neuvon antamiseen täytyy liittyä myös toisen vapaus sanoa, että tämä neuvo ei nyt minun elämääni sovi. Itse kaipaan neuvoja, sillä ne avartavat asioita ja ajattelua. Paljon on neuvoja, jotka eivät meille sovi, mutta niitä pohtiessa ymmärtää enemmän, keitä me olemme ja mitä me haluamme.

Vierailija
2/2 |
03.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin olen itsekin kokenut,

että tervettä järkeä ja harikintaa pitää käyttää kun neuvoja saa tai niitä pyytää

Meille esimerkiksi nuo vahva heikko vaimo - neuvot päti hyvin pitkälle (tosin en kaikkea allekirjoita siitä, esim. jos mies loukkaisi, en sanoisi vain " autch" vaan ihan reilusti, että tuo satutti, mutta turha vatvominen kyllä on turhaa, meidän tapauksessa toinen tajuaa, mitä tarkoitan jos saon, että tuo loukkais)

eli mulle kontrollista luopuminen toimii just sen takia, että mies ihan oikeasti kunnioittaa mua mutta mulla oli siinä asiassa opettelua, että itsekin kunnioitan, enkä lankea " kaikkitietävän äidin" rooliin...

hänellä on omat alueensa, missä optelella, mutta pomottelut ei oo mua ikinä

ja kun opettelen kunnioitusta käytönnössa (enkä vain niin, että haluan kunnioittaa ja silti pomottelen)... toinenkin pääsee oikeuksiinsa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla