Lue keskustelun säännöt.
Lapset ei saisi viedä rahaa?
01.08.2011 |
Tästä ketjusta huomaa, että moni haluaa niitä ihkuja palleroita vaikka viisi, mutta kun ne kasvaa, niin totuus lyö kasvoille. Eihän lapset saisi viedä rahaa ja jos ne vie, niin ne on kermaperseitä. Mielellään jo yläasteikäisenä töihin koulun ohella ja vaikka kesken lukion ulos kotoa. Lapsi tuo leivän tullessaan on vanha sanonta. Silloin Suomi oli maatalousyhteiskunta ja silloin lapset jo pienestä pitäen tekivät raskasta maataloustyötä perheen apuna. Totuus on, että ne lapset vie rahaa ja se on normaalia. Elättäkää lapsenne kunnolla, kun niitä kerran hankitte.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun näin aikasin maanantai aamuna jaksoit alottaa.?
Meillä kolme koululaista ja kyllä välillä alkaa miettimään pitääkö niiden "viedä" niin paljon rahaa. Joka päivä kuuluu: "Äiti,tarvitsen sitä, tarvitsen tätä". "Voinko saada 50 e, kun mennään kaverien kanssa kauppakeskukseen" "Syötiin kavereiden kanssa kiinalaisessa" (ai jaa , kenen rahoilla?).
Koululiikkaan ei kelpaa vanha t-paita, vaan pitäisi ostaa erillinen urheilupaita. Siskon vanha uudenveroinen talvitakki ei kelpaa, koska ei ole omaa tyyliä. Pakko saada uusi. Kengät eivät voi olla marketin halvat lenkkarit, vaan niiden pitää olla Warpit. Eikä penaaliakaan voi ostaa marketista, vaan sen pitää olla Longchamp. Kännykäksikään ei kelpaa miehen työpaikan vanha, vaikka itse olen käyttänyt samanlaista vuosia.
Itse olen perheestä, jossa ei ollut ylimääräistä rahaa (tosin olen sen ymmärtänyt vasta jälkikäteen) ja ollut töissä 14v alkaen. Kaikki omat jutut piti siitä lähtien maksaa omilla rahoilla. Olenkin oppinut hyväksi rahankäyttäjäksi. Itse en halua, että omat lapseni ovat koko kesän kesätöissä, mutta tekisivät mutisematta edes kotityöt, jotta ymmärtäisivät että raha ei tule puusta.
Mistä tämä kuluttamiseen into tulee? Av-mammat tietysti taas toteavat, että itse olen lapseni kasvattanut. Mutta kun meillä vanhemmat eivät käytä merkkivaatteita ja vaatteita ostetaan harvakseen (minulla ja miehellä on kummallakin yksi 50 cm vaatekaappi ja yksi yhteinen 50 cm tankokaappi ja kaikki vaatteet mahtuvat hyvin). Emme perheenä käy viikonloppuisin ostoskeskuksissa viettämässä aikaa, vaan kauppaan mennään vain kun oikeasti tarvitaan jotain.
Pitäisikö näitä lapsen tarpeita vain tukea ja syytää rahaa sitä mukaa kuin sitä pyytävät. Lapsen kavereita seuraamalla tulee välillä mieleen, että näin muutamat vanhemmat tekevät.
Meillä kolme koululaista ja kyllä välillä alkaa miettimään pitääkö niiden "viedä" niin paljon rahaa. Joka päivä kuuluu: "Äiti,tarvitsen sitä, tarvitsen tätä". "Voinko saada 50 e, kun mennään kaverien kanssa kauppakeskukseen" "Syötiin kavereiden kanssa kiinalaisessa" (ai jaa , kenen rahoilla?).
Koululiikkaan ei kelpaa vanha t-paita, vaan pitäisi ostaa erillinen urheilupaita. Siskon vanha uudenveroinen talvitakki ei kelpaa, koska ei ole omaa tyyliä. Pakko saada uusi. Kengät eivät voi olla marketin halvat lenkkarit, vaan niiden pitää olla Warpit. Eikä penaaliakaan voi ostaa marketista, vaan sen pitää olla Longchamp. Kännykäksikään ei kelpaa miehen työpaikan vanha, vaikka itse olen käyttänyt samanlaista vuosia.
Itse olen perheestä, jossa ei ollut ylimääräistä rahaa (tosin olen sen ymmärtänyt vasta jälkikäteen) ja ollut töissä 14v alkaen. Kaikki omat jutut piti siitä lähtien maksaa omilla rahoilla. Olenkin oppinut hyväksi rahankäyttäjäksi. Itse en halua, että omat lapseni ovat koko kesän kesätöissä, mutta tekisivät mutisematta edes kotityöt, jotta ymmärtäisivät että raha ei tule puusta.
Mistä tämä kuluttamiseen into tulee? Av-mammat tietysti taas toteavat, että itse olen lapseni kasvattanut. Mutta kun meillä vanhemmat eivät käytä merkkivaatteita ja vaatteita ostetaan harvakseen (minulla ja miehellä on kummallakin yksi 50 cm vaatekaappi ja yksi yhteinen 50 cm tankokaappi ja kaikki vaatteet mahtuvat hyvin). Emme perheenä käy viikonloppuisin ostoskeskuksissa viettämässä aikaa, vaan kauppaan mennään vain kun oikeasti tarvitaan jotain.
Pitäisikö näitä lapsen tarpeita vain tukea ja syytää rahaa sitä mukaa kuin sitä pyytävät. Lapsen kavereita seuraamalla tulee välillä mieleen, että näin muutamat vanhemmat tekevät.
kouluikäisillä kaverien vaikutus painaa jo niin paljon, että vanhempien malli alkaa himmetä. Silti sanoisin, että pidä kiinni teidän perheen elämäntavasta, eli ei lasten tarvitse ihan kaikkea saada. Tämä ei tarkoita mitään kurimusta vaan sitä, että lasten kanssa jo etukäteen sovitaan, mihin rahoja laitetaan, ja ns. hemmottelukin siis suunnitellaan erikseen. Voihan olla, että lastesi kavereiden vanhempien silmissä sinun lapsesikin ovat niitä, jotka "saa kaiken". Rohkeutta vaaditaan, että joku pistää kapuloita yltiökuluttamisen rattaisiin :)
kohtuullisesti.
On eri asia se, että huolehtii, että lapsella on ruokaa, siistit vaatteet, kohtuullinen harrastus jne kuin se, että on sekä oma puhelin, että oma ipod että oma läppäri. Lapsi harrastaa jääkiekkoa (noin 400 euroa/kk + varusteet + harjoitusmatkat/leirit), käy kielikurssilla, matkustelee ulkomailla perheen kanssa sekä kavereiden kanssa laivalla ja festareilla, käy ravintolassa, kahvilasssa, leffassa, konserteissa jne.
On eri asia se, että huolehtii, että lapsi pääsee kampaajalle/parturiin tarvittaessa siistimään hiuksensa, kuin se, että kolme viikon välein käydään värjäyttämässä pää, kun edellinen väri alkaa kyllästyttämään.
Me ei esimerkiksi matkustella ulkomailla kuin todella harvoin (kerran kymmenessä vuodessa). Kotimaassa matkustellaan noin 3 viikon matkaa/ 5 vuotta. Lyhyempiä päiväreissuja toki tehdään vuosittain. Miksi lapsen pitäisi päästä ulkomaille usein? Onko kielikurssi välttämätön? Entä ulkomaan lomamatka? Kieltä voi opiskella esim. ryhtymällä ulkomaalaisen opiskelijan ystäväperheeksi.
Kouluun? Kavereille?