Mitä jos se lapsi 18v täytettyään tärvää hetkessä ne säästetyt rahat?

Kyllä Anoppia harmmittaisi jos tietäisi.

Ja juuri siksi en säästäisi lapselle älyttömiä summia tuhlattavaksi- mielummin sitten laittaisin pesämunan asuntoon säästöön omalle tililleni, josta sen luovuttaisin jos nuori ostaisi asunnon.

voi voi

Sillä voi estää monia asioita. Mutta jos vanhemmat ovat tuhlareita, ei lapsesta kovin nopeasti tule säästäväistä.

Jos haluaa tuhlata, niin sitten tuhlaa.

Sillä voi estää monia asioita. Mutta jos vanhemmat ovat tuhlareita, ei lapsesta kovin nopeasti tule säästäväistä.

Miten sen voi estää? Vai voiko mitenkään?

voi. Säätiöimällä esim. Itse teemme pankin lakimiesten kanssa juuri noin.

jos vaikka hankkii itse ensimmäiset astiansa, huonekalunsa ym. tarvikkeensa, niin ei haittaa mitään. Tietysti jos johonkin asunnon pesämunaan riittävän summan tuhlaa, niin se kirpaisisi.



Voihan tilille laittaa käyttöoikeuden vasta vanhemmalle iälle, tai sitten siirtää ne rahat johonkin määräaikaiselle säästötilille ennen kuin lapösi täyttää 18, jolloin ne vapautuisivat vasta vähän vanhemmalle.

jos vaikka hankkii itse ensimmäiset astiansa, huonekalunsa ym. tarvikkeensa, niin ei haittaa mitään. Tietysti jos johonkin asunnon pesämunaan riittävän summan tuhlaa, niin se kirpaisisi. Voihan tilille laittaa käyttöoikeuden vasta vanhemmalle iälle, tai sitten siirtää ne rahat johonkin määräaikaiselle säästötilille ennen kuin lapösi täyttää 18, jolloin ne vapautuisivat vasta vähän vanhemmalle.

Tuohan on ihan hyväksyttävää, että käyttää niitä kodin hankintoihin. Esim. ajokortti ja jopa matkustelu olisi sellaista käyttöä, minkä hyväksyisin.

Kai tässäkin voisi ajatella, että lapsi elää omaa elämäänsä ja aikuinen omaansa. Toiselle säästäminen on aina sika säkissä. Hyväähän sillä tarkoittaa jälkikasvulleen, mutta turha sitä on ruveta toiselle rahoja säästämään, jos haluaa niiden käyttökohteen olevan joku (itselle) järkevä ja tärkeä kohde. Säästää siinä tapauksessa sitten omalle tililleen ja hankkii ihan itse sitä järkevää, mitä haluaa lapselleen antaan. Perintönä sitten saa ja arvostaa ehkä vanhempana eri tavalla maallista omaisuutta, tai sitten ei.

eli vanhemmat olivat säästäneet sievoisen summan rahaa hänelle. Kun oli 18v sai rahat ja tärväsi ne "laulu uraansa". Hän halusi rokkistaraksi otti jotain laulutunteja ja osti kaiken maailman mikrofoneja ja musiikkivehkeitä. Ei hänestä ikinä tullut rokkistaraa, koska ei ollut kait tarpeeksi laulääntä saati karismaa.

Mutta sinne hulahti kivasti vanhempien säästämä pesämuna.

Nro 11 lisää. Just tätä tarkoitan. Sille hemmolle oli varmasti tärkeämpää yrittää toteuttaa oma unelma kuin vanhempien (=taloudellinen hyvä alku omaan elämään).



Minä huudan aina "huraa", kun jouku yrittää toteuttaa unelmaansa. Pois alta oksat ja männynkävyt ja onnellinen se mies, joka itseensä uskoo!

on hyvä juttu, mekin olemme tehneet niin. Lapsilla on omat tilit, mutta näitä säästöjä varten minulla oli/on kummallekin lapselle eri tilit minun nimelläni.



18-vuotislahjaksi annoin/annan kummallekin sen vajaat neljä tonnia, mitkä voi antaa verottomana. Seuraava kerta on sitten kolmen vuoden kuluttua.



Omat lapset ovat onneksi järkeviä rahan suhteen ja ymmärsivät, että rahalla on tarkoitus rahoittaa opintoja.

Minä kuljin paskaisissa vaatteissa, sain minimaalista viikkorahaa enkä oppinut käyttämään rahaa, koska isä maksoi kaiken isomman suoraan itse. Kun hän kuoli, jäin yhtäkkiä yksin valtavan perinnön kanssa. Kaiken tuhlasin parissa vuodessa, mitään ei jäänyt käteen. Siitäs sai.

Mulle säästettiin, en tärvännyt rahoja kun täytin 18. Kasvatuksella voi opettaa säästeliääksi

Mulle myös säästettiin jonkun verran, muistaakseni sain ylioppilaslahjaksi 20 000 mk, mikä oli silloin joskus iso iso raha. Kymppitonni meni johonkin tietokonehankintaan ja loput kyllä... tuhlasin :o(



Tiukka kasvatus, uskonnolliset arvot, ei mikään köyhä perhe, kohtuudella lomia ja "humpuukiakin", mutta niin vaan kävi että rahat meni.

joka hassasi parissa kuukaudessa kaiken. Ei varmaan vanhemmat ihan niin suunnitelleet säästäessään joka kuukausi 18 vuoden ajan.

Ehkä silloin olisi enemmän älliä kuin 18v. Tai ainakin oletan, että lapseni on opiskelemassa ammattiin ei enää lukiossa.

Ehkä silloin olisi enemmän älliä kuin 18v. Tai ainakin oletan, että lapseni on opiskelemassa ammattiin ei enää lukiossa.

ja maksanut ajokortit ja tietokoneet tai muuta vastaavaa. käteistä rahaa en ole antanut kenellekkään kuin pieniä summia, mutta jokaiselle olen auttanut oman elämän alkuun maksamalla hankintoja.