Keksitkö hyvän selityksen anoppini käytökselle?

anoppi teitä normaalisti kylään ja kokkailee? Jos ei, niin ei halunnut nähdä sitä vaivaa nytkään. Jos muuten käytte usein kylässä ja syötte toistenne luona, en keksi mitään selitystä. Ehkä hän oletti, että jos tarvitsette "apua", pyydätte.

ajattelee, että miniä vetää herneen nenään, jos tarjoaa apua.

Käymme toisillamme syömässä merkkipäivinä ja jouluna, joskus muulloinkin. Ehkä noin kymmenisen kertaa vuodessa puolin tai toisin. Ei siis kovin usein, mutta ei aniharvoinkaan.



Minua itseäni harmittaa, että hänestä ei ikäänkuin ollut erityistä "tarvetta" kutsua meitä. Työkaverinikin, jotka kuulivat tilanteestamme, soittivat erikseen ja pyysivät syömään koko sakkia, kun sanoivat, että lasten kanssa on niin vaikeaa ilman keittiötä. Mutta ei oma anoppi ja mieheni äiti?!



Ap.

ja joka päivä syödään kotona normaalia kotiruokaa. Ehjä anoppi luulee teidän tekevän samoin.

olisitte pyytäneen apua anopilta

Käymme toisillamme syömässä merkkipäivinä ja jouluna, joskus muulloinkin. Ehkä noin kymmenisen kertaa vuodessa puolin tai toisin. Ei siis kovin usein, mutta ei aniharvoinkaan.

että teillä ei ole kovin läheiset välit?

Anoppi ja appiukko ovat viettäneet monta joulua meillä, koska en halua heidän viettävän joulua kaksistaan, sillä muut lapsensa perheineen eivät vietä joulua heidän kanssaan. Nyt minulla on oikeasti sellainen harmitus, että taidan olla kutsumatta ensi jouluna ja vetää samaa tietämättömyyden/välinpitämättömyyden/tyhmyyden roolia.



Ap.

Käymme toisillamme syömässä merkkipäivinä ja jouluna, joskus muulloinkin. Ehkä noin kymmenisen kertaa vuodessa puolin tai toisin. Ei siis kovin usein, mutta ei aniharvoinkaan.

että teillä ei ole kovin läheiset välit?

Minusta meillä on ihan hyvät välit, enkä juuri koskaan kutsu appivanhempiani syömään meille. Käydään tasan jouluna ja pääsiäisenä niillä. Miten te muut sitten muka???

Ja ehkä hän on mun tyyppinen ihminen. En aina tajua tarjota apua, mutta kun pyydetään, annan ilolla. Muta jos en tiedä tai osaa ajatella jotain asiaa ongelmaksi, en välttämättä ymmärrä olla oma-aloitteinen.



Ja toisinpäin, jos tarviin itse apua, en kuvittele kenekän lukevan ajatuksiani vaan pyydän reilusti.



Vihjailut on aina ollut mulle vaikeita, molemmin päin.



Eli oisit sanonut vaan, että heippa, mites jos me torstaina tultais koko porukka teille, laitetaan vaikka yhdessä sapuskaa. Eiköhän se anoppi ois sanonut että hyvä idea, tulkaa vaan ja vikonloppuna myös :-) Vastuutan tässä siis vähän molempia :-)

Ja ehkä hän on mun tyyppinen ihminen. En aina tajua tarjota apua, mutta kun pyydetään, annan ilolla. Muta jos en tiedä tai osaa ajatella jotain asiaa ongelmaksi, en välttämättä ymmärrä olla oma-aloitteinen.

Ja toisinpäin, jos tarviin itse apua, en kuvittele kenekän lukevan ajatuksiani vaan pyydän reilusti.

Vihjailut on aina ollut mulle vaikeita, molemmin päin.

Eli oisit sanonut vaan, että heippa, mites jos me torstaina tultais koko porukka teille, laitetaan vaikka yhdessä sapuskaa. Eiköhän se anoppi ois sanonut että hyvä idea, tulkaa vaan ja vikonloppuna myös :-) Vastuutan tässä siis vähän molempia :-)

Ajattelin kyllä olla yhtä ymmärtämätön jouluna ja odottaa, että anoppi kutsuu itse itsensä meille syömään silloin ja ellei kutsu (mitä tiedän ettei tee) vastuutan häntäkin siitä. Kiitos asian jakamisesta.



Ap.

me voimme poiketa ihan ilman kutsuja tai merkkipäiviä syömään kumpaankin "mummilaan". Ei ruokakutsut toki kerro mitään läheisistä väleistä, mutta ehkä kuitenkin sitten siitä että anoppi ei ole ihan ajan tasalla teidän asioista ja tullut ajatelleeksi lapsiperheen ruokailuongelmaa ap:n tilanteessa.

Jos anoppi on muuten ihan normaali ihminen, niin tuskin kuitenkaan ilkeyttään on jättänyt teidät huomioimatta. Voisiko olla väsynyt tai sairas ilman että on teille kertonut eikä jaksanut? Itse kysyisin suoraan häneltä, jos asia vaivaisi näin paljon.

Jaa tä??? Kuinka usein te muut sitten syötte anoppilassa tai anoppila teillä?

Minusta meillä on ihan hyvät välit, enkä juuri koskaan kutsu appivanhempiani syömään meille. Käydään tasan jouluna ja pääsiäisenä niillä. Miten te muut sitten muka???

Ei ole helppoa, jos toinen ei halua tyrkyttää apuaan (jos vaikka lukenut nettijuttuja kaikkeen sekaantuvista anopeista) vaan odottaa avunpyyntöä, eikä toinen sitten välitä sitä pyytää.



Kyllä minäkin mahdollisena äitinä tai anoppina olettaisin, että apua pyydetään jos sitä tarvitaan.



Toisaalta, minulle ei tuottaisi mitään vaikeuksia ruokkia perhettäni muutamaa viikkoa ilman keittiötä. Kertakäyttöastioita ehkä kuluisi tavallista enemmän tiskausmahdollisuuksien puutteessa. Retkikeittimet on keksitty, ja jääkaapin voi laittaa olohuoneeseen.

Ajattelin kyllä olla yhtä ymmärtämätön jouluna ja odottaa, että anoppi kutsuu itse itsensä meille syömään silloin ja ellei kutsu (mitä tiedän ettei tee) vastuutan häntäkin siitä. Kiitos asian jakamisesta. Ap.

Ehkä anoppi ei tykkää susta eikä halua auttaa. Tän vastauksenhan halusit kuullakin, eikö?

Anteeksi pika-analyysi, mutta vaikutat parin viestin perusteella vähän marttyyri-tyypiltä. Pelottavaa olis olla sun kanssa eri puolilla. Ootko muuten pitkävihaista tyyppiä, tuot vähän kälyni mieleen. Kaikki piti arvata etukäteen, kursailuja piti kuunnella ja maanitella ja maanitella. Ja jos meni pieleen, niin kyllä möksähti ja sitten mulla korvat soi kun koko suku kuuli, miten kamala olin taas ollut ja hän ei kyllä ikinä enää kutsu mihinkään tms. Hui.

"Hei anoppi, oltaisiinko saatu tulla kokkailemaan sinun keittiöön joku päivä kun oma keittiömme on remontissa?" Näin ei olisi kutsunut itse itseänsä törkeästi syömään vaan vain lainaamaan keittiötä, ja olisi samalla toki valmistanut ruokaa myös anopillekin! Ja luultavimmin tässä tilanteessa olisi saattanut saada plusmerkkisen vastauksen siihenkin jopa että ei kun hän voi laittaa, tervetuloa vaan!

omiin vanhempiinsa. Olisihan hän voinut kysäistä sopiiko tulla joskus syömään anoppilaan. Hän ei taida olla kovin hyvä suhdetoiminnassa. Sinähän ne Jouluvierailutkin kutsut. Jospa anoppi on samanlainen ääliöjörrikkä, jolle asioiden hoksaaminen ei ole helppoa.

ihmetyyppejä langoilla.



Kyllä minäkin kykenin ruokkimaan perheeni 7 viikon ajan, mutta oli äärimmäisen mukavaa, kun niin moni kutsui meitä luokseen syömään. Ahtaissa tiloissa ilman kunnon pesu- tai tiskimahdollisuutta ruoanlaitto oli kieltämättä hieman hankalaa, joten arvostan suuresti niitä kaikkia, jotka halusivat olla avuksi. En erikseen marttyroinut, että anoppi ei kutsunut meitä, vaan huomasimme sen mieheni kanssa vasta ihan viimeisinä viikkoina. Mieheni ei ole mikään mörökölli, mutta ajattelemme samoin, että emme halua kutsua itse itseämme kylään, emme edes läheisillemme. Minusta vain on OUTOA, että anoppi ei koko tänä aikana useiden puhelinsoittojenkaan aikana keksinyt ihan itse, että voisimme mennä välillä heillekin. Mieheni kysyi asiaa pari päivää sitten ja anoppi vastasi vain, että eihän hän ole ollut lomalla. Tarvitaanko siihen loma, että laittaa ruokaa kolmelle lapsenlapselleen? Meidätkin olisi nimittäin voinut jättää laskuista mieheni kanssa.



Ap.

Anteeksi pika-analyysi, mutta vaikutat parin viestin perusteella vähän marttyyri-tyypiltä. Pelottavaa olis olla sun kanssa eri puolilla. Ootko muuten pitkävihaista tyyppiä, tuot vähän kälyni mieleen. Kaikki piti arvata etukäteen, kursailuja piti kuunnella ja maanitella ja maanitella. Ja jos meni pieleen, niin kyllä möksähti ja sitten mulla korvat soi kun koko suku kuuli, miten kamala olin taas ollut ja hän ei kyllä ikinä enää kutsu mihinkään tms. Hui.

On ihan hirveää, jos toinen ei sano mitään, vihjaile mitään ja vetää jälkikäteen herneet nenään koska minä en ymmärtänyt tehdä jotain.

Onhan mahdollista että anopille teidän keittiöttömyytenne ei kuulostanut ongelmalta, eli jos anoppi olisi itse ratkaissut asian laittamalla jääkaapin olohuoneeseen ja kokkaamalla ruokia, joihin ei tarvitse liettä, uunia tms, niin hänelle ei tullut mieleen että kaipaisit ruoanlaittoapua.

Joten älä vaan heittäydy marttyyriksi tämän takia. Kutsu anoppi ensi joulunakin teille.

En oikein ymmärrä: jos kerran muut pyysivät, niin miksi sinä kiinnität niin paljon huomiota siihen, ettei anoppi pyydä.



Sinun miehesi olisi pitänyt puhua äidilleen tuon seitsemän viikon aikana. Jos heillä on niin etäiset välit, ettei tuollaisesta voi puhua, niin outoa sitten olettaa, että anopin kuuluisi kutsua teidät kylään. Vajaa kaksi kuukautta on myös aika lyhyt aika, kesällä menee ulkona grillatessa.

saattaa myös olla katkera, koska ette pyytäneet apua vaikka olitte ilman keittiötä 7 viikkoa.



Muilla käydään syömässä, mutta anoppi ei kelpaa.