*HELMENKANTAJAT KESKELLÄ VIIKKOA*

On kyllä ikävää tämä saikulla oleminen. Kaikki kaverit on päivisin töissä tai koulussa joten mökkiintyyhän tässä vähemmästäkin. Nyt kun mieskin on reissussa niin sitä jotenkin kaipaa aikuisen ihmisen seuraa. Esikon kanssa tulee touhuttua leikkikoulun jälkeen ja mielellään touhuilenkin, mutta päivät on pitkiä. Jos siis joku Tampereen alueen Helmistä on suuntaamassa askeleensa päivällä kaupungille tänään tai huomenna niin ilmoittakoon minulle, kahvitteluun seuraa kaivataan =)



Ne kummat kivut on vähenemään päin vaikka liikkuminen onkin vielä hiukan hankalaa ja en voi nostella sitäkään vähää mitä aikasemmin. Ja umpilisäke se ei voinutkaan olla koska se minulta on poistettu jo vuosia sitten.



Kukas se olikaan saanut 100kg syliinsä? Minkki? Toivottavasti siellä kaikki hyvin.



Minä avaan nyt päivän lehden ja mussutan aamiaisen. On se hyvä, että ruoka sentään maistuu, jotakin iloa päivän aikana =)



Birdy

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tuli kivuliaita suppareita ja jouduin täksi viikoksi saikulle. Eilen olin jo aivan romuna, mitään muuta tehnyt ku maannut sohvalla, lukenut kirjaa ja katsellut leffoja. Loppuviikosta täytyy kokeilla jos uskaltaisi vaikka haravoimaan tai kaupungille ensimmäisille äitiysvaateostoksille. Tarttee varmaan kohta siirtyä noista " omista" housuista isompiin (rv. 26+6).



Tampereen seudulla asun muuten minäkin.

Täällä istuskellaan töissä. Eilen jostain syystä huimasi koko päivän, en tiedä voiko joku raudanpuute tms iskeä noin äkkiä? Hain kuitenkin rautatabletteja ja tänään onkin ainakin toistaiseksi ihan hyvä olo. Kunto on kyllä ihan onneton nykyään, rappuset kun nousee ylös niin kamala puuskutus... Vaikka eipä sille nyt tässä vaiheessa enää mitään voi, toivottavasti se ei vaan synnytyksessä haittaa.



Mä olen tässä Finlaysonilla töissä, jos on lounasseuralle tarvetta keskustan alueella niin mulle passaa : )

Kaikki periaatteessa hyvin, niinkun raskauden osalta. Miehen kanssa vaan on niin helvetillistä ollut tässä viime aikoina. En tähän jaksa siitä enempää riipustella, mutta voitte käydä kattomassa ja kommentoimassa isien palstalla tähän. Laitoin tilanteesta otsikolla " Tuntuu, että mieheni ei välitä..." Ja saa siis laittaa naisnäkökulmaakin sinne(please), vaikka ensisijaisesti hain miehistä mielipidettä.



Masussa kaikki siis hyvin, mitä nyt tuntuu riehuvan enemmän stressini takia. Supparit on loppuneet ihan täysin ainakin väliaikaisesti ja pystyn huhkimaan töissä melko samalla tavalla kuin ennenkin. En tiedä että kannattaisiko tietysti, mutta jos ei kerran tunnu pahalle...?



Jotain ihanaa pitää laittaa, eli jipii pääsen kampaajalle ylihuomenna. On toi mun hulmuava harjani ohentunut hiirenhännäksi, niin ajattelin lyhentää sitä aika reilulla kädellä. Onko muilla muuten ohentunut? Vähän ikävää kyllä, että vuosien kasvatustyö nyt sit kaatu tähän, mutta eipä sille mitään mahda. Saanhan sentään ihanan vaavelin pian syliini, eikä varmaan tule ajateltua järin kauheesti siinä vaiheessa miltä sitä nyt itse mahtaa näyttää...=)



Eipä tässä muuta kai, parempia odotusaikoja edes teille muille.



h.h. rv 23+6

lounastapaaminen huomenna? Anoppi ilmoitti juuri, että tulee kaffelle joten tänään en sitten ehdikkään kaupungille. Paikka ja aika niin ilmaannun paikalle :)



Birdy

Kai se täälläkin alkaa vähitellen syysmasennus nostaa päätään... Tuntuu etten millään keksi esikon kans tekemistä, ja ulkona kun sataa ja tuulee niin ei huvita sielläkään juuri pyöriä.



Eilen oltiin molemmat neuvolassa, esikoinen ja minä, ja lääkäriin tuli käsky noiden supistusten vuoksi. Ens viikolla tsekataan tilanne, onko paikat pehmenneet... Siltä nimittäin kyllä tuntuu. Jo pelkkä esikoisen nostaminen saa aikaan tiukkoja supistuksia, ja toissayönä vietin pari tuntia kierien vessan lattialla. En sitten tiedä johtuiko ne kivut vatsakivuista, jotka sitten aiheutti suppareita, vai toisinpäin, joka tapauksessa tuli ihan synnytyssupparit mieleen ja samalla alkoi taas hirvittää ajatus tulevasta synnytyksestä... Pitäis levätä, mutta milläs lepäät täällä kotona, kun pieni 2v mies vaatii koko ajan aikaa ja puuhaa.



Painoa oli miulle kertynyt 3,5kg raskauden alusta, ja sf-mitta oli 24. Verenpaineet oli tosi alhaiset (90/50) mutta mua ei edes huimaa? Ja nyt sain sitten vihdoin ne Kelan paperit, jos vaikka sais lähetettyä tänään.



Mua pelottaa, joudun tänään soittamaan mun työnantajalle (oon siis hoitovapaalla) ja kertomaan, että jään toiselle äitiyslomalle heti perään... Ei siinä kai muuten mitään, mutta esimieheni on aivan lapsi-vastainen, ja ilmoitti minun jäätyäni ekalle äitiyslomalle, että hän ei sitten enää IKINÄ palkkaa ketään lapsentekoiässä olevaa... Voih ja voih. Toisaalta, oon kyllä suunnitellut etten palais tuohon paikkaan töihin enää ollenkaan, että haen sitten jotain muuta työtä.



Nyt valitus seis ja syömään (on muuten järkyttävän suuret ruokahalut nykyisin!)! Tsemppiä muillekin syysdepressiivisille ;)



Minde ja kaveri 26 tasan

No olen mä ainakin täällä keskustassa huomennakin, eli oikeastaan olen luonasseuraa vailla joka päivä : ). Itse ehdottaisin Wanhaa Vaniljaa kävelykadulla Anttilaa vastapäätä, mutta muutkin toki käy. Ajan ei väliä, en tarvi kuin kymmenen minuutin varoitusajan!

Kävin lukemassa sen sun tekstin tuolta isien puolelta, ja vaikka tilanne vaikuttaakin aika karulta, niin voisin kertoa mun kokemuksia esikoisen raskauden ajalta:



Mä lopetin esikoisen raskausaikana päiväkirjan kirjoittamisen, koska huomasin, että kaikki kirjoitukset oli pelkkää miehen haukkumista ja valittamista, itkua ja kitinää siitä, kuinka minut on jätetty raskausaikana yksin... Meillä nimittäin kans mies ravasi baareissa kaiket viikonloput (ja meillä oli vielä tilanne, et nähtiin ainoastaan viikonloppuisin!), ja kavereiden seura tuntui kiinnostavan kaikkein eniten. Vauvatarvikkeet ei kiinnostaneet, tai niiden hommaaminen, meillä tosin seksi kiinnosti häntä sentään (tosi kivaa varsinkin silloin kun äijä raahautui humalassa aamuyöstä kotiin ja könysi viereen...). Olin aivan hermona, mietin myös eroa ja sitä miksi ylipäänsä olen kyseisen miehen kanssa yhdessä! Baariin kelpasin lähinnä kuskiksi, ja tosiaan ison mahan kanssa sekään touhu ei juuri huvittanut.



Mutta kaikki muuttui kun vauva syntyi. Meillä oli tietty aivan hirveät ekat 3kk kun esikoinen vain huusi yöt päivät, ja me tietty huusimme miehen kanssa toisillemme - mutta siinä vaiheessa ero ei enää tullut kummallekaan mieleen, vaikka riitelimme enemmän kuin koskaan. Ja kun esikoinen oli 4kk, alkoi ihana vauva-aika, ja mies viihtyi kotona ja oli selvästi ylpeä pojastaan, piti minusta huolta, unohti baarireissut lähes täysin. Ja siitä lähtien meillä on ollut tosi ihanaa :) Nyt toisessa raskaudessa ei ole mitään hankaluuksia, olemme molemmat yhtä täysillä tässä odotuksessa. Ehkä mies on kypsynyt, niin luulen.



Silloin puhuttiin kyllä miehen kanssa, eikä hän osannut sanoa miksi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi, mutta mistään pettämisestä ei ollut kyse, hän vaan vietti aikaa miespuolisten ystäviensä kanssa. Minä luulen, että hän " pakeni" sitä todellisuutta, ehkä jopa pelkäsi minun raskauttani ja vauvan tuloa, ja halusi vielä elää sitä " hullua nuoruutta" jonka tiesi osittain loppuvan kun vauva syntyy. Baarissa ei tarvitse kuunnella vaimon mutinaa hiivatulehduksista ja raskausarvista, vaan ne voi huoletta unohtaa... Voisko teillä olla kans tällainen tilanne?

Älä nyt ensimmäisenä mieti mitään toisia naisia kuten tuolla isien palstalla näköjään joku neroili. Ihmiset on erilaisia ja suhtautuu raskauteen eri lailla, miehetkin. Mun mies ei käynyt mun mukana neuvoloissa eikä ultrissa, ja kävi ihan vapaasti baarissa odotusajan sen mitä kiinnosti. Me kumpikaan ei vaan oltu sen tyylisiä, että oltaisiin jaksettu sen kummempaa numeroa siitä raskaudesta tehdä kun ei mikään estänyt normaalia elämää. Kuitenkin molemmille oli selvää, että kun vauva syntyy, sen hoitoon molemmat panostaa.



Ja mun tietääkseni tuo ei ole ollenkaan harvinaista, että miestä sekstailu raskausaikana jossain määrin häiritsee. Omakin mies sanoi, että vaikka järjellä ajatellen tietääkin ettei se vauvaa häiritse, niin silti.

Paikka sopii mulle oikein hyvin eli Wanha vanilja, en olekaan siellä koskaan käynyt. Sopisko 12 tai 13?



Birdy

Toki voi olla kyse samasta, mutta silti se on minusta todella itsekästä kun tarvitsisin nyt paljon tukea mieheltäni enkä pelkkää huolta ja vaivaa... Mä oon nimittäin jo ihan romuna tän jutun takia. Ja se, että kaikki miehen rahat tietenkin menee sitten siihen viinaan, niin hän joutuu lainaamaan lainaamaan kavereiltaan ja sukulaisiltaan rahaa omiin ruokiinsa. Meillä on meinaan eri ruoat juuri tuon miehen rahankäytön takia(minun pyynnöstäni). Töissä hän kuitenkin on käynyt ihan säännöllisesti, niin ei varmaan voi vielä määritellä alkoholistiksi? Ja tekee vielä paljon ylitöitä, jotta saisi paljon rahaa, ikävää vain tietysti että siitä rahasta ei ole mitään hyötyä kun hän tosiaan juo ne kaikki.

Ja huvittavaa on vielä se, että mieheni on neljä vuotta minua vanhempi (26). Eiköhän se hullu nuoruus luulisi olevan ollut ohitse jo jonkin aikaa...?

Ja vauvaa halusi ihan samalla tavalla kuin minäkin vielä kesällä. Nyt on pikkasen myöhäistä muuttaa mieltään. En tiedä, tuntuu vaan että ei tää tästä voi parantua ja päädyn yksinhuoltajaksi. No eipä sille sitten mitään... Onneksi on jonkinäköinen turvaverkko ympärillä.



h.h.

Ihan alkuun...



FannyK: Mulla on myös tullut noita huimaus/heikotuskohtauksia, mutta nähtävästi syynä se, että mulla on verenpaine suht matalalla ja samoin hb. On mennyt kyllä ohitse kun on levännyt. Eivät ainakaan neuvolassa sanoneet sen olevan mitään poikkeavaa kun asiasta kerroin.



h.h.: toivottavasti asiat selviävät miehesi kanssa, hänkin voisi hiukkasen ajatella, että tuottaa sinulle turhaa stressiä tuolla bailaamisellaan (ajatteles jos tilanne olis toisinpäin, ette varmasti olisi enää yhdessä). Asia kannattaa ottaa esille jotta siihen tulisi jonkinlainen selvyys, eihän tuo ole hyväksi vauvallekaan. Tsemppiä!!!



Supistuksista sen verran, että kävelylenkillä meinaa supistella ja sitten töissä pitemmän istumissession seurauksena. Aika vähäistä ollut vielä. Mäkin leikkautin hiukseni lyhyiksi pitkästä aikaa, näyttää olevan muoti-ilmiö meillä mammoilla :)



Tänään oli sitten neuvola-lääkäri. Kaikki hyvin, kohdunsuu kiinni ja vaavi oli pää alaspäin masussa, ainakin tutkimushetkellä :) Painoakin oli tullut eli nyt sitten kokonaispainonnousu 4,5 kiloa ekasta neuvolasta. Hb oli hiukkasen noussut, olisi varmaan ollut parempikin, mutta sairastamani flunssa kuulemma vaikuttanut asiaan. No, pääasia että noususuhdanteessa ollaan. Vaavin sydän sykki reippaasti, syke 140-150 väliltä edelleen. Sf -mitta oli ponkaissut 26 senttiin, mikä on keskiarvon ja ylärajan keskivaiheilla.



Eli kaikki sitten hyvin. Jospa jatkaisi taas töitä :)



Mukavaa loppupäivää kaikille!



Sasuliini ja hajuherne 26+5

Ekaksi h.h. :lle, mä en kyllä myöskään uskoisi toisen naisen olevan kyseessä, pikemminkin mies tosiaan panikoi tulevan vauvan suhteen. Toisaalta toiset miehet nyt vaan on enemmän " huollettavia" ja tarvii eteenpäin potkimista =) Ja mä muistan myös hurjat riidat esikon raskausajalta, olivat tosin hyvinkin usein ihan omaa aikaansaannostani. Ja kuten Minnamii:kin sanoi, vauvan synnyttyä sitä väsyneenä vasta riitaa tulikin... No, tämä toinen raskaus on mennyt huomattavasti mukavammissa merkeissä, joskus leikilläni miehelle huomautan ettei mun raskaus ole mikään automaattinen kuljettajapalvelun tae. Mun mies tosin juo muutenkin hirmuisen vähän, itse kävisin useamminkin baareissa (siis jos en olisi raskaana). Tsemppiä kuitenkin h.h. , eipä tuohon juuri muuta neuvoa voi antaa kuin että koittakaa puhua (ei aina niin helppoa, tiedetään).



Sitten omaa napaa: tämä eekuli on ruvennut ihan hirmuiseksi myllertäjäksi, jatkuvasti tuntuu kova möyrintä. Lähinnä päiväsaikaan. joten tämän rytmin saisi vaavi säilyttää synnyttyäänkin =) Mä vein tänään Kelan paprut, tosin sen palkkatodistuksen vien sitten myöhemmin. Päätettiin nyt sitten ottaa pakkauskin rahana, hivenen haikein mielin =( Vaikka tottahan se on, että käyttämättä olisi jäänyt suuri osa pakkauksen tavaroista.



Minkäälaista isompaa vaivaa mulla ei edelleenkään ole, närästystä ja pientä selkäsärkyä lukuunottamatta. Jaksamisia kaikille " vaivaisille" !



Ihan kateena lueskelen teidän tapaamisista ja lounastreffeistä, tässä samalla voisin uudelleen huhuilla josko Päijät- tai Kanta-Hämeestä löytyisi tapaamisinnokkaita helmiksiä???



Eipä kai sitten muuta tällä kertaa, teatteri siis kutsuu illalla. Mukavaa keskiviikkoa!



Manna ja eekuli 23+5

meillä ollaan taas kipeinä, en minä, eikä mies, mutta tyttö. kuume nousi eilen illalla ja nyt nukkuu päikkyjä sängyssään. ihan reppana pikkuinen.. =( käytiin lääkärissäkin ja kun oonalla on ollut nyt korvakierre koko syksyn, niin putkitus ja kitarisaleikkaus edessä maanantaina. äitiä jännittää ihan kamalasti vaikka tiedänkin että se on pikkujuttu ja rutiinileikkaus mutta silti... eiköhän kaikki suju hyvin kuitenkin.



h.h.:lle tsemppiä tilanteeseen, eiköhän ne asiat siitä selkene kun vauva syntyy, jospa miehelläsi nyt on tosiaan joku irtiottovaihe kaikesta jotta jaksaa sitten panostaa sinuun ja vauvaan täysillä syntymän jälkeen, toivotaan ainakin niin. pitkää pinnaa ja jaksuja sinulle! älä tee liian hätäistä ratkaisua, yritä muistaa ajatella vauvan parasta, vaikka isä onkin nyt aika hulivili niin voi olla kuitenkin vastuullinen isä ja toivottavasti myös ihana puoliso. jospa tuo vaihe menisi ohi.



preludille myös lähettäisin jaksamisia, tosi inhottavaa sairastella noin pitkään! saat täyden sympatiani ja toivottavasti paranisit pian!



minkki75 tule kertomaan neuvolakuulumisesi, eihän vaan sattunut mitään kun tuli pelaaja syliin?! vaarallista tuo tuomarointikin.. =/



itse kävin perjantaina neuvolassa ja pissassa oli proteiinia, muuten kaikki kunnossa, vein sitten eilen uuden pissanäytteen labraan tutkittavaksi ja kaikki hyvin eli joukossa oli sitten varmaan vaan tippa valkovuotoa joka nosti proteiinin koholle. hemoglobiini oli alhainen, rauta ei oikein auta mutta syön sitä silti ettei nyt ainakaan enempää tipu.. ja sf mitta oli hupsahtanut neljässä viikossa 6 senttiä eli 25!!!! aikas paljon mutta isoa vaaviakin kait tässä sen 4d:n mukaan odotellaan. =)



jepsis.. ei kait muuta tällä kertaa.. iloista päivänjatkoa kaikille!!



Omeli + SuloElmeri 25+2 enää noin 15 viikkoa synnytykseen, hui!!

Pakko kommentoida tuohon h.h:n tekstiin. Tuollaiset miehet saat minut näkemään punaista. Nussimista ja hauskanpitoa kyllä passaa mutta sitten jos siitä tule " seurauksia" niin jotkut miehet saavat ilmeisesti käyttäytyä ihan kuinka vaan.

Sori mutta itse pistäisin sen miehen pihalle miettimään vähäksi aikaa. Haluaako hän istuskella baareissa mieluimmin kun olla mun kanssa niin lähteköön sitten. Bye bye!



Totta että jollain miehillä on tälliaisia " paniikkioireita" kun eka lapsi tulossa. Mutta rajansa kaikella. AAAAAARGH!!!



***** =/ ****** =/ ********



Muuten mulla tämä raskaus etenee kivasti. Ei ole sen pahempia ongelmia vielä ( pian rv 24 ) vaikka esikoinen vaati aika paljon huomiota ja välillä joudun kantamaan hänet aika paljon. ( Tyttö 11 kk ).



Tuntuu että aika menee niin nopeasti vaan. Hui, pian ollaankin 4 meidän perheessä + kissa ja koira vielä. Tekemistä riittää...



Mieheni siirtyy uuteen työpaikaan joulukuussa ja se varmasti vaati häneltä aika paljon. Joten luultavasti hän on aika poikki työpäivän jälkeen eikä jaksa auttaa yhtä paljon kotona kuin normaalisti.



No, päivä kerrallaan. Joskus kauhistuttaa kun mietin minkälaista tulee olla vastasyntyneen ja vähän yli vuoden ikäisen kanssa.

Joskus nyt jo oottaa päähän ja tekisi mieli palailla töihin. Ei tää lastenhoitoa ja kotirouvanelämää ole niin herkkua =/

Yritän vaan miettiä että kyllä siinä töissä ehtii vielä istua montaaaaa vuottaaaa. Joskus kaipaan vaan sitä omaa aika jolla mulla ei melkein ole ollenkaan tällä hetkellä. Asutaan maalla ja olen muuttanut eri paikkakuntaan ( joten tuttavia ei ole vielä ). Yksinäistä voi olla välillä ja kaipaan aikusien seuraa.



Se siitä. Onneksi miehen kanssa ei ole ainakaan ongelmia ( kop kop ).

Tsemppiä!



Fia rv 23+5

Meillä on kone kotona rikki ja nyt vähän (salaa ;) kirjoittelen töistä. Tippaakaan en ole motivaatiota nimittäin. Yritän muistaa mitä piti kirjoittaa kun olen viestejänne pätkittäin lukenut



Mulla on kaikki ok, verensokereita olen mittaillut maanantaista ja nyt näyttääkin siltä että huimaus johtuu liian matalista/nopeasti laskevista verensokereista eikä liian korkeista. Eli kuitenkin aika hyvä tilanne raskausdiabeetikolle ;) Viikko sitten olin neuvolassa ja painoa ei ole vielä tullut ollenkaan, jihuu! Sf-mitta taisi olla jotain 24, eli pikkuisen keskikäyrän alla, esikoisesta oli aina vähän yläpuolella.

Liitoskivut vaivaa ja oikein mikään liikunta ei sovi. Minä myös puuskutan rappusissa noustessa ja käsittääkseni se on ihan tavallista ja raskaudesta johtuvaa. Ei siis huolta, kuka sitä nyt miettikään. Mulla on tää alkanut ihan alkuraskaudessa jo, ilmeisesti sitä happea tarvii nyt vaan enemmän kun siitä tarvii vaavillekin riittää :D



H.H:lle, en ehtinyt vielä juttuasi lukemaan mutta sanon että aika tavallista on että miehelle tulee " juoksuaika" raskausaikana. Meilläkin sellainen oli ja miehellä on vähän paha tapa että se tissuttelu jää sitten päälle. Nyt ei enää sitten juo juuri ollekaan, esikoisemme on 1v. Eli uskaltaisin veikata ja toivoa että tilanne teillä kyllä paranee ajan kanssa. Se rahan käyttö onkin sitten hankalampi asia, mutta hyvä että mies käyttää viinaan vaan omat rahansa. Ja ymmärrän tosi hyvin sua miltä tuntuu kun itse tarvitisi tukea ja hellyyttä ja toista ei tunnu kiinnostavan tippaakaan. Mutta jaksamista, kyllä se aika... bd



Nyt pitänee jatkaa taas töitä ;)



t.tuuliina 25+3 (helmikuu tulee muuten tosi nopeesti, vaikka ajatuksissa se on " vasta ensi vuonna" , mutta jouluunkin on enää pari kuukautta.... )

Mulle ainakin sopis vaikka klo 12, tosin voidaan katsoa huomenna tarkemmin. Jos vaikka muitakin innostuisi paikalle : )



Juu minä tuota puuskuttamista harmittelin... Esikoista odottaessa oli kyllä kunto huomattavasti parempi, nyt en voisi kuvitellakaan että lähtisin vaikkapa jumppaan! Tosin silloin sai vielä lepäillä kun huvitti, nyt saa 12-kiloista esikkoa kanniskella niitä rappusia, joten kyllä välillä ottaa koville : )

Toiset ei jaksais olla saikulla ja minä niin toivoisin pääseväni. Väsyttää, supistelee toisinaan, selkä on joinain päivinä tosi kipeä, välillä ei mitään, alapäätä jomottaa kun päivän seisoo ja kyykistelee ja tuntuu kuin olis tennispallo jalkovälissä (suonikohjuja??). pinna on tiukalla ja välillä miettii miten sitä jaksaa taas iltaan asti että pääsee nukkumaan. Miskin lähti reissuuun ja on taas maanantaina mukana kuvioissa. Pakko vissiin vaan yrittää jaksaa päivä kerrallaan.



h.h. En lukenut vielä isien palstalta juttuasi, mutta luulen että voi olla ihan " normaalia" raskausaikana. Itsekin eilen sanoin miehelleni etten odottanut raskausajan olevan tällaista kun itse ennen kuin alettiin tätä neljättä yrittämään, sanoi haluavansa tällä kertaa olla täysillä mukana odotuksessa (kun aikaisemmin ei kuulemma osannut). Eilen sitten oli mulla paha päivä ja sanoin että odotin jotain muuta töältä odotukselta, mutta nyt tuntuu että ootan yksin tätä vauvaa kun itse käyttäytyy niinkuin ei mitään vauvaa olisikaan. Tuntuu ettei sitä kiinnosta koko juttu eikä huomioi mua tai vauvaa millään lailla. (no en oikein tiiä mitä ootin, mutta ehkä jotain pientä kiinnostusta minua tai vauvaa kohtaan kumminkin. hellyyttä ja mahan silittelyä?).

Ei auta kuin myöntää ettei mun mies ainakaan osaa olla mukana odotuksessa. Onhan se muutenkin tavallinen " jöröjukka" eikä koskaan muista mitenkään niinkuin toiset. Mutta se on sen luonne ja rakastan minä sitä silti =) Joo, menipä omaan napaan, sori. Mutta ajattelin että ehkä sinunkin miehelläsi on jonkinlaista pakoilua tilanteesta tuo. Jos ei osaa olla mukana odotuksessa ja käyttäytyy siksi niinkuin käyttäytyy.



Minäkin sain eilen vihdoin ja viimein kelan paprut postiin. En ottanut pakkausta minäkään kun luultavasti makuupussi ja toppapuku olis jääny käyttämättä kun niitä on. Muita vatteita löytyy edullisesti kaupasta/kirppareilta.



matilda & taimi 26+2

H.h, luin sun kirjoituksesi ja muiden vastauksia täällä, ja olen samaa mieltä että ehkä sun miehesi silmissä siintää joku viimeinen utopistinen ajatus villeydestä ja vapaudesta. Mä olen täälläkin palstalla monesti purnannut meidän tilannetta, ja paljon on sun kirjoituksessasi samaa kuin meillä, meillä ei vain käytetä alkoa. Mutta selkeästi mies lähtee välillä (ja riidellessä näin sanookin) pakoon mua, on alkanut ihan hulluna urheilemaan ja harrastamaan. Ja mulla puolestaan olis sellainen olo, että kaipaisin tukea ja että se vain tulis ja ottais mut kainaloon ja puhuttaisiin vauvoista. Mä olen huomannut, että mun miestä ainakin ihan selvästi välillä pelottaa kun edessä on iso elämänmuutos ja minäkin välillä meinaan tukeutua liikaakin häneen. Varmasti oma isyys mietityttää vaikkei sitä ääneen sanotakaan. Ja veikkaan että mies välillä ihan oikeasti pelkää muakin, mä olen aikamoinen hormoonihirviö tällä hetkellä. En epäile yhtään etteikö välillä miettisi, että tuollainen muijako se oikeasti on, alkaa itkemään julkisella paikalla kun pizza tulee myöhässä tai huutaa kurkku suorana kun juustopaketti on unohtunut pöydälle. Että siinä sitten lapselle tervejärkinen äiti... Eikä se ihme olekaan ettei mies aina oikein pysy perässä, en meinaa aina itsekään tunnistaa itseäni, sen verran hurjia nämä muutokset ovat. Tällä nyt tarkoitan sitä, että vaikka aina säännöllisin väliajoin olen varma että haluan erota ja että inhoan tuota mun miestä, niin olen päättänyt etten tee mitään suuria muutoksia niin kauan kuin nämä hormoonit ovat vastuussa mun käytöksestäni. Että katsotaan miten käy, ehtiihän niitä isoja päätöksiä tehdä sitten myöhemminkin.



En tietenkään tiedä teidän tilannettanne, mutta se että ei harrasteta seksiä ei tosiaankaan tarkoita sitä että mies kävisi vieraissa. Mä tiedän (uskokaa pois, mä tosiaankin tiedän tämän) 100% varmasti ettei mun mies ole käynyt vieraissa tähän mennessä (tulevasta en tiedä), mutta silti meillä ei liiemmälti sekstailla enää. Miestä häiritsee vauvan läsnäolo niin paljon ja pelkää että satuttaa vauvaa. Mutta mun on vain hyväksyttävä se, eihän toista voi pakottaa. Ja jos mietin, tuskin pitäisin itsekään sitä kovin seksikkäänä että miehen mahasta joku potkisi kun mä yrittäisin tehdä parasta suoritustani... :-) Miehelle kun seksi on monesti aika visuaalista, eikä tätä mun mahaa ainakaan enää pääse pakoon vaikka kuinka laittaisi silmät kiinni..



No joo, tulipahan taas vuodatusta. Lähinnä vuodatin sen vuoksi, että h.h mä olen kyllä tuntenut tämän raskauden aikana niin suuria onnen sekä ahdistuksen tunteita ettei mitään rajaa. Ja sitten kun ahdistaa, niin voi jumalautsi että ahdistaakin! Eli anna tulla ulos vaan, kyllä me täällä kuunnellaan ja keskustellaa sun kanssasi!



Tsemppiä h.h:lle ja kaikille muillekin!

Austen

Mäkin voisin yrittää tulla tuonne Wanhaan Vaniljaan huomenna! Mulla on kyllä luento, mutta jos vaikka pääsisin karkaamaan sieltä ajoissa. Mulla muuten on tietoa, että siellä on ihan mielettömän isot ja hyvät kakut.. :-P



Austen