Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisellä mitään jos on yksinäinen?
30.07.2011 |
Kuuluuko siitä kaatuvasta puusta ääni?
Kuinka kauan jaksaa nauttia itse omista asioista, jos ei ole kumppania niitä asioita tai iloa jakamassa? Tai jos ei ole edes ketään ystävää kelle kertoa ilonaiheistaan?
Olen niin yksinäinen että itkettää! Ystäviä mulla on, jopa yksi jolle voisin tämän täällä kirjoitetun puhua, mutta heillä on oma elämä ja omat kiireet.
En halua uusia ystäviä, haluan elämänkumppanin. Sellaista en voi saada, koska olen eronnut elämäni rakkaudesta. En osaa enää tyytyä vähempään.
Kommentit (6)
Kuuluuko siitä kaatuvasta puusta ääni?
Kuinka kauan jaksaa nauttia itse omista asioista, jos ei ole kumppania niitä asioita tai iloa jakamassa? Tai jos ei ole edes ketään ystävää kelle kertoa ilonaiheistaan?
Olen niin yksinäinen että itkettää! Ystäviä mulla on, jopa yksi jolle voisin tämän täällä kirjoitetun puhua, mutta heillä on oma elämä ja omat kiireet.
En halua uusia ystäviä, haluan elämänkumppanin. Sellaista en voi saada, koska olen eronnut elämäni rakkaudesta. En osaa enää tyytyä vähempään.
Kaikenlaisia senssipalstoja kyllä on, muttei sellaisia, joiden kautta voisi tavata ja tutustua uusiin kavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuan oman yksinäisyyteni vain hetkittäin. Viimeksi esimerkiksi kun olin varannut mökin, ja tajusin, ettei ollut ketään, jota kutsua sinne käymään. Ystäviä on, mutta kaikilla omat kiireet (ja omat mökit).
Taidan olla vähän erakkoluonne, viihdyn yksinäni ja vain harvoin kärsin siitä. Keksin kyllä tekemistä. En ole sillä tavoin sosiaalinen, että olisin saanut harrastuksista ystäviä, yhteys katkeaa samalla kun tunti loppuu ja kaikki menevät kotiin.
En useinkaan osaa tai kehtaa soittaa ja kertoa ilonaiheista ystäville, se tuntuu kaltaisestani hmm... brassailulta. Ketä kuitenkaan kiinnostaa. Facebookkiinkaan en viitsi kaikkea tiedottaa, olen niitä joiden statuksia harvoin tykkäillään.
Silti koen eläväni ihan rikasta elämää, töineen, harrastuksineen ja niine vähäisine ystävineen. Olen onnellinen.
on hyvä ystävä. Klisee, mutta jos ei pahemmin reissaa ja on tilaa, pitää ulkoilusta (ja tietysti koirista) jne niin suosittelen.
Minä olin sinkku vielä 35-vuotiaana, pari lyhyttä avoliittoa takana. Viihdyin hemmetin hyvin, ihan kotonakin, ei aina tarvinnut mennä. Mukava työ, kivat kaverit. Sopivasti harrastuksia. Ja koira.
Sitten paukautin vakavaan suhteeseen, ja nyt on kaksi lastakin jo, vaikka noista hetkistä on mennyt n. 4 vuotta. Toisinaan kaipaan edelleen noita sinkkuaikoja, ja olisin viihtynyt ihan hyvin itseksenikin vaikka lopun ikäni. Kohtalo nyt vain päätti toisin :)
Nauti, hyvä nainen!! Matkustele, harrasta, tutustu, kokeile jotain ihan uutta, shoppaile, nauti siististä kodista ja sisustamisesta! Nauti kaukosäätimestä ja niistä ruuista, joita oikeasti haluat. Nauti kodistasi, nauti menemisistä, nauti elämästä!
tehdä mitään erikoista. Rannalla tai kirjastossa käyminen on suunnilleen erikoisinta mitä voi tehdä.
Ap on nimittäin hoitovapaalla pienen lapsen kanssa kotona :(
Vapaus.
Miksi tyytyisit vähempään, ota enemmän. Se vaatii aikaa ja energiaa, voimia ja tahtoa.
Itkemällä saa vain punaiset silmät.