Puolison sairaus ja oma väsyminen, miten olette selvinneet?

voisit myös hakea kelan tukea jotta pääsisit psykologille. Varaa aika lääkärille ja kysy.



Kannattaa mysö hakea vertaistukea. Kummasti vaikuttaa oman pään sisältöön kun huomaa ettei ole ainoa samassa veneessä oleva.

Jos saan jakaa pari tahoa, jotka olen kokenut hyviksi, ja jossa spontaani keskusteluapu ja muunkinlainen tuki voi toteutua. Vilpittömästi toivon teille voimia ja valoisampaa!



*Jos kaipaat inhimillistä, ymmärtävää ja lämminhenkistä kuuntelijaa tai keskustelua niin soita tähän ilmaispalveluun - HUOM älä "pelästy", vaikka puhelimen nimi on Sielunhoitopuhelin, sillä koko elämän kirjo on tervetullutta, ja puhelimen työntekijöiden asennoituminen on kokemukseni mukaan lämmin ja inhimillinen.

Helsingin Ev. Lut. Kansanlähetys

Sielunhoitopuhelin, 09 148 5432

Ma-la 19-22 (1.6.- 31.8. ti ja pe 19-22)



*Palveleva Puhelin http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?Open…



*http://www.healingrooms.fi

*http://www.rukousystavat.fi

http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://www.radiodei.fi

http://vod.tv7.fi/vod/

http://www.healingrooms.fi/?sid=100

http://www.alfakurssi.fi/fi/index.htm

http://www.patmos.fi/fi/tunnetko_jeesuksen/?id=112

http://www.kansanraamattuseura.fi/rukous/jeesus/

Kuulemma ovat olemassa tätäkin varten http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C871691F974613C2C2257480003C5857?Open…

koska pelkäsin, että se turruttaa nekin tunteet, joita tarvitsin selvitäkseni arjesta ja vähän myös sitä, että jos asiat päättyvät huonosti enkä ole antanut itseni surra, miten se iskee.



Sen sijaan mä ostin apua kotitöihin ja lasten harrastuksiin kulkemisiin. Au-pairin.

tulevaisuudessa. En halua mennä sen enempää yksityiskohtiin, mutta mielestäni nyt olisi erittäin tärkeää, että huolehdit omasta jaksamisestasi eli et yhtään vähättele masentuneisuuden, väsymisen tms. tunteitasi. Tilanteesi on raskas ja tarvitset tukea, mitä se sitten onkaan. Koita myös rohkeasti puhua tilanteestasi luotettaville ystäville tai ammattilaisille ja muista, että sinun ei tarvitse esittää rohkeampaa ja vahvempaa kuin olet. Kovasti voimia elämääsi!

miehellä burn out ja kiukuttele kuin teini



itse syön mieliala

en tajua miksi sitä niin pelätään. Se vie pahimmat montut pois mielialasta, jottei toimintakyky mene äidiltäkin.

Eihän tuollaista jaksa vuositolkulla katsella. Varmaan ero olisi paras, niin pääset itse jaloillesi. Julmaa joo, mutta kerran täällä vaan eletään, miksi tuhlata sitä sairaan kanssa väsymiseen.

kunnalla on mahdollista hakea tuke perheelle perhetuen kautta. Se on sosiaalinen palvelu perheille. Esim. mun isä ja äitipuoleni uusioperheessään ovat tätä palvelua saaneet silloin kun äitipuolellani oli tiukkaa koko kodin hoidossa.



Älä ala käyttämään lääkitystä ensiapuna parempiakin keinoja on olemassa ja juuri tuo perhetuki palvelu on hyvä juttu. Tarjoavat ihmisiä ketkä voivat kuunnella ja selvittää perheesi tarpeelle sopivaa apua. On se sitten terapiaa, lastenhoitoa, siivoamista eli ihan arkisia asioita missä toimivat tukihenkilöinä ja varmasti auttavat tilannettasi.



Voimia =)

oli vähän samanlainen tilanne. Miehelläni diagnosoitiin vuosi sitten syöpä, jonka jälkeen alkoivat rankat hoidot, jotka kestivät 7kk. Sen jälkeen hän sai ns. terveen paperit, vaikka tämä peikko ei ikinä perheestämme poistukaan (helposti uusiva syöpätyyppi).



Mieheni palattua saikulta töihin, minä annoin itselleni luvan vihdoin väsyä ja lopettaa jaksavan ja kannustavan vaimon ja perheenäidin roolit. Töistä olin pois 2,5 viikkoa, ja töihin palattuani ihana työterveyslääkäri vielä pariin otteeseen halusi minut nähdä ja kuulumiset kysyä.



Meille kaikkein tärkeintä jaksamisessa oli (ja on edelleen) avoimuus: meilläkään ei tukiverkot ole ihan vieressä, mutta kerroimme tilanteestamme kaikille tutuille ja puolitutuillekin (ystävät, naapurit, työkaverit, Fb jne.), ja sen takia saimme yllättävistäkin suunnista apua, lohdutusta ja vertaistukea. Ihan mieletön tunne, kun huomaa että ympärillä on paljon ihania ihmisiä, jotka oikeasti välittävät!



Avainasemassa on PUHUMINEN. Eli meillä osoittautui tärkeäksi se, että kerroimme avoimesti sairaudesta heti kaikille, ja myös uusille matkan varrella tutuiksi tulleille. Aina kun väsytti, ahdisti, pelotti tai vitutti niin mietin kelle kertoisin ja keken kanssa juttelisin, eri tilanteisiin sopi eri henkilöt (itse potilas eli oma mieheni, hyvät ystäväni kauempana/puhelin, naapuruston tutuiksi tulleet ihmiset ja keverit, lasten kautta tutuiksi tulleet ihmiset, saman kokeneet, työkaverit, sukulaiset jne.). Ennen sairautta ja siitä puhumista en suurinta osaa tästä joukkiosta ollenkaan mieltänyt muiksi kuin hyvänpäivän tutuiksi.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa, mutta en ollut kyllä itse masentumassa vaan en vaan oikein meinannut jaksaa. Työt + lapsiperhe-elämä + kodinhoito + vielä läheisen huono kunto ja siitä tulevat huolet veivät todella paljon energiaani. Yritin hommata meille ulkopuolista apua esim. siivouksen puitteissa, mutta sekin meni puihin, kun ensimmäisellä siivouskerralla tuhosivat meidän keittiön. En oikein ymmärrä itsekään miten jaksoin, mutta jotenkin sitä vaan jaksoi, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.



Sittemmin mies halusi jatkaa omaa elämäänsä muualla. Olin toki hirvittävän surullinen ydinperheen hajoamisesta, mutta toisaalta pieni osa minusta on huojentunut siitä, että minun ei tarvinnut sitä roolia jaksaa (toivottavasti uusi vaimonsa nyt jaksaa) ja poikani ei tarvinnut katsella sitä kuinka koko perhe elää vähän kuin pysähtynyttä elämää - eihän me jaksettu käydä missään, kun mies oli niin väsynyt sairaudestaan ja minä siitä, että hoidin kaikki asiat.



Siitä kyllä exälle kiitosta, että oli lapsen kanssa ja sain esim. käydä jumpassa. En olisi huonokuntoisena sitä elämää jaksanutkaan.



Älä vaadi itseltäsi liikoja. Käytä huoletta puolivalmisteita ja älä siivoa liikoja. Opettele shoppaamaan vaikka netistä (sitä harrastin tosi paljon eli ostin ruuankin netistä tuolloin ja se tuotiin kotiovelle) ja säästä omia voimavarojasi itsestäsi huolehtimiseen. Sä olet tosi tärkeä tuossa perheessä.



Tällä hetkellä pelkään, että me luisutaan taas tuollaiseen superraskaaseen elämänvaiheeseen, koska nyt alkaa tuo vanhusten sukupolvi vaatimaan paljon apua. Kaikki elämänkevennysideat on erittäin tervetulleita.

Jokaisella kunnalla on mahdollista hakea tuke perheelle perhetuen kautta. Se on sosiaalinen palvelu perheille. Esim. mun isä ja äitipuoleni uusioperheessään ovat tätä palvelua saaneet silloin kun äitipuolellani oli tiukkaa koko kodin hoidossa.

Älä ala käyttämään lääkitystä ensiapuna parempiakin keinoja on olemassa ja juuri tuo perhetuki palvelu on hyvä juttu. Tarjoavat ihmisiä ketkä voivat kuunnella ja selvittää perheesi tarpeelle sopivaa apua. On se sitten terapiaa, lastenhoitoa, siivoamista eli ihan arkisia asioita missä toimivat tukihenkilöinä ja varmasti auttavat tilannettasi.

Voimia =)

Palvelu on perhetuki tai perheneuvola. Autetaan kaikenlaisessa elämäntilanteessa olevia perheitä ja voin todella suositella lämpimästi =)

Vuosia on meilläkin kestänyt sairastelu, läheisyyttä ei ole ollut vuosiin, saati seksiä. Minä vastaan käytännössä kaikesta ja itsekin olen sairastunut. En tiedä miten minun käy, selviänkö hengissä. Minulla on tähänkin saakka ollut krooninen masennus ja unettomuus, mutta nyt sairastuin fyysisestikin vakavasti.



Olen aika loppu. Jos tästä selviän, voi olla että tulee ero. En minä jaksa tällaista elämää, jossa ei ole mitään iloa.