Lue keskustelun säännöt.
2v ei osaa sanoa kuin "auto"
29.07.2011 |
Se on ainoa selkeä sana, lapsi 2 vuotta. Olen hulluna lukenut netistä puheenkannustamisesta ja mitä tehdä, mutta kaikkialla vain lukee, että "lukekaa, leikkikää, selitä, kerro, juttele, se auttaa!"
Joo. Tätä tehty jo ennen syntymää. Lauloin mahalle, luin, kerroin mitä teen. Jatkoin samaa syntymän jälkeen. Kirjoja menee noin 15 kappaletta päivässä, päikkäreille ja iltaunille ja muuten vaan kun haluaa kuunnella. Isi juttelee ja kertoo satuja, äiti loruttelee ja leikkii, mummit lukee ja laulaa ja loruttaa. Ei mitään.
Ymmärtää puheesta kyllä kaiken, mutta neuvot alkavat loppua ja itseäni ahdistaa suunnattomasti puhumattomuus. Lapsikin alkaa hermostua, kun ei saa aina viestejään perille.
Olenko maailman paskin äiti kun lapsi on selvästi näin jäljessä? Muiden lapset puhuvat jo täysiä.
Ja tarhassakin on jo, eikä siitä ole ollut mitään muutosta puheeseen.
Kommentit (17)
olisin asemassasi pelkästään iloinen. Meidän juuri 2v täyttänyt on tärskäyttänyt tänään kaikki mahdolliset kirosanat stanasta ittuun. Lisäksi kutsui veljeään pyllyperseapinaksi. Hymyilee aurinkoisesti päälle...
Taidetaan lähiaikoina pysytellä paljon kotosalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1v 10kk. osaa noin 40-50 sanaa, mutta niistä vain muutaman ihan oikein.
Ei tuossa vaiheessa kannata mielestäni vielä hermoilla!
Meillä lapsi oli 2v 8kk kun alkoi puhua.
Sitä ennen ei sanonut yhtään tunnistettavaa sanaa. Ihan normaali poika silti on. Ei vain ollut tarvetta puhua.
Jos lapsesi näyttää ymmärtävän puhetta, en hermostuisi vielä tuossa vaiheessa.
älä murehdi, tiedän monta lasta joka ei vielä tuon ikäisenä puhu(nut). :) Tuttavani lapsi alkoi vasta 3v puhumaan. Vaikka tietenkin sitä murehtii, mutta ei se murehtimalla sen nopeampaa opi sanoja se lapsi. Älkää tehköö tuosta puhumattomuudesta niin kamalaa asiaa, että lapsi vaistoaa sen. Kuulostaa että aivan paniikissa luette niitä kirjoja sun muita. Kyllä se puhe sieltä tulee ajallaan, jos/kun ei kerran fyysistä haittaa ole. Ja jos kerran yksi sana tulee jo, niin kyllä niiitä sieltä pikkuhiljaa alkaa tulemaan muitakin. :) Ihan varmasti. Nyt vaan rentoudut ettei lapsikin aivan ahdistu tuosta asiasta.
T: äiti, jonka lapsi käveli "vasta" 1v4kk ikäisenä eikä vielä puhu sanaakaan 1,5 -vuotiaana :)
Joista 2 (tytot) alkoivat puhumaan ekoja sanoja n. vuoden iassa, ja puhuivat 2-vuotiaina ihan taysilla jopa useammalla kielella (johtuen perheemme tilanteesta). Mutta poika ei osannut 2-vuotiaana sanoa muuta kuin "oman" sanan mika tarkoitti vetta tai juotavaa... Arvaan tuosta sanasta, etta ap:nkin lapsi on poika? Kuulemma pojilla (etenkin motorisesti taitavilla) voi menna pidempaan puheen aloituksessa. Jos lapsi tuossa vaiheessa osoittaa ymmartavansa puhetta, niin tilanne on viela ihan normaali. Jos taas ei edes ymmarra puhetta, on aihetta ainakin tarkastaa kuulo (esim. liimakorva voi aiheuttaa etta lapsi ei kuule kunnolla ja siksi puheen kehitys viivastyy).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joista 2 (tytot) alkoivat puhumaan ekoja sanoja n. vuoden iassa, ja puhuivat 2-vuotiaina ihan taysilla jopa useammalla kielella (johtuen perheemme tilanteesta). Mutta poika ei osannut 2-vuotiaana sanoa muuta kuin "oman" sanan mika tarkoitti vetta tai juotavaa... Arvaan tuosta sanasta, etta ap:nkin lapsi on poika? Kuulemma pojilla (etenkin motorisesti taitavilla) voi menna pidempaan puheen aloituksessa. Jos lapsi tuossa vaiheessa osoittaa ymmartavansa puhetta, niin tilanne on viela ihan normaali. Jos taas ei edes ymmarra puhetta, on aihetta ainakin tarkastaa kuulo (esim. liimakorva voi aiheuttaa etta lapsi ei kuule kunnolla ja siksi puheen kehitys viivastyy).
ja unohtui tuosta, etta nyt poika on 5 v ja puhuu ihan ikatasoisesti.
Kyllä se sieltä tulee sitten kun tulee. Pojilla kestää usein pidempään, ja monesti niitä sanoja alkaa tulla sitten kertaryminällä. Meillä se alkoi 2v, jolloin snavarasto alkoi kasvaa huraa vauhtia ja parin sanan lauseetkin otettiin samantien käyttöön. monet sanat on vain sinnepäin tai hän keksii ihan omia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojalla 2,5v asti, ei sanonut edes äiti. Sitten alkoi muutaman kuukauden sisällä sanavarasto kasvaa sitä vauhtia, että 3v. neuvolassa täti oli sitä mieltä, että hienostihan tämä poika puhuu.
meille ehdotettiin, että jätätte ymmärtämättä eleet ja "omat sanat", niin kyllä se siitä alkaa puhua. Muistaakseni kokeilin välillä tätä, kun tiesin, että poika halusi esim. mehua, kysyin, että haluatko vettä, mehua vai maitoa ja odotin, että sieltä tulee edes sinne päin vastaus, josta kehuin kovasti. pari ekaa kertaa tuli kauhea raivari, kun en tavalliseen tapaan ymmärtänyt heti, mutta aika äkkiä poika oppi, että nopeammin saa, kun sanoo mitä haluaa ;)
pojalla 2,5v asti, ei sanonut edes äiti. Sitten alkoi muutaman kuukauden sisällä sanavarasto kasvaa sitä vauhtia, että 3v. neuvolassa täti oli sitä mieltä, että hienostihan tämä poika puhuu.
meille ehdotettiin, että jätätte ymmärtämättä eleet ja "omat sanat", niin kyllä se siitä alkaa puhua. Muistaakseni kokeilin välillä tätä, kun tiesin, että poika halusi esim. mehua, kysyin, että haluatko vettä, mehua vai maitoa ja odotin, että sieltä tulee edes sinne päin vastaus, josta kehuin kovasti. pari ekaa kertaa tuli kauhea raivari, kun en tavalliseen tapaan ymmärtänyt heti, mutta aika äkkiä poika oppi, että nopeammin saa, kun sanoo mitä haluaa ;)
kiitos vastauksistanne, vähän auttaa jo. Tälle nauroin, meillä nimittäin on niin, että jos ei "tajuta" mitä poika haluaa juoda, hän hakee jääkaapista mehun ja tuo sen näytille... Pitäisikö laittaa jääkaapin oveen lukko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumaan oppiminen on yksilöllistä, jokainen kehittyy omaan tahtiinsa.
Se, että lapsi ymmärtää puhetta ja hänellä on yksi selkeä sana on hieno asia. Kyllä niitä sanoja tulee lisää.
Jos huolettaa niin yritä päästä puheterapeutin vastaanotolle.
Itse kävin samanlaisessa tilanteessa nuorimmaisen kanssa puheterapeutin vastaanotolla. Puheterapeutti haastatteli minua, tarkkaili lapsen leikkimistä ja lopuksi rakensi lapsen kanssa palapelin. Totesi, että lapsi on kehittynyt normaalisti eikä nähnyt puheterapiaa tarpeelliseksi.
Lapsi alkoi puhumaan muistaakseni 2 v 6 kk iässä, eli melko myöhään. Sai taidoissa muut ikäisensä lapset kiinni parissa kuukaudessa.
On 2 vuotiaita, jotka jo puhuvat ja niitä jotka eivät. Käsittääkseni, jos tilanne sama 3v, niin aletaan neuvolan kera miettiä, onko syytä huoleen tai miten voisi tukea. Ovatko tarhassa huolissaan, kysy sieltä, heillähän on ainakin paljon kokemusta tuonikäisistä.
Ota iisimmin, itse en jaksaisi moista luku ja -loruttelurumbaa (edes kuunnella, sori).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotta lapsi saisi kerrottua asiansa. Mun mielestä puheterapeutin arvio olisi aiheellinen. Voisiko neuvolasta saada lähetteen arviointikäynnille?
Onko lapsen ääntäminen vaikeaa? Kuolaako? Pureskeleeko ruokansa normaalisti? Syökö poikkeuksellisen hitaasti? Onko kömpelö motorisesti?
Pääsette sinne kyllä, koska lapsesi puhe on selvästi jäljessä. Saat ainakin mielenrauhan siitä, että lapsella muuten on kaikki ok. Puheen viivästyminen kun voi olla hidasta kehitystä, tai sitten se voi olla merkki jostain muusta, isommasta jutusta, johon lapsen on tärkeä saada apua jo varhain.
Meillä lapsi ei kaksivuotiaana sanonut kuin auto ja lamppu. Nyt hiukan alle kolmevuotiaana puhuu muutaman sanan epäselviä lauseita. Syksyllä aloitetaan puheterapia ihan puheterapeutin suosituksesta, ja olen tosi helpottunut. Meilläkin on lapsen kanssa loruteltu ja laulettu paljon, luettu paljon jne. Meillä on auttaneet jonkin verran seuraavat harjoitukset:
- suun motoriikan kehittäminen. Ruuaksi rouskuteltavaa, kuten näkkäriä, porkkanaa jne. Saippuakuplien puhaltaminen kehittää myös suun motoriikkaa, samoin pillillä puhaltaminen (meillä siis pilli aina mukana iltakylvyssä ja lapsi puhaltaa sillä kuplia). Tehkää harjoituksia (lapsen mielestä tietenkin leikkiä) että vääntelette naamaanne ja kieltä, ja lapsen pitää matkia - ja toisinpäin. Hauska harjoitus on myös sellainen, jossa lapsi poimii kielen kärjellä keksinmurusia lautaselta.
- sanojen tavutus taputtamalla sekä sanojen laulaminen. Vaikka lapsi puhuu epäselvästi, hän laulaa aika selkeästi. En tiedä miksi tuo auttaa, mutta sama se kun kerran auttaa! Minä tein ja teen pieniä lauluja arkipäivän asioista ja lapsi sitten helposti muistelee laulua kun samaa asiaa tehdään uudestaan.
- sanojen liioiteltu painotus ja selkeä artikulaatio, niin että lapsi voi matkia intonaatiota, vaikkei osaa sanoa itse sanaa
Meille ei suositeltu ollenkaan tuota, että omat vanhemmat kieltäytyvät ymmärtämästä lasta. Kuulemma se voi hidastaa puheen kehitystä entisestään, koska se hämmentää lasta - lapsihan tajuaa kyllä, milloin vanhempi vain teeskentelee ja milloin ei oikeasti ymmärrä. Puhe on vain osa vuorovaikutuksen kehittymistä, eikä se kehity jos vanhemman kehonieli ja puhe ovat ristiriidassa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojalla 2,5v asti, ei sanonut edes äiti. Sitten alkoi muutaman kuukauden sisällä sanavarasto kasvaa sitä vauhtia, että 3v. neuvolassa täti oli sitä mieltä, että hienostihan tämä poika puhuu. meille ehdotettiin, että jätätte ymmärtämättä eleet ja "omat sanat", niin kyllä se siitä alkaa puhua. Muistaakseni kokeilin välillä tätä, kun tiesin, että poika halusi esim. mehua, kysyin, että haluatko vettä, mehua vai maitoa ja odotin, että sieltä tulee edes sinne päin vastaus, josta kehuin kovasti. pari ekaa kertaa tuli kauhea raivari, kun en tavalliseen tapaan ymmärtänyt heti, mutta aika äkkiä poika oppi, että nopeammin saa, kun sanoo mitä haluaa ;)
kiitos vastauksistanne, vähän auttaa jo. Tälle nauroin, meillä nimittäin on niin, että jos ei "tajuta" mitä poika haluaa juoda, hän hakee jääkaapista mehun ja tuo sen näytille... Pitäisikö laittaa jääkaapin oveen lukko?
Lapsen puhekyky ei kehity yhtään sen nopeammin vaikka vanhemmat 'eivät tajuaisi' mitä lapsi yrittää sanoa. Lapsi vaan turhautuu ja saattaa jättää kommunikointiyritykset vähemmälle. Pahimmillaan puheen kehittyminen vaan hidastuu kun lapsella menee energiaa turhautumiseen.
Esim. maito, mehu, leipä, äiti, isä jne. mitä lapsi sitten useimmiten haluaakin sanoa. Lapselle voisi olla helpompaa oppia viittomaan kuin puhumaan. Näin turhautumat vähenisivät, kun lapsi pystyisi useimmiten kertomaan, mitä hän haluaa. Viittomien käyttö ei hidasta puheen oppimista.
Ja tuo neuvo olla ymmärtämättä lapsen elehtimistä on kyllä täysin vastoin sitä, mitä olen kuullut asiantuntijoiden sanovan.
Itselläni myös 2v poika ja noin 1,5v lähtien aloin huolestua kun ei sano vielä mitään. No sitten noin 1v 10kk alkoi sanoa muutamia sanoja ja sitten noin 2v lähtien kehitys onkin ollut nopeampaa... Nyt poika 2v 2kk ja sanoo jo paljon sanoja ja kahden sanan lauseita:) Eli ihan muutamien vikkojenkin sisällä meillä sitten "tajuttiin" se puhuminen:) Enkä itse mitenkään hirveästi ole "ylimääräistä" pojalle jutellut tai lorutellut, normaalisti jutellaan ja kirjoja tietysti silloin tällöin katsellaan kun vaan poika milloin niihin jaksaa keskittyä... Yleensähän neuvolassakin sanotaan, että tärkeintä on että lapsi YMMÄRTÄÄ puhetta/kehotuksia tuossa iässä, puhe tulee sitten omaan tahtiin. Ehkä sitten jos lapsi ei ala noin 2,5v jälkeen sanavarastoaan yhtään kasvattaa niin alkaisin vasta huolestua...
kunnollista sanaa. Puhui pelkillä sanojen alkukirjaimilla ja sitä ymmärsivät vain omat vanhemmat :) Tyyliin "Oo maa" = "Olli (haluaa) maitoa." "Oo syy" = "Olli (haluaa) syliin."
Pääsi neuvolan kautta puheterapeutille, jossa kävi vuoden ajan, ja aloitti päiväkodissa puheenoppimisen takia. Kolmevuotiaana osasi jo puhua niin, että muutkin ymmärsivät, tosin kömpelösti vielä. Nyt nelivuotiaana puhe on ihan normaalitasolla.
Puheterapeuttia suosittelen, ellet ole vielä sellaiselle päässyt! Sieltä saa myös hyviä kotiharjoitteluvinkkejä. Tukiviittomat vois olla hyviä, serkun lapsella käytettiin niitä ja toimivat.