Voi apua. Olen syntynyt 1964 ja minulla oli barbi, aito.

on meillä pari samanlaista nukkea, ja vaatteita vain muutama. -70 olen syntynyt. Ei ole jäänyt traumoja barbeista, joten en varmaan ole ollut niistä edes tietoinen.

Mulla ei ollut aitoja Barbeja, saman tyylisiä nukkeja oli muutama, yhteensä 3 koko lapsuuteni aikana. Kysyin joskus äidiltäni, oliko kyseessä joku ideologia, mutta hän vastasi, että kyseessä oli hinta.



Meille ei ostettu kauheasti leluja muutenkaan, vaikka oli niitä kyllä ihan tarpeeksi. Vaatteetkin oli suureksi osaksi serkkujen vanhoja. Oltiin siihen aikaan ihan tavallinen lapsiperhe.



Parhaalla kaverilla oli paljon Barbeja, joten ei jäänyt niin kauheasti traumoja.

kävi ostamassa sen samana päivänä, kun sanomalehdessä oli juttu ja iso kuva siitä, että Barbit oli tulleet Stockmannille. Sain myös vaatepaketin. Puin ne vaatteet sille päälle ja ihmettelin mitä tässä nukessa on järkeä. Kenelläkään muulla ystävälläni ei ollut pitkään aikaan yhtään Barbia, joten eipä tullut leikittyä sillä ollenkaan.

Mä en saanut koskaan barbia, en aitoa enkä kopiota (enkä ois ymmärtänyt eroa). Joillain kavereilla oli just tuolloin 70-luvun lopulla ja 780-luvun alussa. Mä aina oletin, että kyse oli rahasta, ne oli kalliita ja meillä oli oikeasti tosi, tosi tiukkaa, kun oli asuntolaina ja äiti kotona. Mut myöhemmin mä oon ajatellut, että mä kuitenkin sain pianon ja sähkökitaran kun yymmärsin sanoa haluavani, joten ehkä äidin feminismilläkin oli tässä joku osuus.

sain barbien aidon ja toisen hLPIS BARBIEN



en muista et sillä olisin leikkinyt, lähinnä oli koristeena hyllyllä ;)

barbikin oli mutta se hittinukke oli englantilainen Daisy jolle muotisuunnittelija Mary Q suunnitteli upeita vaatteita.



Kaupoissa oli Däisy muotinäytökisiä ja viimeisenä oli aina hääpuku.

joululahjaksi mummolta. En ollut ennen sellaista nukkea nähnyt enkä ihan ymmärtänyt ideaa. Mutta hiukset barbilla oli hienot: ponnarista nykäisemällä tukalle tuli lisää pituutta, kolmannella nykäisyllä siitä tuli taas lyhkäinen.



Toi oli ainut lahja, jonka siltä mummolta sain. Toiselta tuli aina joku vaate, kerrankin tosi mieluinen neulepusero - vitsi, kun se oli ihana.



Lapsena olisin halunnut nukkekodin tai nukenvaunut, mutta en vissiin ollut tarpeeksi kiltti.

Muistan kanssa kuolanneeni niitä hääpukuja =) Olivat aivan ihania! Ja tykättiin bestikseni kanssa Daisystä enemmän kuin Barbeista.

Muita pikkunukkeja kyllä oli. Lempilelu oli silti yksi resu pehmo, mikä oli välillä kotileikissä isoveli, välillä isä.



Ja miksihän minulla ei sellaista ollut....hmm..varmaan siksi, että ei meillä maalla tainnut kellään sellaisia olla ja vanhemmat ei varmaan edes ajatelleet sen olevan jotenkin hienompi ja parempi lelu. Anttilan kuvasto oli ainoa, mistä nähtiin uusimpia leluja. Me leikittiin kesä tulkona polttopalloa ja pesistä ja laukottiin pitkin metsiä yms. Ei joudettu nukeilla leikkimään.

Paperinuket oli talvella taas kova sana. Mutta harvoin leikittiin sisällä. Pulkalla laskettiin mäkeä ja hiihdettiin.



Olisko tuo tehnyt minua onnellisemmaksi jos olisin tiennyt, että on olemassa joku oikea barbie nukke.

Harmittaa kauheasti, etten saanut sitä säästymään mun lapsille.

ja mulla oli useampi aito barbi. ne oli niiiin ihania, kun niveletkin taipuivat... ja kauniin siropiirteisiä kasvoja muistan ihailleeni lapena ja vaaleita pitkähköjä hiuksia.





Ain harmitti, kun ei ollut kuin pari kaupasta niille hankittua vaatetta. Piti tehdä itse kangaspaloista lisää kaiken maailman tunikoita. no, siinä se mielikuvitus kehittyi.



Vähän kade olin yläluokan perheen kaverilleni, joka sai kamalasti niitä ihania tanssiaismekkoja barbeilleen...



Pitääkin tonkia lapsuuskodista ne barbit esille...

joulu taisi olla vuonna 1974, kun mummu ja pappa toivat Amerikasta tuliaisiksi aidon barbin, jolla on peräti kaksi vaihtopäätä vaalea ja tumma! Lisäksi sain barbille muutaman vaatekerran ja oi ne oli musta ihania, juhla-asu ja diskoasu ja joku trenssin tapainen takki ja korkokenkiä.



Mutta arvatkaapa mitä tekee mun äiti, hyvin naisasia- ja tasa-arvotietoinen ja ylipäätään politisoitunut ihminen?? No tietysti nostaa omalle äidilleen kauheen rähäkän ja KIELTÄÄ antamasta moista kapitalistista hapatusnukkea, joka lisäksi alentaa naisia! Voi jumalauta, olisin voinut tappaa mutsin mutta oli pakko tyytyä vaan parkumaan ja mököttämään.

Niin lähti barbi mummun mukana takaisin mummulaan eikä äiti ja mummu puhuneet toisilleen vissiin puoleen vuoteen.



Seuraavana syksynä mummu hoiti mua ja sisaruksiani viikon verran, kun äiti ja isä matkustivat Euroopassa ja ah autuutta, kun hän toi mukanaan hyljeksityn barbin ja sain leikkiä sillä! Sen jälkeen sovittiin että barbia säilytetään mummulassa ja leikin sillä siellä eikä äidille kerrota mitään. :=)

joulu taisi olla vuonna 1974, kun mummu ja pappa toivat Amerikasta tuliaisiksi aidon barbin, jolla on peräti kaksi vaihtopäätä vaalea ja tumma! Lisäksi sain barbille muutaman vaatekerran ja oi ne oli musta ihania, juhla-asu ja diskoasu ja joku trenssin tapainen takki ja korkokenkiä. Mutta arvatkaapa mitä tekee mun äiti, hyvin naisasia- ja tasa-arvotietoinen ja ylipäätään politisoitunut ihminen?? No tietysti nostaa omalle äidilleen kauheen rähäkän ja KIELTÄÄ antamasta moista kapitalistista hapatusnukkea, joka lisäksi alentaa naisia! Voi jumalauta, olisin voinut tappaa mutsin mutta oli pakko tyytyä vaan parkumaan ja mököttämään. Niin lähti barbi mummun mukana takaisin mummulaan eikä äiti ja mummu puhuneet toisilleen vissiin puoleen vuoteen. Seuraavana syksynä mummu hoiti mua ja sisaruksiani viikon verran, kun äiti ja isä matkustivat Euroopassa ja ah autuutta, kun hän toi mukanaan hyljeksityn barbin ja sain leikkiä sillä! Sen jälkeen sovittiin että barbia säilytetään mummulassa ja leikin sillä siellä eikä äidille kerrota mitään. :=)

päivänä barbin kohtalosta?

joskus 1980-luvun alkupuolella, mutta se nauroi silloin sille itsekin.