Älä jätä lapsellesi törkypesää siivottavaksi jälkeesi
Älä jätä lapsellesi törkypesää siivottavaksi jälkeesi
Olin pari viikkoa avustamassa ystävääni hänen äitinsä ikivanhan omakotitalon tyhjennyksessä. Vanha mamma oli asunut omakotitalossaan 60 v ja tontti oli nyt myyty. Tytär oli hädissään ja lupasin autella. Raivausaika oli kova koettelemus meille.
Vanha talo oli 95%:sti täynää likaa, rojua ja jätettä. Mamma oli ollut töissä paikoissa mistä oli vuosikymmeniä hamstrannut "halvalla" kaikkea mahdollista. Kun sai halvalla pitää ostaa ja ottaa itselle. Hänelle oli m. kertynyt 70 kassia, matkalaukkua jne. Yksikään ei toiminut. Niissä oli sisällä lumppuja, kangastilkkuja, lankoja, 50-90 luvun lehtiä, rikkinäisiä sähkölaitteita. Mammalta löytyi mm. yli kolmekymentä keskeneräistä yöpaitaa. Purettuja lankoja oli toistasataa kiloa. Veimme tietysti kierrätykseen tai halukkaat saivat, mutta tyttären tilaamat 4 isoa jätelavaa tulivat täyteen 250 neliön talosta. Mammalle jäi uuteen pieneen kolmioonsa yksi autokuormallinen ehjää tavaraa. Hän tietysti itkee vanhojen perään, vaikka sanoikin että nyt täällä on parempi hengittää, ei ole nii paljoa pölyä. Lakaisin harjalla ennen loppusiivousta ja sain 7 pahvilootaa villakoiria.
Mammalla oli kyllä rahaa, mutta hän osti kirppikseltä vanhoja pesukoneita, imureita, telkkoja, jotka kestivät muutaman viikon ja sitten pamahtivat. Halpuus oli motto. Näimme me raivaajat että mieluummin vähän mutta laadukasta :).
Teille omakotiasujille, joilla on tyhjää tilaa, kertyy laiskuudessasi kaikkea roinaa. Haluutko että ällöttävät jälkesi joudutaan siivoamaan, nytkin oli kamala helle. Suomen asuntoneliöistä varmaan puolet on roinan valtaamaa. Älä hyvä vanha ihminen kerää paskaa!
Kommentit (27)
Tuonnekaan sun ei ollut pakko mennä. Ja jos joskus on pakko jotain saastaista loukkoa tyhjentää niin lahjoita se mieluummin harjoitusmateriaaliksi pelastuslaitokselle.
Isällänikin kaiken maailman roinaa jo piha täynnä.
mielisairaudesta, compulsive hoarding, en tiedä mitä on suomeksi? Täällä isossa ihmeellisessä Amerikassa on ihan oma realitysarja ko aiheesta. Olen katsonut sitä silloin tällöin, ja voin kuvitella mitä olet nähnyt, mutta ne ihmiset on psyykkisesti sairaita ja tarvitsee ammattiapua.
isossa vanhassa talossa asuvana ja vielä huutokauppaa harrastavana tiedän, kuinka helposti varastot on täynnä ja kun sitä tilaa on...Toisen romu on toisen aarre, pyrin siihen ettei mitään "arvotonta"tai romua kerry ja siivoan varastot kerran kesässä mutta kyllä on joskus suusta täynnä aitat varsinkin kun olen sisustusintoilija henkeen ja vereen.
Toivottavasti blokkasitte aarteet pois (tekstistäsi päätellen niitä ei ollut :))- esim. vanha ruma lasi on nyt arvossaan!
Aika mielenkiintoinen on 250 neliön talo, jossa asuttu 60 vuotta. Minun mielestäni kun sodan jälkeen tai ylipäätään 1900-luvun alkupuolella ei tuota kokoluokkaa juuri rakennettu ja jos rakennettiinkin, niin tehtiin pysyvää. Siksi en ihan usko, että pelkkä tontti tuli myyntiin.
Sinun romusi on toisen aarre, joten nyt olet vain toiminut typerästi. Olisitte saaneet todella hyvät rahat vaivautumalla lajittelemaan. Ne matkalaukut ovat nyt uudessa arvossaan, lukoilla tai ilman.
Minusta on ihanaa, kun vintiltä löytyy aikaisempien sukupolvien lasten piirustuksia, vaatteita ja askarteluja. Ja niitä rikkinäisiä sähkölaitteita, joita paikallinen näytelmäkerho lainaa rekvisiitaksi.
ei siis mitenkään kummallista.
Ja toki tämäkin talo voisi olla purkukunnossa jos olisi jäänyt hoidotta.
50-luvun maalaistalo. Äiti kirosi aikoinaan kun piti anopin jäämistö hävittää. Ja nyt se kasaa sitä samaa hirvitystä nurkkiin minkä on kertaalleen sieltä siivonnut. Jos telkkari menee rikki niin ostetaan uusi ja kannetaan se vanha VINTILLE! ei mene perille että sen voisi viedä elektroniikkakierrätykseen nyt eikä sitten 20 vuoden päästä.
Ja jokaisella aikuisella on oikeus kerätä nurkkiinsa vaikka samppanjapullon korkkeja tai koitran kaulapantoja, jos niihin on intohimo.
Yhtään ei tarvitse ajatella sitä joutuuko joku lapsen tai alstenlapsen ystävä marttyroimaan niiden romujen kanssa muutossa tai kuoleman jälkeen.
elektroniikkakeräykseen noin 30 km, ja se on avoinna kahtena päivänä viikossa pari tuntia ja siellä pitää erikseen pyytää lupa saada jättää romu keräykseen eli joskus tulee ilmoitus, että ei oteta vastaan (kuten meillä kävi, syynä se, että tilat olivat täynnä).
ei siis mitenkään kummallista. Ja toki tämäkin talo voisi olla purkukunnossa jos olisi jäänyt hoidotta.
ei siis mitenkään kummallista. Ja toki tämäkin talo voisi olla purkukunnossa jos olisi jäänyt hoidotta.
verrattuna esim. 30-luvun rakentamiseen
Me ainakin myytiin mummomme talon rojut kuolinpesiä ostavalle firmalle. He veivät roskat pois ja osasivat löytää arvokkaat tuotteet. Eihän sitä tavis aina tajua että tosiaan ne rikkinäiset vanhat matkalaukut voivat olla rahan arvoisia, ikivanhat lasit ovatkin oikeasti kalliita tai 50-luvun aikakausilehdet arvokkaita. Kätevästi päästiin rojusta eroon.
elektroniikkakeräykseen noin 30 km, ja se on avoinna kahtena päivänä viikossa pari tuntia ja siellä pitää erikseen pyytää lupa saada jättää romu keräykseen eli joskus tulee ilmoitus, että ei oteta vastaan (kuten meillä kävi, syynä se, että tilat olivat täynnä).
kun me sen teemme.
nyt on viisastella. Eikä kaikki vanha tavara ole hienoa ja arvokasta, osa on vain vanhaa tavaraa, varsinkin jos se on likaista ja rikkinäistä.
Itse tiedän, miten helppo on roinaa kerätä, meilläkin juuri tyhjennettiin varastosta kymmenkunta laatikollista tavaraa kierrätykseen, roskiin, ja paperinkeräykseen, eikä näy missään.
Olen itsekin miettinyt, että jos minulle tapahtuu jotain, jään vaikka auton alle ja kuolen, niin mitä haluan jäämistöstäni löytyvän? en ainakaan roskaa.. eli käyn läpi kaappeja ja paperipinoja aina välillä ihan sillä silmällä, että mitä En halua että minun jäljiltäni jää muiden ihmeteltäväksi..
Todella kauhulla odotan aikanaan tulevaa talon tyhjentämistä.
Olen toiminut vanhusten hoitajana ja ei nyt vain ole ihan yksinkertainen juttu miten vanhusten kodit täyttyvät.
Ensinnäkin he ovat syntyneet aikana, jolloin nuukuus oli hyve eikä tuhlaamaan pitänyt ruveta tai mitään heittää pois.
Toisekseen vanhalle ei ole kovin yksinkertaista järjestellä tavaroita ja viedä jotain pois, ihan fyysisestikin.
Kolmanneksi mikä kukaan muu on sanomaan mitä toinen kodissaan pitää ihan elämän loppuun saakka? Jos haluaa säilyttää ja haluaa elää täydessä asunnossa, niin minkä sille sitten toiset tekee?
Oma äitini säästää ihan kaikkea. Ei pakonomaisesti, mutta kuitenkin. Tykkää myös paljosta huonekalumäärästä. Välillä mietin miten hieno heidän asuntonsa olisi hieman tyhjempänä, mutta se on heidän kotinsa, ei minun.
Jos minun täytyy se joskus kovalla työllä purkaa, olen sen valmis tekemään nurisematta. Siinä saan kuitenkin läpikäydä vanhempieni elämää, omaani myös.
Tuo on ihan totta, että vanha tavara on arvokasta, jotkut keräävät sitä ja jopa maksavat siitä. Niin ja toiset ostaa niitä vanhoja lehtiä ja etsivät niistä sopivia kuvia tehdäkseen esim. taulun keittiön seinälle mm. vanhat Kotiliesi-lehdet ovat suosittuja tähän tarkoitukseen.
Vanhat matkalaukut ovat suosittuja myös mm. säilytysjärjestelmänä pienissä kerrostaloasunnoissa. Meilläkin on talvivaatteet matkalaukussa säilytyksessä. Matkalaukku on hyvä, kun nostaa hyllylle, ei mene vaatteet pölyyn. Laukun lukko on rikki, joten matkustukseen laukku ei enää sovellu.
Kuparipannut, kattilat, astiat, lasit, vaasit ym. menee myymällä kirpparilla ja arvokkaimmat antiikkiliikkeissä...
ei siis mitenkään kummallista. Ja toki tämäkin talo voisi olla purkukunnossa jos olisi jäänyt hoidotta.
talo vm- 1926
elektroniikkakeräykseen noin 30 km, ja se on avoinna kahtena päivänä viikossa pari tuntia ja siellä pitää erikseen pyytää lupa saada jättää romu keräykseen eli joskus tulee ilmoitus, että ei oteta vastaan (kuten meillä kävi, syynä se, että tilat olivat täynnä).
kun me sen teemme.
Mikä sinä olet muita ihmisiä ojentamaan? Ylimyskö?