Onko vammaisten lasten vanhemmilla muka vastuu yli 18-vuotiaasta lapsestaan?

lapselle määrätään julkinen edunvalvoja, joka hoitaa raha-asiat. Hakee vammaiselle kuuluvat tuet ja antaa tarvittaessa käyttörahha, holehtii hoitoonpääsyistäyms.

Itse työskentelen näiden itsenäistyvien nuorten aikisten kanssa, ja olen tosi hämmästynyt puheista:

"Jos on vajakin tehnyt, eikä tehny aborttia, niin sitten pitää huolehtia siitä loppuelämä, ja oikeuteenkin voidaan vetää!"



Kuulkaahan nyt. Asia on niin, että asiaa katsotaan nimenomaan sen itsenäistyvän nuoren kannalta. Eli vaikka kehitystaso olisi hyvinkin alhainen, niin elämänkokemusta heillä on ikävuosiensa verran, kuten meillä kaikilla. Myös kehitysvammaisella nuorella on OIKEUS itsenäiseen elämään ja aikuisuuteen, johon liittyy oma elämä irrallaan vanhemmista. Tämä itsenäinen elämä tietysti pyritään toteuttamaan kunkin kykyjen mukaan, joko palveluasuntolassa tai tuetun asumisen piirissä.

Eli saako kehitysvammaisen heittää ulos? Ei, mutta hänen itsenäistymistään tulee tukea. Toisen muuttaa pois kotoa 16-vuotiaina, toiset 3-kymppisinä. Siis myös terveet.

Muut viestit mutu-tuntumaa ja osa jopa väärää tietoa.



Osa haluaa vielä provota ja kiusata muita tyyliin:"Jos on vajakin tehnyt, eikä tehny aborttia, niin sitten pitää huolehtia siitä loppuelämä, ja oikeuteenkin voidaan vetää!"

lain mukaan sama vastuu kuin terveenkin täysi-ikäisen kohdalla Mikä on sitten moraalinen vastuu on eri asia.

mun kaveri potkaistiin pihalle kun täytti 18 eli se siitä elättämisestä sitten

Ei minua koskaan heitetty. Kotona sain asua kun opiskelin eikä tarvinut maksaa mitään. Kun menin töihin pyysivät avaamaan asp-tilin jolla sitten myöhemmin ostin asunnon. Näin aion toimia myös omien lasteni kanssa.

Mun vanhemmilla ei ollut mahdollista elättää minua enää sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan, joten muutin pois kotoa 16-vuotiaana (opiskelija-asunnossa siis asuin, jossa siis 16-vuotias saa asua vanhemman luvalla) ja aloin tekemään töitä opintojen rinnalla heti kun se oli mahdollista.

Käytännössä vanhempani "heittivät minut pihalle" tuolloin, mutta en siitä ole ollenkaan katkera, päinvastoin.

itse en ymmärrä niitä (terveitä) nuoria jotka jäävät loisimaan vanhempiensa luokse parikymppisiksi ja tosissani toivon että lapset haluavat muuttaa omilleen viimeistään 19-vuotiaina.

Me ainakin haluamme muuttaa pienempään taloon kun lapset muuttavat opiskelupaikkakunnalle, koska näin isolla talolla ei kaksi ihmistä tee yhtään mitään.

Mutta käsittääkseni vanhemmilla on tietty vastuu kehitysvammaisesta lapsesta loppuun asti. Siis esim. pitää vähintään järjestää hoitopaikka jne. jos lapsi ei kykene elämään yksin tai ilman jatkuvaa hoitoa.

lain mukaan sama vastuu kuin terveenkin täysi-ikäisen kohdalla Mikä on sitten moraalinen vastuu on eri asia.

mun kaveri potkaistiin pihalle kun täytti 18 eli se siitä elättämisestä sitten

terveiden ja vammaisten kohdalla eli elatusvelvollisuus loppuu molemmilta 18v.

Jos lapsella ei ole ammattia, tai hän opiskelee, niin vanhempien tulot vaikuttavat lapsen tukiin! Eli vanhemmilla on vastuu lapsesta kunnes tällä on ammattitutkinto tai muuten pystyy elättämään itsensä jos on alle 20-vuotias.

Itselläni on lievästi kehitysvammainen poika.

Se milloin lapsi muuttaa pois, niin on paljon kyse meidän jaksamisesta ja miten poika käyttäytyy.

Aikuinen on aikuinen, vaikka olisikin vammainen.

Valinta on yleensä vanhempien.

Ihme lässytystä, kun ei edes tiedetä asiasta mitään.

Se miten vanhemmat auttaa lastansa muuton jälkeen, niin on myös vanhempien valinta.

Musta kysymykseen pitää vastata oikein, eikä sekoittaa siihen jotain moraalista vastuuta.

Tavallistakin lasta autetaan muuton jälkeen ja ihan samalla tavalla autetaan vammaista lastakin.

Siinä on kyse rakkaudesta, eikä mistään vastuusta.

..jollakin tapaa niin kauan kuin elän.