kuuluuko vanhempien muistaa aikuista lastaan syntymäpäivänä?

mutta näinhän se tapana on..

kenelläkään ei ole velvollisuus muistaa

ainakin meidän suvussa niin tehdään, tosin juhlitaan kaikki nimpparitkin, työkaveri taas ei edes tiedä koska lapsillaan on nimipäivä vai onko edes kalenterissa.

Mutta riippuu varmaan, millaiset suhteet on. Itse en odota lahjoja, mutta toivotukset (esim. puhelinsoitto) on kyllä paikallaan. Yleensä teen kakun ja kutsun perhepiirin kakkukaffeille ja siinä samalla tulee kyllä saatua kukkia tai joku pieni lahjakin. Itse muistan myös vanhempiani heidän merkkipäivänään.

äiti muistaa joka vuosi. Samoin me lapset muistamme äitiä.



Äiti muistaa myös aikuista kummitytärtään joka vuosi synttäri- ja joululahjalla, nimipäivänäkin vähintään soittaa tai lähettää tekstarin.



Se taitaa olla meidän perheessä tapana.

mielestäni on vanhempien velvollisuus muistaa. Lahjomista en ymmärrä mutta muistaminen on must! Itse olen pyytänyt vähän yli 20-vuotiaasta ettei vanhempani antaisi mulle enää lahjoja mutta saan niitä silti. Ihan kiva se on mutta rahalahjan vastaanottaminen on jotenkin noloa kun itsekin käyn töissä ja minulla on perhe.

Eikä vain pyöreinä. Ei sen muistamisen tarvi mitn ihmeellistä kuitenkaan olla.

ap

molemmin puolin! Toki sitä ajattelee, että vähintään vanhempien pitäisi muistaa lastaan. Toki toisinkin päin on kohteliasta onnitella. Asiaan vaikuttaa sekin miten paljon vanhemmat ovat tehneet numeroa omista synttäreistään aikaisemmin (lapsen lapsuudessa). Omani eivät viettäneet, joten kieltämättä joskus unohdan onnitella.. He kyllä joka vuosi onnittelevat ja lahjovat minua.. Olen 37v. perheenäiti.

Enkä nyt tarkoita mitään lahjavuoria vaan ihan onnittelukortti tai puhelinsoitto riittää.



Toimii molempiin suuntiin.

Kun lapsi täyttää 18 v. hän ei ole enää vanhempiensa lapsi. Hänestä ei kuulu olla kiinnostunut, häntä ei kuulu rakastaa (rakkauden voi helposti napsauttaa poikki kuin katkaisijasta) eikä häntä tietenkään kuulu muistaa merkkipäivinä!

Omat vanhempani lähettävät kortin joka vuosi, ja soittavat. Joskus lähettävät jonkun pienen lahjankin, jos on juuri sillä hetkellä löytynyt jokin sopiva juttu (esim. viimeksi tyynyliina, johon oli painettu eräs mietelause, johon liittyy sisäpiiri-vitsiä).

Itse koen, että haluan muistaa vanhempiani, ja lähetän molemmille heidän syntymäpäivänään kukkalähetyksen. Se on helppoa ja kätevää. Vanhempani ovat kuitenkin avustaneet parissa isossa muutossa, olleet remonttitalkoissa, vaikka asuvat kaukana, antaneet pieniä rahasummia esim. "uuteen kotiin" ja muuta.

Mieheni ja hänen äitinsä muistavat toistensa synttärit yleensä onnittelusoitoin. Ihan aina miehen äiti ei soita, mutta hän onkin hieman eriskummallinen vanha nainen.

Mikä on ap:n tilanne?

Kuulumisesta en tiedä enkä välitä mutta kyllä minun vanhempani muistavat minua, isovanhemmat muistivat vanhempiani ja mummoni muistaa vielä minuakin.



Minäkin muistan toki vanhempiani, sisaruksiani ja heidän lapsiaan.



Miksi se muistaminen pitäisi jossain vaiheessa lopettaa? Olenhan minä vanhemmille yhtä rakas ja tärkeä aikuisenakin, samoin he minulle, vaikka suhteemme onkin nykyään aikuisten välinen.

ei omat vanhemmat muista lapsen merkkipaivaa. Eihan se iso vaiva ole sanoa onnitteluja.