Millainen Jumala on?
Tuli mieleen tällainen asia. Millainen Jumala oikeasti on?
Itse uskon, että Jumala on suuri ja hyvä. Jumala näkee, kuulee ja tietää kaiken. Jumalaa ei pääse karkuun, vaikka haluaisikin. Jumala tuntee minut, paremmin kuin itse tunnen. Jumala näkee salatuimpaakin asti.
Tunnen olevani tärkeä Jumalalle, vaikka en hyvä uskovainen olekaan. Usein lankean syntiin. Ihan hävettää. Mutta Jumala on armollinen eikä vaadi minulta mitään. Saan levätä Hänen sylissään. Saan olla kuin vauva Kristuksen käsivarsilla, ja Kristus katselee minua kuin onnellinen äiti pientä vauvaansa. Ja Kristus suojelee minua, ylhäältä, alhaalta ja sivuilta.
Jumala on maksanut syntivelkani, ja saan olla vapaa synnin kahleista ja taakasta. Joskus tätä ei vain muista. Joskus sitä asettuu toisen yläpuolelle ja neuvoo tekemään niin ja näin. Mutta minussa ei ole eikä tarvitsekaan olla mitään, ja toisaalta saan olla juuri niin kuin oikeasti olen. En ole mitään velkaa Jumalalle kun Jumala itse on sen velan maksanut puolestani.
" Tässä minä olen Herra. Ja sinä olet vierelläni. Kokoajan, väsymättä sinä olet minussa ja minun ympärilläni." Voi, kun osaisinkin levätä ja ottaa sen rauhan joka hetki vastaan, jonka Kristus minulle lupasi antaa. Ei ole mitään hätää.
Kommentit (31)
Tuli mieleen Miisan kirjoituksesta kun luin kohdan jossa sanottiin että Jumala ei vaadi mitään. Tuohan ei pidä paikkaansa! Jumala vaatii uskoa Jeesukseen syntien sovittajana. Jos sitä uskoa ei löydy niin Jumala paiskaa sinut helvettiin.
Jumala on kuin pikkulapsi, jolla on kasa leluja.
Hän on luonut maailman ja ihmiset sinne. Sitten hän leikkii niiden kohtalolla, julmastikin. Hukuttaa ja rääkkää. Hän ei tiedä mitä hän tahtoo. Hän vaatii ihmistä asioita joihin kukaan ei pysty.
Ei kovin positiivinen kuva. Yllättävää etten ole kristitty :D
Tämä sama kuvaus pätee myös muslimien jumalaan.
Tuulityttö:
Tuli mieleen Miisan kirjoituksesta kun luin kohdan jossa sanottiin että Jumala ei vaadi mitään. Tuohan ei pidä paikkaansa! Jumala vaatii uskoa Jeesukseen syntien sovittajana. Jos sitä uskoa ei löydy niin Jumala paiskaa sinut helvettiin.
Jumala on se, joka antaa sen uskon. Ei sitä tarvitse omin voimin puristaa. Kiitos Herralle!
Muistuu niin elävästi mieleen ajat, ennen kuin sain uskon:
Morre:
Jumala on kuin pikkulapsi, jolla on kasa leluja.
Hän on luonut maailman ja ihmiset sinne. Sitten hän leikkii niiden kohtalolla, julmastikin. Hukuttaa ja rääkkää. Hän ei tiedä mitä hän tahtoo. Hän vaatii ihmistä asioita joihin kukaan ei pysty.
Ettet vain olisi samalla matkalla? : ) Tällainen vaihe ei kyllä ole mitenkään epätavallinen ennen uskoon tuloa.
No nyt tiedän, että varmasti sanot vastaan. Ja saat sanoakin. Mutta varmasti kestät myös tällaista, kun itsekin provoilet. (Ja tätä viestiäni en siis tarkoittanut provoksi, vaan ihan puoliksi tosissani, puoliksi leikilläni kirjoitin - tuli niin selkeästi mieleeni oma etsikon aikani ja omat ajatukseni Jumalasta).
Jumalasta on lähtöisin kaikki se mikä on hyvää ja oikein - äidin pyyteetön rakkaus lastaan kohtaan, oikeudenmukainen teko kohdassa jossa on paljon epäoikeudenmukaisuutta - ja houkutus jatkaa samalla linjalla. Toivon tuominen tilanteeseen, joka näyttää ennestään toivottomalta. Hädässä auttaminen. Jne.
Aika lavea vastaus, mutta näin minä sen vilpittömästi koen.
Pidän varani ;)
Huomisesta ei koskaan tiedä ja mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Olen kuitenkin melko varma ;) että tässä nykyisessä katsomuksessani pysyn. On sen verran tasainen ja varma ( :D ) olo.
Joskus 8 vuotiaana luin jonkun luostariaiheisen nuorten romaanin. Siinä tarina kyllä sijoittui muistaakseni 1700-luvulle (historiaan kumminkin). Silloin olin varma, että haluan nunnaksi :D Niin kivalta se kuulosti siinä kirjassa. Kirjan nimi taisi olla
Pakene luostariin
.
Kantani oli tuossa edellisessä viestissäni kärjistetty, mutta noin se vain on. Näen Jumalan ailahtelevaisena lapsena, joka ei tiedä mitä tahtoo ja on hyvin temperamenttinen tapaus.
Morre:
Kantani oli tuossa edellisessä viestissäni kärjistetty, mutta noin se vain on. Näen Jumalan ailahtelevaisena lapsena, joka ei tiedä mitä tahtoo ja on hyvin temperamenttinen tapaus.
Mutta et silti usko Jumalamme olemassaoloon? Oletko siis muodostanut kuvan kristittyjen perusteella? Entäs ne kristityt, jotka kertovat armollisesta, anteeksiantavasta Jumalasta, kertovat miten ovat saaneet rauhan jne.?
Olisin eri mieltä.
Morre:
Hän ei tiedä mitä hän tahtoo. Hän vaatii ihmistä asioita joihin kukaan ei pysty.
Ei kovin positiivinen kuva.
Kyllä minun näkemykseni mukaan tietää tarkastikin mitä tahtoo, Hän on sen selkeästi meille ilmoittanut. Ja mitä tulee sen vaatimiseen mihin kukaan ei pysty:
" No person shall have a burden laid on him greater than he can bear." [2:223]
" Allâh burdens not a person beyond his scope." [2:286]
" We burden not any person, but that which he can bear." [6:152]
" Let the rich man spend according to his means, and the man whose resources are restricted, let him spend according to what Allâh has given him. Allâh puts no burden on any person beyond what He has given him. Allâh will grant after hardship, ease. " (At-Talaq 65:7)
Esimerkkinä voisi sanoa, että vaikka pyhiinvaellus (Hajj) on jokaiselle muslimille velvollisuus - niin se on vain velvollisuus siinä tapauksessa, että on varaa ja mahdollisuus tehdä se. Sitä ei siis vaadita henkilöltä, joka ei siihen kykene.
Tämä sama kuvaus pätee myös muslimien jumalaan.
En sano mitään kristittyjen uskosta, mutta itse olen eri mieltä kuvauksestasi.
uppo-nalle2:
Aika lavea vastaus, mutta näin minä sen vilpittömästi koen.
Ja Miisa oli kirjoittanut hienosti. Yhdyn siihen, ettei meidän tarvitse itse puristaa uskoa esiin - emmekä itse asiassa saakaan! Usko on lahja.
Fionara:
Mutta et silti usko Jumalamme olemassaoloon? Oletko siis muodostanut kuvan kristittyjen perusteella? Entäs ne kristityt, jotka kertovat armollisesta, anteeksiantavasta Jumalasta, kertovat miten ovat saaneet rauhan jne.?
En. En usko Jumalanne olemassaoloon.
Kuvan olen muodostanut kristinuskosta saamani oppien ja tarinoiden mukaan. Olen siis koulussa ollut ev.lut. tunneilla, kävin riparin ja olin yhtenä vuonna isosenakin. Lapsena olen paljon lukenut (ja minulle on luettu) Raamatun tarinoita. Myöhemmin luin Raamatun pariin otteeseen kokonaisuudessaan.
Mielikuva ei oikeastaan ole muodostunut kristityistä. Mielikuvani heistä on pääasiassa positiivisempi kuin heidän Jumalastaan.
Jumala on rakastava Isä. Joh.3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi IANKAIKKINEN ELÄMÄ!