Onko elämä elämisen arvoista, kun mihinkään ei ole varaa?

Ei mekään olla asuttu kuin vuokrakodeissa, ensin pk-seudulla ja nyt ulkomailla. Täällä vain mies on töissä, eli yhden ihmisen palkalla eletään. Rahan kanssa saa olla tarkkana, mutta kun parisuhde voi hyvin, perheenä menee hyvin ja muutenkin on mukavaa niin mikäs tässä :)

Kannattaa ehkä miettiä omaa arvomaailmaa, MITÄ arvostaa ja MITÄ on valmis tekemään arvostamiensa asioiden eteen.



Moni joutuu valitsemaan asuuko pk-seudulla ahtaammin vai muuttaako pienemmälle paikkakunnalle jossa asunnot edullisempia.



Ja onko se OMISTUSasunto se juttu jota te haluatte, itse asun onnellisena kt-asunnossa vuokralla (en pk-seudulla) ja teen monen mielestä aika "huonoa" työtä, MUTTA nämä ihan tietoisia valintoja: työssä saan vapaata käytännössä aina kun tarvitsen, joten minulla aikaa matkustella mikä on se minun intohimoni. Elän hyvin vaatimattomasti, ei autoa, ei kalliita huonekaluja/kodin elektroniikkaa, vaatteet H&M:stä jne. mutta vapaa-aikaa paljon ja rahaa sen verran että joka vuosi pari kuukautta vietän ulkomailla.

Siis kun teillä ei ole varaa mihinkään?

sitä omaa kotia ole pakko voida ostaa. Muuttakaa pois sieltä.

tätähän ei saa ääneen sanoa, koska keskusteluissa ei ikinä löydy kuin kaksi ääripäätä. Harva käsittää, että varattomuudesta valittavat oikeasti ovat varattomia, eikä heillä ole varaa edes sellaisiin arkipäivän asioihin, joihin huomaamatta uppoaa kuukaudessa isojakin summia. Ja sen vuoksi harva käsittää, että kerskakulutuksen sijaan varattomat haluaisivat kohtuulliset tulot, joilla saisi asunnon alueelta, jossa ei tarvitse pelätä, ja sellaisen elämän, jossa rahan takia ei tarvitse tehdä valintoja välttämättömyyksien välillä.



Ja ainahan on helppo sanoa, että koulutuksella saisi parempaa palkkaa, mutta ei se niin mene. Jos lahjat eivät osu niille kahdelle alalle, joihin pääsee melkein kuka tahansa töihin, niin huonolla tuurilla melkein millä tahansa koulutuksella voikin kuulua siihen pariin prosenttiin, jotka tippuvat työttömiksi tai matalapalkka-alalle. Useimmat tietysti ponnistavat siitä jossain vaiheessa ylös, mutta kaikki eivät. Eikä se ole todellakaan elämisen arvoista elämää, pelkkää itsensä hengissä pitämistä ilman nautintoja.

alle 1500 euron netto tuloilla. Vuokralla asutaan, mutta asunto tuntuu oikeasti omalta kodilta. Joskus meki vielä saadaan se oma koti.



Ei me mitään luksuselämää vietetä, mutta kun pihisti eletään niin välillä jää rahaa säästöön ja voidaan tehdä jotain kivaa. Se on asenne kysymys.

puuttuvilla rahoilla? Paitsi sen oman asunnon? Siitähän se on kiinni, että mitä sitä tavoittelee... Mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Se, että omistaa asunnon jossa asuu vai se, että saa välillä ostaa herkkuruokaa? Toisaalta voisi miettiä keinoja joilla pääsee näihin tavoitteisiin -olisiko se koulutus, ylennys/palkankorotus, paikkakunnan vaihto tms

Me olemme kai melkein keskituloisia. Bruttotulot n. 6300/kk, mutta pk-seudulla se ei tunnu riittävän mihinkään. Emme molemmat saisi muualta Suomesta töitä. Säästämme asuntoon, mutta hinnat karkaavat koko ajan ylemmäksi. Välttämättömyyksiin toki on varaa, mutta ylimääräisiin asioihin ei yhtään. Olemme kai vain tehneet elämässä vääriä valintoja.

niin aina voi alkaa tekemään uusia valintoja.

Itse olin aikaisemmin kouluttautunut alalle josta töitä kyllä sai jotenkin mutta palkka oli huono. Työt myös aina sijaitsivat alueella jossa en tahtonut asua.

Kouluttauduin ensin itse uudestaan ja mies sen jälkeen kouluttautui myös uudesaan. Nyt asutaan siellä missä tahdotaankin ja tehdään sitä mitä oikeasti halutaankin. Päivääkään en kadu.

minä olen 35v, kuuden lapsen yh, asun kaupungin vuokra-asunnossa mukavalla alueella, ei ole ammattia eikä vakityötä koskaan ollutkaan. Äitiyslomalla ei ole kummoiset tulot ja velkaa on.



Olen tosi onnekas. Mulla on ihanat lapset (kaikilla ei sitä yhtäkään), olen terve, olen kaunis ja älykäs, meillä on kiva koti, pääsin vuosien parisuhdehelvetistä ja on hyvät välit exään, omaa vapaa-aikaa ja ihana poikaystävä, harrastuksia ja opiskelupaikka, olen nuori ja tulevaisuudessa paljon odotettavaa vielä:)



Ihan lähipiirissä on ihmisiä joilla on asiat päin helvettiä, samassa perheessä kaksi erityislasta ja yksi erityisaikuinen, keskivaikea masennus, vakava sairaus, ja vielä syöpäepäily ja molemmat vanhemmat työkyvyttömiä ehkä pysyvästi, sossurahalla ja kirkon ruokaavulla elävät.



Ja sä itket kun ei oo omistusasuntoa, voi tsiisus... Olet terve ja hengissä ja voit tehdä miljoonaa mukavaa asiaa ilman rahaakin.

asunnossa, joka on meille ihan oma koti. Alue on aivan ihana samoin kotimme, mielestäni olemme etuoikeutettuja kun olemme saaneet mahdollisuuden tähän asuntoon, siis kohtuuvuokra ihanalla paikalla. En tosiaan haikaile pankkilainan perään, miksi ihmeessä. Välillä on tiukkaa, mutta välillä voidaan taas matkustella, käydä ulkona syömässä ym. huvituksia. Toisinaan huvit on kirjastossa käyminen ja pitkät kävelylenkit. kyllä se onnellisuus aika pitkälle löytyy oman pään sisältä.

jos arvostat vain ja ainoastaan rahalla saavutettavaa.