Oletko kieltänyt lapsesi kaveraamisen jonkun kanssa?

erittäin paha hyväksikäyttäjä, olivat silloin 9v, kesti vuoden.

Nykyisin ei tarvitse oikeastaan tuollaista tehdä, kun tytön kaverit ovat todella kivoja ja hyvin käyttäytyviä kaikki. Katsotaan sitten kun murkku iskee oikein tosissaan päälle, silloin kyllä ohjaan taas sellaisten ei-laumasielujen ja fiksujen kaverien kanssa. Kyllä sitä nyt jo 12-vuotiaista erottaa ne jotka todennäköisesti tekevät kaikkea tyhmää murkkuna (osa on jo nyt aloittanut, kun kotona ei ole mitään sääntöjä). Sellaisia kavereita meillä vältellään. Saa sitten tyttö keksi ihan omia tyhmyyksiä :)

Poika on kohta 9v, aivan kuutamolla jo nyt ja vanhempansa eivät välitä. Näpistelee kotoaan, kaupoista, kielenkäyttö on aivan järkyttävää, hakkaa pienempiään jne.

jouduin ensimmäistä kertaa kieltämään pari viikkoa sitten. Naapurin muksu jatkuvasti syytti tönimisestä, varastamisesta ja kiusaamisesta. Alkuun olin aivan järkyttynyt, että miten on mennyt kasvatus vikaan kunnes toiset naapurit ja heidän lapset tulivat sanomaan, että naaputin tyttö valehteli, meidänmuksu ei ollut syypää. Naapurin tytön motiivina saada toinne kaveri itselleen, pelata meidän tyttö kotiin arestiin.



Lisäksi oli, tytööni nimittää ehtoiluksi, jos et anna karkkeja, barbia jne. niin en leiki enää.



SÒlen naapurin vanhempien kanssa keskustellut useasti viime vuosien kanssa, mutta muutosta ei oel tullut; päin vastoin suuttuvat heidän lapsensa arvostelusta.



Pinna meni, kun olin yhden päivän aikan kuullut kuudesti eri uhkailua naapriin tytön toimesta ennen puolta päivää.

Kielto alkoi ensimmäisellä luokalla ja jatkuu edelleen.



Lapseni koulukaveri on kiusaaja ja "öykkäri". Hänen kanssaan oma lapseni käyttäytyi täysin ala-arvoisesti: lähti mukaan öykkäröintiin ja jopa kiusaamiseen (kaveri esim. soitti kiusauspuheluita lapseni puhelimesta tai vaati lastani tekemään / huutelemaan suorastaan törkeitä asioita). En yritä vierittää koko syytä kyseisen kaverin niskoille, mutta kenenkään muun seurassa lapseni ei käyttäytynyt ikävästi tai kiusannut ketään, joten seuralla oli erittäin huono vaikutus lapseeni. Monista pitkistä keskusteluista huolimatta lapseni käytös tämän kaverin seurassa ei juurikaan parantunut, joten lopulta jouduin kieltämään lapsia leikkimästä keskenään.



Lapseni on onneksi sen verran kuuliainen, että kielto pätee ainakin jossain määrin myös koulussa. Täydellistä eristämistä on vaikea valvoa, mutta vaikuttaa siltä, että koulussa eivät ole enää juuri tekemisissä ja vapaa-ajalla eivät ole ollenkaan tekemisissä.