Aikuisen lapsen masennus... Miten jaksaa?

Ota joku päivä vain itsellesi. Älä vastaa puheluihin, älä mene töihin. Nuku pitkään ja syö hyvin. Juo vettä ja käy lenkillä. Katso kivaa sarjaa ja soita ystävälle. Käy kampaajalla. Älä unohda kuka olet

Sinun pitää keskittyä myös omaan elämääsi tai sairastut pian itse. Kenenkään ei tarvitse olla jatkuvasti saatavilla. Ei edes omalle lapselleen. 

Lapsi on aina rakas lapsi vaikka jo aikuinen. Olet varmaankin tärkeä tuki hänelle mutta paras tuki vasta sitten kun huolehdit ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistasi. Voimia!

Siis soitteleeko lapsesi sinulle yötä päivää? Kai hänellä on ammattiapu?

Aikuinen lapseni masentui. Sinun tulee huolehtia ensin itsestäsi. Muista vetää rajat. Ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Sinä et voi masennusta ratkaista.

Tein juuri kuin sinä. Lopputulos oli, että ahdistuin itse ja sain paniikkikohtauksia.

Hakeudu tukiryhmään.

Mistä lapsesi masennus johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Mistä lapsesi masennus johtuu?

Ei sillä ole mitään merkitystä. Ei kuulu meille. 

t. eri

Lapsesi on masentunut, et sinä. Mieti oman lapsesi jaksamista.

Masentunut ADHD + asperger -nuori täällä.

Pidä rajasi! Sinun ei tarvitse olla lapsesi saatavilla edes joka päivä, onko hänellä hoitokontaktia? Oma perheeni uhrautui eteeni aivan liikaa ja siitä seurasi, että vanhempani masentuivat ja joutuivat pitkille sairaslomille. 

Etsi kotipaikaltasi tai netistä ryhmä tms. Mielenterv.potilaan omainen.

Eli vertaistukea itsellesi.

Aikaisemmat ovatkin jo sanoneet, että huolehdi itsestäsi. Ei tarvi olla 24/7 olla tavoitettavissa

Millaista apua/tukea lapsesi sulta tarvitsee/odottaa? Itse olen eristäytynyt läheisistä, koska ei mua auta kuin se, että käsittelen omassa tahdissa sen, mistä masennus johtuu.

Kiitos tuesta. Ei varmasti tarvitsisi olla koko ajan saatavilla. Olette oikeassa. Mua vain pelottaa ajatus, että jos juuri sillä hetkellä mun lapselle tulisi tosi paha olo ja se päättäisi tehdä jotain peruuttamatonta itselleen... Sen takia mä olen sanonut että saa soittaa vaikka yöllä. Ennemmin niin.

Ap

Ap säkin kuulostat masentuneelta. Onko kukaan koskaan kysynyt miten sä voit?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tuesta. Ei varmasti tarvitsisi olla koko ajan saatavilla. Olette oikeassa. Mua vain pelottaa ajatus, että jos juuri sillä hetkellä mun lapselle tulisi tosi paha olo ja se päättäisi tehdä jotain peruuttamatonta itselleen... Sen takia mä olen sanonut että saa soittaa vaikka yöllä. Ennemmin niin.

Ap

Et voi estää sitä peruuttamatonta, vaikka vahtisit puhelinta hereillä 24/7. Tyly fakta, mutta niin se vain menee. Jos joku haluaa päästä hengestään, siihen ei puhelinpäivystys auta. Ennemmin sinä pidät huolen itsestäsi kuin sinä et pidä ja lopulta olet yhtä sairas tai sairaampi kuin lapsesi eikä sinusta ole hänelle mitään apua. 

Vierailija kirjoitti:

Ap säkin kuulostat masentuneelta. Onko kukaan koskaan kysynyt miten sä voit?

Harvoin. Kiitos kun kysyit. Rehellisesti sanottuna olen väsynyt kun nukun niin huonosti. Tuntuu että lapsen kunto on taas vaihteeksi mennyt huonompaan suuntaan ja viimeksi tänään hän oli sitä mieltä että hänellä ei ole mitään annettavaa ja hän on vain taakka muille. Pelottaa kovasti vaikka yritän olla vahva. En minäkään aina jaksa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tuesta. Ei varmasti tarvitsisi olla koko ajan saatavilla. Olette oikeassa. Mua vain pelottaa ajatus, että jos juuri sillä hetkellä mun lapselle tulisi tosi paha olo ja se päättäisi tehdä jotain peruuttamatonta itselleen... Sen takia mä olen sanonut että saa soittaa vaikka yöllä. Ennemmin niin.

Ap

Et voi estää sitä peruuttamatonta, vaikka vahtisit puhelinta hereillä 24/7. Tyly fakta, mutta niin se vain menee. Jos joku haluaa päästä hengestään, siihen ei puhelinpäivystys auta. Ennemmin sinä pidät huolen itsestäsi kuin sinä et pidä ja lopulta olet yhtä sairas tai sairaampi kuin lapsesi eikä sinusta ole hänelle mitään apua. 

Ehkä niin, mutta ainakin olen yrittänyt parhaani. Tiedän tämä on tyhmää, mutta pitämällä puhelimen auki mulla on turvallinen olo. Tiedän, että lapseni ei ole yksin. Joskus kun olen unohtanut puhelimeni jonnekin mulle tulee ahdistava olo lapseni puolesta. Vähän kuin olisin pettänyt lupaukseni. Tiedän etten voi estää mitään jos hän niin päättää, mutta en halua että hän tekee sen siksi, etten huomannut hänen hätää.

Ap

Omalla kohdallani merkittävä tekijä masennuksesta toipumisesta oli se, että vaihtoehdot oli tasan se, että joko hoidan asiani itse tai ne jäävät hoitamatta. Makaisin yhä sängyn pohjalla, jos joku olisi alkanut tehdä asioita puolestani sen sijaan, että oli vähän niin kuin pakko nousta edes sen verran, että sai asiat hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap säkin kuulostat masentuneelta. Onko kukaan koskaan kysynyt miten sä voit?

Harvoin. Kiitos kun kysyit. Rehellisesti sanottuna olen väsynyt kun nukun niin huonosti. Tuntuu että lapsen kunto on taas vaihteeksi mennyt huonompaan suuntaan ja viimeksi tänään hän oli sitä mieltä että hänellä ei ole mitään annettavaa ja hän on vain taakka muille. Pelottaa kovasti vaikka yritän olla vahva. En minäkään aina jaksa olla.

Eikä sinun tarvitse olla. Sinun pitää hankkia itsellesi apua. Ei voi eikä tarvitse yksin jaksaa. 

t. eri

Voisiko lapsesi tulla luoksesi muutamaksi yöksi? Saisit silloin varmaan nukuttua. Tällainen lyhyen tähtäimen ehdotus.. Jotain tilanteelle kyllä pitäisi tehdä pidemmälläkin näkymällä.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani merkittävä tekijä masennuksesta toipumisesta oli se, että vaihtoehdot oli tasan se, että joko hoidan asiani itse tai ne jäävät hoitamatta. Makaisin yhä sängyn pohjalla, jos joku olisi alkanut tehdä asioita puolestani sen sijaan, että oli vähän niin kuin pakko nousta edes sen verran, että sai asiat hoidettua.

Hyvä kommentti. Masentuneen läheiset monesti (ymmärrettävästi) sortuvat paapomaan masentunutta liikaa. Se ikävä kyllä vain ruokkii masennusta. P'rseelle potkiminen on tehokkaampaa kuin jatkuva ymmärtäminen ja tukeminen.