Pelottaa olla yksin kotona!!

Ajattele jos tulee kova ukkonen keskellä yötä ja sähköt katkeaa. Et saa valoja päälle ja salamat vaan vilkkuu aavemaisesti ja pauke on hirveä

opit itsestäsi uusia puolia

ja kuka vaan voi tulla ja tehdä mitä vaan... Hrrr!

Muuten valvon koko yön. Viiniin nukahdan heti. Jos tänne on joku tullakseen, niin en sille kuitenkaan mitään voi - olin juonut tai en. Mulla on pesismaila sängyssä :) En tosin tiedä onko se hyvä vai huono, mikäli tänne joku tulee - se tunkeilijahan voi ottaa sen itselleen..



Ei apua, mä lähden sinne Ruotsiin!



ap

viikoksi reissuun ja minä jäin talonvahdiksi ja kissavahdiksi omasta halustani. Olen pitkään jo puhunut, että haluaisin joskus saada viettää lomaa itsekseni lueskellen, kirppareita kierrellen ja ilman ruokasirkusta! Nyt kun se toteutui, en osaakaan nauttia tilanteesta vaan olen kokoajan varpaisillani ja kuulostelen talon ääniä. Miksei me asuta kerrostalossa enää, tuntisin siellä oloni turvallisemmaksi. Taidan kompata sua ja avata illalla vinkkupullon..Voi meitä yksinlomailevia äitejä!!!

Et sinä oikeasti mitään tunkeilijaa pelkää, vaan on vaan outoa kun ei ole tiedossa esim. huomisen päivärytmejä, siis sellaisia pakollisia. Vähän sama kuin lapsilla, niin myös rutiinit ja se että niihin liittyen sovitaan yhdestä ja toisesta asiasta esim. perheen kanssa, tuo turvallisuudentunnetta. Se rutiini on ärsyttävää, mutta samalla juuri se mikä tuo turvallisuutta.



Tietysti kahdestaan miehen kanssa ei pelottaisi kun kuitenkin höpöttäisitte että mitä teette ja moneltako syötte ja mitä syötte ja on se mies siinä turvana jne.



Sama juttu jos olisi naiskaveri seuranasi, niin ei se fyysistä turvaa toisi, mutta rauhoittaisi kun olisi kaksi ja voisi höpötellä paitsi viihtymiseksenne, myös niiden rutiinijuttujen osalta, että otatko iltapalaa, minkälaisella tyynyllä haluat nukkua jne.



Kokeilehan huvikseen suunnitella itsellesi mukava aikataulu huomiseksi. Kivoja asioita, mutta koko päivä täyteen ja heti aamuun pari ankeaa kotityötä. Kas vain, illalla ei pelota yhtään mikään kun on arkiaskare alitajunnalla jo turvallsiesti tiedossa aamulle.



Ja mitä niihin narinoihin tulee, niin jos joku tunkeutuisi oikeasti, niin parempi nyt kuin silloin kun on lapsetkin, ajattelepa se niin ja jos pelkäät että "jotain tapahtuu", niin ihan oikeasti mitä vaan voi tapahtua joka ikinen kerta kun lähdet tien päälle liikenteeseen ja silti teet sen suht huolettomasti, koska olet niin tottunut liikenteessä liikkumiseen. Eli tottumattomuutta se vaan, kyllä se siitä. Koita nyt nauttia vapaaviikostasi kutienkin ja päästä tyhjän talon syndroomasta yli!!!

tosi ällöttävältä AV-mammalta, mutta en voi sille mitään, että musta on tosi kummalllista, jos aikuinen ihminen ei uskalla olla yksin kotona.

Muutin suoraan lapsuudenkodista yhteiseen huusholliin mieheni kanssa, kun menin nuorena naimisiin. Olen siis aina asunut vähintään miehen kanssa, nyt on liuta lapsiakin.



Ehkä tämä tästä, kiitos tuesta!



ap

niin eihän niitä edes huomaa. Äsken juuri hiiviskelin katsomaan kellariin kummallista rusahtelua. sehän tulikin päävesikeskuksesta:) En ollut moiseen koskaan ennen kiittänyt huomiota. T.toinen yksin lomaileva äippä

Mä en uskalla olla yksin kotona edes yhtä yötä!

Se on ihan kamalaa, päivät menee ok, mutta ilta kun koittaa ja varsinkin sit ku tulee pimeä niin paniikki alkaa.



Ja mä pelkään jostain kumman syystä jotain yliluonnollisia juttuja, en niinkään mitään murhamiehiä.



Oon ihan aatellu tehä tälle asialle jotain, en vaan tiedä mitä, siedätyshoitoa?? :D



Mutta siis nostan sulle hattua, mä oisin viikossa varmaanki pakkopaita kamaa :D



Ja mäkin pelkään vaan omakotitaloja, kummitukset ei mun järjellä osaa kai kerrostaloihin :D

Mies matkustaa työkseen ja minä pelkään kotona. En nyt sentään koko ajan, mutta juuri myrskyllä ja talvella. Mulla on pesäpallomaila sängyn alla ja mies naureskelee sille.

ja joskus vieläkin. Nyt tosin on helpottanu jonkin verran, vaikka en tiedä miksi. Mutta oon todennut, että se ns. "sisäinen turva" on paras lääke, ei ehkä niinkään tuplalukot :) Mulle on antanut tiettyä turvallisuuden tunnetta ja luottamusta esim. tämän pienen videon lämmin sisältö: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

sähän ehdit reissuun mukaan, menet vaan äkkiä juna-laiva jne

Ovet on päivisin selällään, on niin helskatin kuuma. Joku aika etsin yläkerran avaimen, ja laitoin oven lukkoon. Ovi on tuuulikaapissa ja enhän minäkuule jos sinne joku hiipisi. Kerrankin oli jäänyt ovi raolleen ja joku kissa makasi tyytyväisenä sängyssä siellä.

Kyllä mulla on luja luottamus siihen, ettei mulle mitään pahaa käy ilman, että sillä on joku ihmisymmärrystä suurempi tarkoitus. Silti, ihminen olen ja pelkään turhaan.



Tein juuri tehtävälistan huomiseksi, jolla yritän täyttää päiväni jotta olisin illalla oikein väsynyt (siivoustapa tietenkin..).



Tsemppiä muille yksineläville äideille :)



ap

Olen just nyt yksin kotona, mies työmatkalla. Mulla on petauspaljan alla Lapista osettu retkipuukko. Eilen illalla kävin hakemassa kellarista mieheni miekan, jonka hän on joskus nuoruudessaan ostanut fanittaessaan keskiaikaisia ritareita tai jotain muuta vastaavaa. Miekka on siis tarkoitettu koristeeksi, mutta asettelin sen eilen varmuuden vuoksi ulko-oven pieleen. Toivon hartaasti, että se vähintään säikäyttää tulevan murhaajan/ryöstäjän/raiskaajan/aaveen. Mulla on myös yöllä kaikki valot päällä. Tosin olen alkanut pelkäämään, että joku lampuista syttyy tuleen yöllä enkä ehdi pelastautua. Yksin kotona yöpyminen on kamalaa. Mieheni ei ota mua olenkaan tosissaan ja luulee, että puukko patjan alla on vitsi. Miekasta en uskalla edes kertoa koska hän nauraisi. Niin ja asumme kerrostalossa... Ja meillä on vain 55 neliötä. Toivon todella, että mies unohtaa haaveilevansa muutosta omakotitaloon.

Kun mies on kotona niin meillä on yleensä ovi auki yötä päivää eikä pelota yhtään.

Mutta jos mies on pois ja olen lasten kanssa yksin niin kyllä pelottaa iltaisin/öisin ihan hirveästi. Telkkari on ihan hiljaisella että varmasti kuulen kaikki äänet ja kun päästän koiran pihalle illalla viimeiseksi niin en uskalla kuin ovella odotella ettei kukaan vaan sisälle pääse.. Ja kaikki talon ovet pitää käydä monesti läpi ennen kuin mies lähtee että ovat varmasti lukossa.



Maalla on mukavaa ja pelottavaa...

Oletteko te pelkääjät ikinä asuneet yksin vai muutitteko suoraan vanhempien luota yhteen miehen kanssa? Itse asuin yksin kuusi vuotta kotoa muutettua eikä ikinä tulisi mieleenkään pelätä jotain ääniä tai luonnonilmiöitä.

suuresti hiljaisen talon rauhasta, en kestäisi jatkuvaa meteliä ja elämisen ääniä.

mäkin pelkään yksinoloa ja oon kamala kotihiiri aina miehen kainalossa. olen asunut yksin kyllä pari kolme vuotta mut sillon oli koira. nyt on pari lasta ja koti maalla, kyllä mua ainakin pelottaa. kuiteski ennen asunut kaupungissa. takana häirikkö naapuri ja tässä kävi päiväsaikaan varkaitakin joku aika sitten. joten mulla ainakin pienet traumat et ku selkänsä kääntää nii joku vähintäänkin kerjäläinen mennyt vaatekomeroon.. joo on tosi säälittäviä pelkoja mutta minkäs teet. onneks ei tarvi ku harvoin olla yksin öitä kotona. päivät menee rytmillä..