G: oletko yrittänyt itsemurhaa? Millä tavalla ja miksi?

Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. Otin kourallisen bentsoja ja vahvoja kipulääkkeitä. Mies ei saanut hereille toisella kerralla (toisella kerralla ei ollut edest tietoinen), mutta ajatteli että nukun syvästi eikä kutsunut ambulanssia. Heräsin kuitenkin molemmilla kerroilla itse sitten jonkun ajan päästä.

2 viikkoa pakkohoidossa. Sit aattelin etten enää lääkkeillä yritä, pitää keksiä joku varmempi keino...sitä keinoa olen nyt tässä 9 vuotta yrittänyt keksiä. ap

Teininä muutaman kerran syönyt pesuainetta ja painanut tyynyn naamaa vasten. En oikeastaan uskonut että noihin kuolisi, ne oli mun versio viiltelystä. Masennus ja paska elämä.

Psykoosin jälkeinen tyhjyys iski päälle. Siitä on nyt 5 vuotta. Tällä hetkellä elämä kohtuullisessa jamassa.

Oon yrittänyt tukehduttaa itseni tyynyllä, poikaystävä repi väkisin ylös.

Kerran myös viiltänyt ranteen auki. Pyörryin verenhukan takia ja heräsin seuraavana aamuna. Kyllä vitutti.

Syitä on hoitamaton masennus joka nostaa välillä päätään.

rauhottavilla siis. poikaystävä vei sairaalaan. masennus+uupumus+suhdeongelmat johtivat parikin kertaa tälläiseen. vihainen olin ensimmäisellä kerralla, kun selvisin...monta vuotta tälläisestä. oli ihan mietitty juttu, kyllästyi elämään siten, että ainoa toive oli joku itselleen sattuva onnettomuus, yliajo tms. heti aamusta ja pelko siitä, että elämä voisi muuttua vieläkin pahemmaksi.pelkuri olin, pilleriprk ratkaisi sen pahan olon ja pari/kourallinen liikaa ei tuntunut hullummalta ajatukselta tällöin. ainoa toive oli päästä pois, pois, pois...

Ei sitä teininä ajattele niin järkevästi.

Silloin jos on paha olla, tarttuu vaikka tyynyyn ja yrittää sillä saada jotain aikaan. En kai koskaan oikeasti halunnut kuolla, mutta pahaa oloa yritti helpottaa jotenkin :)

eikä poikaystävä vieressä seissyt, vaan tuli paikalle yllättäen.

Sen verran, että sain ambulanssikyydin ensiapuun. Tuntui olevan ainoa keino päästä suljetulle.



Kuulostaa hullulta, mutta normaali masentunut perheen äiti olin. Avohoidon toimenpiteet on pelkkää pillerireseptin vaihtamista toiseen kerran pari kuussa. Toista kuukautta suljetulla omahoitajien ja -lääkärien valvonnassa teki ihmeitä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. Otin kourallisen bentsoja ja vahvoja kipulääkkeitä. Mies ei saanut hereille toisella kerralla (toisella kerralla ei ollut edest tietoinen), mutta ajatteli että nukun syvästi eikä kutsunut ambulanssia. Heräsin kuitenkin molemmilla kerroilla itse sitten jonkun ajan päästä.

Sama. Mies kutsui ambulanssin. Diagnoosiksi tuli psykoosi.  Pienen vauvan äiti olin. 

En ole koskaan kokenut tarpeelliseksi yrittää ratkaista tilapäisiä ongelmiani pysyvällä ratkaisulla.