Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko mieleenne, että Norjan tragedia on myös henkisesti TYYDYTTÄVÄ.
24.07.2011 |
Eli samalla, kun suremme ja tunnemme empatiaa, myös nautimme siitä, että voimme turvallisesti surra, kauhistella ja tajuta, että omat ongelmamme ovat sittenkin aika pieniä.
Vähän samaa siis kuin se, että nyyhkyelokuva on viihdyttävä. On puhdistava kokemus itkeä kunnolla ja niistää nenä ja jatkaa arkea!
Kommentit (36)
on totta, mutta eihän sitä kukaan ääneen voi sanoa. Karmea tapaus tosissaan, muta olemme kuitenkin onnellisia ettei se sattunut meille tai kenellekään läheiselle.. no ehkä jonkun läheiselle. Surua ja samalla iloa, että voimme irroittaa itsemme tuosta tapauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suorastaan räkäisesti nauran ja iloitsen, etten ole norjalainen, jiihaa! Vittu te ootte pimeitä.
Ootkos vähän pimee? Ihme keittiöpsykologiaa.
vaan perehtynyt työn kautta tällaisten sijais-tragedioiden tunnevaikutuksiin.
Eli kyse on tuntemattomien ihmisten murhenäytelmistä, joiden kautta ihmiset toki tuntee paljon hyvää empatiaa ja parhaimmillaan innostuvat antamaan konkreettista apua.
Mutta kyllä tässä samaan aikaan on mukana sitä, että ihmiset nauttivat tunteiden tuntemisesta, myös surun ja pelon ja kauhun.
Eli kautta aikain ihminen on nauttinut kummitusjutuista ja surullisista tarinoista.
ap
Tunnen sietämätöntä turhautumista, surua, myötäahdistusta, pelkoa. En itke, mutta ajatukset eivät irtoa tapahtumista ollenkaan. Tämä ei muistuta mitenkään sitä tunnetta, kun itkee kuvitteellisen tarinan liikuttamana elokuvateatterissa. Ei todellakaan. Nostaa pintaan vain omat katastrofikokemukset.
Jotkut aiemmat tragediat, katastrofit ja hirmuteot ovat olleet minulle juuri tällaisia, mutta tämä on pelkästään vastenmielinen ja kauhistuttava. Samoin se Beslanin koulukaappaus aikanaan, ken muistaa, jos voisin valita en olisi koskaan halunnut kuullakaan siitä mitään.
seurasin sitä livenä kv-kuvavaihdosta ja itkin vuolaasti. Omat lapset olivat silloin aivan pieniä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelen omia lapsiani ja mahasta kouraisee kun mietin, että millaiseen maailmaan ovat tulleet.
suorastaan räkäisesti nauran ja iloitsen, etten ole norjalainen, jiihaa! Vittu te ootte pimeitä.
Sanoin, että samaan aikaan tunnemme empatiaa ja myötätuntoa.
Tuo henkinen tyydytys on alitajuista, ei sitä toki normaali ihminen PÄÄLLIMMÄISENA TUNTEENA tunne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli samalla, kun suremme ja tunnemme empatiaa, myös nautimme siitä, että voimme turvallisesti surra, kauhistella ja tajuta, että omat ongelmamme ovat sittenkin aika pieniä.
että vastaavaa voisi hyvin sattua täälläkin.
Ootkos vähän pimee? Ihme keittiöpsykologiaa.
vaan perehtynyt työn kautta tällaisten sijais-tragedioiden tunnevaikutuksiin.
Eli kyse on tuntemattomien ihmisten murhenäytelmistä, joiden kautta ihmiset toki tuntee paljon hyvää empatiaa ja parhaimmillaan innostuvat antamaan konkreettista apua.
Mutta kyllä tässä samaan aikaan on mukana sitä, että ihmiset nauttivat tunteiden tuntemisesta, myös surun ja pelon ja kauhun.Eli kautta aikain ihminen on nauttinut kummitusjutuista ja surullisista tarinoista.
ap
Ehkäpä 85 lapsen murha ei ihan ole rinnastettavissa johonkin kummitusjuttuihin. Minussa Norjan tapahtuma herättää pelkoa ja kauhua siitä, että jotain vastaavaa tapahtuu myös itselleni, omille lapsilleni. Tämä tunne on kaukana nautinnosta. Epäilen ammattitaitoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on elokuva ja näyttelijät harvoja poikkeuksia lukuunottamatta säilyvät hengissä. Näyttelijät tietävät, että kun kamerat eivät enää käy, filmi"todellisuus" lakkaa.
Ja minusta siinä ei ole mitään puhdistavaa, kun tulee ajatelleeksi, että joku petri/pekka-eric/matti saa tästä Norjan tapauksesta lisää vettä myllyynsä ja miettii, mitä vielä korskeampaa voisi henkilökohtaisen koston tai jonkin aatteen nimissä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nauti millään tasolla siitä, että voisimme turvallisesti surra koska en sure tuota, on liian iso asia käsittää.
En mieti, että omat ongelmamme ovat sittenkin aika pieniä koska tuossa ei ole mistään ongelmasta kyse tai luonnonkatastrofista vaan pelkästä pahuudesta.
Minusta tuossa ei ole mitään viihdyttävää. Oikeasti en haluaisi tietää koko jutusta, haluaisin että se ei olisi tapahtunut ollenkaan.
Ei mitään puhdistavaa, likainen ja paha asia.
Sinä ap ehkä niistät nenän ja jatkat arkea, onnea vaan. Katsoitko popcornien kanssa uutisia.
mutta minulla ei todellakaan ole olo, että voin turvallisesti surra. En edes osaa tuntea surua, vaan epämiellyttävää pahanolon tunnetta, koska tämä kaikki olisi voinut tapahtua myös meillä Suomessa.
Tälläkin hetkellä varmasti on netissä outoa elämää viettäviä yksinäisiä, jotka purkavat pahanolonsa päivittäiseen vihakirjoitteluun netissä ja saavat vaikutteita ja uskonvahvistusta toisiltaan.
Lisäksi olo on juuri sillä lailla epämiellyttävä kuin kamalan elokuvan jälkeen, paitsi että silloin voi todtea, että se oli leffa. Nyt ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Beslanin kaappaus nousee usein mieleen, kun pidän vaikka lapsiani sylissä. Olen samaa mieltä kuin joku yllä, että mieluummin eläisin siitä tietämättä. Tästä tullee samanlainen uudelleen ja uudelleen mieleen nouseva painajainen.
Miten voitkaan olla noin tyhmä ja naivi.
Etkö tosiaan ymmärrä, etä kukaan ei ole turvassa tappajilta, tämä todellakin todisti sen koko maailmalle ja viimeisimmillekin tietämättömille täällä Telluksen viimeisessä lintukodossa.
Tämä todisti, että mitä tahansa voi tollakin sektorilla tapahtua, turvassa ei tosiaan ole kukaan, eikä mikään, ei päiväkodit, ei alakoulut...minne tahansa voi täälläkin IHAN OIKEASTI kävellä joku sairas ja teurastaa kaikki.
Ja tämä ON totta.
Ihan hirveetä.
Jotkut aiemmat tragediat, katastrofit ja hirmuteot ovat olleet minulle juuri tällaisia, mutta tämä on pelkästään vastenmielinen ja kauhistuttava. Samoin se Beslanin koulukaappaus aikanaan, ken muistaa, jos voisin valita en olisi koskaan halunnut kuullakaan siitä mitään.