Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme ystävääni vaivaa?
01.11.2005 |
Vai pitäisikö jo sanoa entinen ystäväni..
Hän on siis ollut vuosia ystäväni, ollaan oltu aina enemmän tai vähemmän tekemisissä. Matkusteltu ollaan yhdessä, käyty ulkona, baareissa, jaettu miesasioita ym. Sitten hän tapasi nykyisen miehensä - ja kaikki muuttui. Kohtuullisen nopeasti hän etäännytti välinsä minusta, lakkasi pitämästä yhteyttä ja reagoimasta sähköposteihini, viesteihini yms. Yritin ehdottaa tapaamista useita kertoja, kunnes tajusin, että hän ei tule kutsuun vastaamaan. Yritin esimerkiksi kysyä, haluaisiko hän miehensä kanssa tavata minua -tai ilman miestään. Ei mitään vastausta. Kului kaksi vuotta, että samassa pikkukaupungissa asuen emme tavanneet lainkaan. Sitten päätin soittaa hänelle ja kysyä taas kuulumisia - hän oli kuin ylin ystäväni ja sanoi ilahtuvansa soitostani. Mutta ei ehdottanut tapaamista. Jäin taas odottamaan hänen yhteydenottoaan, jota ei kuulunut.
Nyt olen nähnyt hänet kaksi kertaa ulkona ollessani sattumalta. Hän on molemmilla kerroilla rynnännyt kaulaani ja kertonut olevansa iloinen kohtaamisestani. En jaksa enää uskoa häntä. Tuntuu loukkaavalta, että hän on iloinen ja tekopirteän oloinen tavatessamme, mutta sanat eivät yllä käytännön tasolle. Muutos on siis ollut todella dramaattinen ja tapahtunut tämän miehen tultua kuvioihin. Kerran, noin vuosi sitten, olen nähnyt tämän miehen ystäväni seurassa, jolloin hän ei luonut minuun silmäystäkään ei kätellyt tai esittäytynyt millään tavalla. Mistä voi olla kyse? :(
Kommentit (6)
Minulla oli joskus ystävällä sellainen poikaystävä, jonka vuoksi tapasimme todella harvoin. He kulkivat vain poikaystävän tuttavien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että he viettävät valtavasti aikaa miehen ystävien kanssa. Se loukkaa minua, koska minulle ei kuitenkaan ole aikaa.
Mutta aukoton ei ole sekään selitys.. hän nimittäin sanoi minulle tässä joskus kohdatessamme, että he olivat vierailleet juuri yhden ystäväni tuttavan luona. Minäkin tunnen tämän naisen, eivätkä he minun mielestäni ole yhtään sen parempia ystäviä kuin mekään tämän ystäväni kanssa, mutta silti he kävivät heidän luonaan vieraisilla. Eivät kuitenkaan meille ole halunneet koskaan tulla. :(
Ja ystäväni sanoi tässä viimeksi tavatessamme, että he ovat järjestämässä juhlia ystävilleen. Kehtasikin sanoa niin, ja jätti minut kutsumatta. :(
Minun rohkeuteni ei enää riitä.. koin jo nöyrtyväni liiaksi jatkuvasti kyselemällä uudelleen ja uudelleen, voisimmeko tavata, ja aina tuli hiljaisuus vastaukseksi.
ap
alkoi käyttäytyä noin muutettuaan kimppaan väkivaltaisen miehen kanssa. Arvasi, että tulee sanomista, jos mä saan tietää, ja kartteli pari vuotta. Ymmärsin vasta, kun älysin kysyä suoraan.
Paitsi että minä olin se, joka lähes katkaisin välit ystäviini. Etäännyin kaikista rakkaista ystävistäni -miehen takia.
En todellakaan tajunnut asiaa seurustelun aikana. Alussa kaikki oli normaalisti, tapasin kavereitani mutta jotenkin " uppouduin" lopulta suhteeseen ja unohdin kaikki muut. Suhde oli niin vbaikea ja vaati niin hirvittävästi töitä, että en jaksanut edes olla yhteydessä kehenkään. KOetin vain saada suhteen toimimaan.
Onneksi pari hyvää ystävää sekä eräs entinen ystävä, johon tutustuin sattumalta uudelleen, pysyivät elämässäni. Heidän kanssaan puhuessani uskalsin lopulta myöntää muuttuneeni TÄYSIN miehen ja tuon uuvuttavan suhteen myötä. Sain myös lopulta voimia jättää tuon miehen!
Kun olin eronnut, taivas aukeni edessäni! Muutin takaisin kotikuntaani ja tajusin yllättäen, että minulla oli kymmeniä ystäviä! Sain kaveripiirini takaisin nopeasti ja vasta heidän kanssaan aikaa viettäessäni ymmärsin miten eristyksissä ja hukassa olin ollut liki viisi vuotta!
Tuosta kaveripiiristä löytyi sitten myös se elämäni mies, jonka kanssa nyt on lapsi ja talo. Ja yhteiset ystävät, joita ilman en enää voisi edes olla!
En jaksa kirjoittaa asiasta enempää :(
En ole karta kaikkiaan kyennyt pitämään yhteyttä ystäviini.