Miksi vain äidit uupuvat pikkulapsiarkeen, missä isien vastuu?

marttyyrina hoitaa itsekseen ja sitten kiukutellaan kun ollaan väsyneitä. Meillä kumpikin yhtä väsyneitä:)

Jos pikkulapsiarki jaetaan tasapuolisesti, ei äitikään uuvu.

kumman mielipiteen mukaan se arki pitäisi jakaa? Miehille kun riittää yleensä se oleellinen. Ei kaiken tarvi olla täydellistä.

Naisten uupuminen on joidenkin yksilöiden ongelma. Relatkaa vähän ja keskittykää vain oleelliseen. Ei se maailma kaadu vaikka ei ihan joka päivä imuroisikaan.

Vaikka mies osallistuu tosi paljon. Ja osallistuisi vielä enemmän jos vain pyytäisin.



Tänään on ollut harvinaisen raskas iltapäivä. Vauva on herännyt tosi aikaisin ja ollut melkein koko päivän hereillä. Ja illalla alkanut huutoraivarin.



Mies tuli töistä ja istu tietokoneelle, kun minä pyyhin juoksussa olevan koiran roiskeita pitkin kämppää. Vähän ajan päästä meni päiväunille. Martyyrina päätin etten varmasti pyydä yhtään apua kun ei itse tajua sitä tarjota. No nyt illalla huomasi kyllä ihan omatoimisesti väsymykseni ja itkuherkkyyteni. Ja otti täyden vastuun vauvan iltahoidosta (ei toki imetystä).



Myönnän siis että minussa itsessä on vikaa. Pitäisi vain avata suu kun mies ei itse tajua. Minulla kuitenkin on se hyvä osallistuva mies olemassa =)

toisellekin osapuolelle,joka tulee ja menee oman mielensä mukaan!minä saan alkaa "valmistelemaan" viikoja ennen kuin mulla se maaginen vapaailta/päivä!

siksi me uuvumme.

välillä oltiin molemmat käveleviä zombieita. Ei ne päivän työt vaan ne öiset valvomiset... Huh, onneksi selvittiin.

Vaikka mies osallistuu tosi paljon. Ja osallistuisi vielä enemmän jos vain pyytäisin.

Tänään on ollut harvinaisen raskas iltapäivä. Vauva on herännyt tosi aikaisin ja ollut melkein koko päivän hereillä. Ja illalla alkanut huutoraivarin.

Mies tuli töistä ja istu tietokoneelle, kun minä pyyhin juoksussa olevan koiran roiskeita pitkin kämppää. Vähän ajan päästä meni päiväunille. Martyyrina päätin etten varmasti pyydä yhtään apua kun ei itse tajua sitä tarjota. No nyt illalla huomasi kyllä ihan omatoimisesti väsymykseni ja itkuherkkyyteni. Ja otti täyden vastuun vauvan iltahoidosta (ei toki imetystä).

Myönnän siis että minussa itsessä on vikaa. Pitäisi vain avata suu kun mies ei itse tajua. Minulla kuitenkin on se hyvä osallistuva mies olemassa =)

olisko miehen pitänyt heti töistä tultuaan vapauttaa sut loppupäiväksi??? Ei kai työt silloin tasan olisi mennyt!!!! Teillä meni nyt työt puoliksi kun mies teki puolet työn jälkeisestä ajasta. Yritä ymmärtää ettei se mies siellä töissä varsinaisesti vapaalla ole.

Koti pitää olla tip top, lapsi kaikkien suositusten mukaan täydellisesti kasvatettu ja hoidettua ja siinä sivussa itsekin pitää olla täydellisen näköinen.



Harva mies stressaa yhtä lailla

olisko miehen pitänyt heti töistä tultuaan vapauttaa sut loppupäiväksi??? Ei kai työt silloin tasan olisi mennyt!!!! Teillä meni nyt työt puoliksi kun mies teki puolet työn jälkeisestä ajasta. Yritä ymmärtää ettei se mies siellä töissä varsinaisesti vapaalla ole.

Jos mun miehellä on töistä tullessa kova kiire koneelle, niin hän yleensä varmistaa, että onko se ok. Eli tsekkaa, onko minulla ollut ihan hyytävä päivä lasten kanssa tai onko jotain tärkeätä mitä pitäisi tietää (lapsi huutanut koko päivän, tulossa kipeäksi? tms.). On paljon mukavampi mennä, tulla ja huolehtia pesueesta, kun yhdessä sovitaan mitä tehdään.

Ja ei, minä en vaadi vapaailtaa kun mies tulee töistä, mutta ei se mielestäni ole sen töistä tulevankaan oikeus ilman neuvottelua. Kyllä meillä molemmilla suu aukeaa sen verran, että osataan sanoa että "voi helevettiläinen mikä päivä, mites sulla meni, mää oon ihan poikki" ja katsoa mitä sitten tehdään.

tulee miten haluaa eivätkä osallistu lastenhoitoon?

eikö ole sama erota kun ei mies kerran lapsistaan vastuuta ota?

päävastuun lapista ja hänellä on lähes kaikki velvollisuudet kun taas isukki käy omissa menoissa ja harrastuksissa ihan kuten ennenkin. Isä korkeintaan "auttelee" jos sattuu olemaan maisemissa. Kaukana tasa-arvo kyllä monissa perheissä vielä. ainakin mun tutuissa hyvin monet isukit ovat tällaisia...

Meillä homma toimii esimerkiksi näin:



Kaksivuotias itkee lohduttomasti ja säikähtäneenä sängyssään nähtyään painajaista. Mies eli ISÄ sanoo että ei mennä katsomaan, kyllä se siitä ennen pitkää nukahtaa ja jatkaa ongelmitta uniansa vaikka hätääntynyttä itkua jatkuisi reilusti pitempään kuin puoli tuntia.



Minä ÄITI sanon että lapsi tarvitsee pahaa unta nähtyään syliä ja halia jos ei itse rauhoitu vähässä ajassa. Itken koko sen ajan jonka kuuntelen lapseni hätää enkä pysty nukkumaan ennen kuin lapsi on itkenyt itsensä uneen ja olen käynyt häntä katsomassa kun hän nukkuu.



ISÄ ei ymmärrä mikä estää äitiä nukkumasta, eihän se lapsi pahaan uneen kuole eikä taatusti valvo aamuun asti vaan nukahtaa ennemmin tai myöhemmin.



ÄITI ei ymmärrä miten isä voi kohauttaa olkapäitään lapsen hädälle ja koisata vailla empatiakykyä ja piittaamatta lapsen pahasta olosta. Äiti kuluttaa aikaa miettien surullisena ja onnettomana että jos miehellä olisi vastuullaan joku yökyläilijälapsi, hän taatusti olisi reagoinut lapsen hätään, mutta omastaan ei välittänyt.



Kumpi on aamulla väsynyt? Äiti tietenkin.

Molemmat heräsivät itkuun - jakoivat tasapuolisesti.. joskin isä jatkoi uniaan huomattavasti aiemmin kuin äiti.

Minun mieheni sanoo käyvänsä töissä lepäämässä.:)

puhdasta kotia, ruokaa, hoivaa, lasten hoitoa eli nuo vaatimukset väsyttävät minua kaiken muun suorittamisen ja valvomisen lisäksi. Töissä olisi helpompaa.

Koti pitää olla tip top, lapsi kaikkien suositusten mukaan täydellisesti kasvatettu ja hoidettua ja siinä sivussa itsekin pitää olla täydellisen näköinen. Harva mies stressaa yhtä lailla

Ainakin omani osaa olla paljon itsekkäämpi kuin itse osaan olla. Mieheni osallistuu tosi paljon kotitöihin ja lastenhoitoon. Minä olen tällä hetkellä kotiäitinä kolmen pienen lapsen kanssa. Mies ei odotan, että kotona olisi siistiä, ei valita siitä vaan osaa ottaa rätin kouraan ja imurin käteen.



MUTTA se mikä loppulta erottaa sen miksi minä olen väsyneempi, on se, että en osaa olla yhtään itsekäs. Viimekin iltana yritin kaksi tuntia saada lapsia nukkumaan, mies istui tyytyväisenä sen ajan koneella. Itse en koskaan pystyisi istumaan siinä koneella ja kuunnella kun toinen nukuttaa, vaan olisin huolehtinut vuoron vaihtumisesta jossain vaiheessa.



Huomaan usein myös ajattelevani paljon enemmän mieheni etua kuin omaani. Jos hän näyttää väsyneeltä, ehdottelen heti omaa aikaa, kaverivkl jne. Itse väsyneenä taas huomaan ajattelevani, että mitäpä minusta ja myös niin etten saa väsyä/näyttää väsymystäni ettei mies sitten väsy kun joutuisi ottamaan enemmän vastuuta.

Vastuut hoidetaan tasapuolisesti, lapsetkaan ei ihan pieniä enää. Vaan ne yöheräämiset ja mummien ja kummien puute, se on se mikä meitä uuvuttaa.

Ei mies stressaakaan, vaan VAATII naiselta puhdasta kotia, ruokaa, hoivaa, lasten hoitoa eli nuo vaatimukset väsyttävät minua

Meillä mies ei ymmärrä yhtään miksi siivoamisesta/sotkusta tms. pitää stressata niin paljon

Mietityttää, miksi naiset sitten hankkivat lapsia tällaisten miesten kanssa? En vaan tajua...

puhdasta kotia, ruokaa, hoivaa, lasten hoitoa eli nuo vaatimukset väsyttävät minua kaiken muun suorittamisen ja valvomisen lisäksi. Töissä olisi helpompaa.

Koti pitää olla tip top, lapsi kaikkien suositusten mukaan täydellisesti kasvatettu ja hoidettua ja siinä sivussa itsekin pitää olla täydellisen näköinen. Harva mies stressaa yhtä lailla

Ja kun olet yöt valvonut ja kuunnellut "äitiäitiä" koko päivän, selvittänyt tappeluita jne., niin sitten se mies vielä illalla haluaa, että hoidat senkin - siinä vaiheessa kun olet aivan umpikuollut ja haluat edes pienen hetken omaa rauhaa ennen kuin kaadut sänkyyn valvomaan taas puoli yötä ja aloittamaan koko paskan alusta. Ja sitten se mies (jota ei kiinnosta auttaa ja tukea arjessa edes pyytämällä) pitää sua pihtarina ja lopulta pettää.

Voi että tätä kotiäidin elämän ihanuutta!

Onko parisuhteessa pysyminen taloudellisesti niin kannattavaa, että ette voi ottaa eroa ja elää ilman miehenne vaatimuksia kodinhoidon suhteen tai seksin?