Miten jaksaa pikkulapsiaikaa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen?

Rytmi on mikä on, jaksoi tai ei. Aikaiset aamut, aina läksyjä, aina loma vain koulun mukaan, aina sumplimista, aina kavereita, paljon enemmän tavaroita ja sotkua. Ruoanlaittoa, siivoamista, siivoamista ja ruoanlaittoa!

näitä "olisitte miettineet etukäteen, turha nyt on valittaa"-tyyppejä. Jos ei mitään rakentavaa sanottavaa ole, olisitte hiljaa. Kyllä nyt on tullut selväksi miten erinomaisia ihmisiä olette kun vaan yhden tai maksimissaan kaksi lasta teitte.

Olet täysin oikeassa. Me ollaan menetetty lapsi. Ja odotetaan uutta pientä syntyvän!

Eletään tässä ja nyt. Ja jos toinen meistä kuolee niin tarttee olla koko lauman kanssa, tietysti tästä lähdetään!

Mitä menetyksiä olet itse joutunut kokemaan että pystyt jakamaan tollasia turhia ohjeita muille? Montako lasta sinulla on? Onko enää kotona hoidettavana?

miksi olette sitten tehneet noin monta lasta, kai tiesit etukäteen millaista se pikkulapsiaika on esim. toisen lapsen jälkeen?

mitähän ihmettä tällanen kommentti auttaa pikkulapsiarjen keskellä kamppailevaa äitiä? Pitäisi istua ja katua? Olisi pitänyt kaikki ennakoida? Että on itsestäänselvää mimmosia lapsia kullekin syntyy ja kuinka tulee itse pärjäämään?

Minulla on kaksi vahinkoraskautta (kyllä. tämä on ehkäisystä huolimatta aivan mahdollista. siis raskautua VAHINGOSSA.) ja kyllä hirvitti. Etenkin, kun lapsia on nyt yhteensä kolme. Mutta ihmeellistä tästä tekee sen, että MINULLE kaikki on aivan helppoa! Meidän arki ei muuttunutkaan kamalaksi pyykki-vaippa-muonitus rumbaksi niinkuin pelkäsin. Ja lapset ovat niin rauhallisia, että pääsevät usein mummolaan hoitoon. Yleensä viedään pienemmät yhteen mummolaan ja isompi toiseen ja mummot sitten vaihtavat, jos ollaan useamman yön (eli kaikki lapset saavat olla molempien mummojen kanssa). Myöskin apua olen saanut yllättävän paljon siskoltani, ystäviltäni ja jopa naapureilta. Ja tätä en mitenkään ennakoinut. Näin vaan kävi.

Ja tiedän äitejä jotka luulivat vauva-arjen olevan toista. Luulivat, että mies osallistuisi enemmän. Että anoppikin olisi kiinnostuneempi. Että heillä olisi aina voimia ja energiaa niinkuin ennen lapsia. Mutta toisin kävi.

Ja mikäs siinä on pahaa, jos tällainen asia ahdistaa? Ei elämää voi suunnitella etukäteen.

Ja ap:le: älä vaadi itseltäsi liikoja. Kodinhoito voi olla sinnepäin- ei tarvitse olla tip top. Kyllä sitä vielä ehtii. Ja kannattaa kesälle katsoa vaikka yksi leiri lapsille. Saisitte hengähtää edes silloin ja lapsistakin on jännää kokea jotain muuta kuin oleskelua kotipiirissä. Kannattaa myös sijoitella lapsia hoitoon eri paikkoihin, könttänä harva jaksaa suurta lapsilaumaa. Jos mummoloita on kaksi, niin jakakaa vaikka mummojen kesken. Kannattaa myös kysyä sisaruksilta, kummeilta, ystäviltä jne. esim vaihtoa (voidaan ottaa kerran kuussa teidän lapset meille yökylään, jos työ ottaisitte meidän lapset tms.)

Olet täysin oikeassa. Me ollaan menetetty lapsi. Ja odotetaan uutta pientä syntyvän! Eletään tässä ja nyt. Ja jos toinen meistä kuolee niin tarttee olla koko lauman kanssa, tietysti tästä lähdetään! Mitä menetyksiä olet itse joutunut kokemaan että pystyt jakamaan tollasia turhia ohjeita muille? Montako lasta sinulla on? Onko enää kotona hoidettavana?

Olen haudannut lapseni 2v sitten. Minulla on kotona yksi elävä lapsi 6v. Tuska on vielä liian suuri että voisimme miettiä uutta lasta. Olen itse ollut vakavasti sairas 5v sitten (rintasyöpä).

parhain terveisin 11

Olet täysin oikeassa. Me ollaan menetetty lapsi. Ja odotetaan uutta pientä syntyvän! Eletään tässä ja nyt. Ja jos toinen meistä kuolee niin tarttee olla koko lauman kanssa, tietysti tästä lähdetään! Mitä menetyksiä olet itse joutunut kokemaan että pystyt jakamaan tollasia turhia ohjeita muille? Montako lasta sinulla on? Onko enää kotona hoidettavana?

Olen haudannut lapseni 2v sitten. Minulla on kotona yksi elävä lapsi 6v. Tuska on vielä liian suuri että voisimme miettiä uutta lasta. Olen itse ollut vakavasti sairas 5v sitten (rintasyöpä). parhain terveisin 11

Valitettavasti et ole. Voisit siis miettiä miten kirjoitat toisille - varmana siitä ettei toisilla ole minkäänlaista kokemuspohjaa elämästä.

11

Kysyn samaa kuin muutama muukin täällä: miksi lapsia on hankittu niin monta, jos kerran ollaan ihan uupumuksen äärirajoilla? Siis ihan mielenkiinnosta kysyn. Olisi kiva, jos joku vastaisi. Yleensä ne vastaukset, joita olen tähän kuullut, on sellaisia, että äidillä on kerta toisensa jälkeen vauvakuume, joten uusi vauva pitää hankkia. Mutta muitakin syitä voi olla, joita kuulisin mielelläni.



Ei tämä kysymys tietty ap:n ongelmaan auta, mutta enpä osaa siihen mitään sanoa, kun 5 lasta on mulle täysin utopistinen ajatus. Mielestäni sellaiselle katraalle pitäisi olla jo ympärivuorokautinen lastenhoitaja käytettävissä.