"Vanhana" (yli 40v) ja jo useamman lapsen äitinä "vahinkolapsen" saaneet, hoi!
Miten on asiat luistaneet? Missä elämäntilanteessa "vahinkolapsenne" sai alkunsa ja miten? Montako lasta oli ennestään? Miten perhe/suku on suhtautunut iäkkäämmän äidin uuteen lapseen? Onko kaikki mennyt hyvin?
t. menkkoja odotteleva 43v, 4 lapsen äiti
Kommentit (11)
Itse olen jo saanut kaksi "sarjaa" lapsia, vanhemmat kaksi yläkoulussa, nuoremmat kaksi päiväkoti-iässä, kuopus jo 5v. Nyt jos olisin raskaana, se olisi aivan hirveää! :( Tiedän, että abortti olisi äärimmäisen raskas ratkaisu, siihen tuskin pystyisin. Hirvittää...
ap
2000 luvun alussa, kaikkinensa 7. Ja ihan hyvin on mennyt, ihan turha ajatella mitä muut ajattelee, tää on mun elämä, näin olen tuntenut ja ajatellut.
Ja ihan hyvin on mennyt, ihan turha ajatella mitä muut ajattelee, tää on mun elämä, näin olen tuntenut ja ajatellut.
Kauhulla vaan mietin, mitäs jos... En usko, että itse jaksaisin enää yhtään lasta.
Oliko sinulla siis viimeiset lapset suunniteltuja?
t. ap
Kauhulla vaan mietin, mitäs jos... En usko, että itse jaksaisin enää yhtään lasta.
Oliko sinulla siis viimeiset lapset suunniteltuja?
t. ap
Miksi ihmeessä et ole teettänyt sterilisaatiota, jos et enää halua lapsia ?
Ja kyllä mulla meni lähes kuukaus kun asiaa sulattelin. Tää viimesin on ollut tosi mahtava lapsi, ja oikeesti mun eämäni paras juttu. Raskaudet "nuorentaa"yli nelikymppisenä sun hormoonitoimintaa noin kymmenellä vuodella, et tääkin kannattaa muistaa, et tästä on valtavasti etua sulle itselle myös.
voi olla haittaa? Ja ainahan saa toivoa vielä yhtä lasta, alitajuisestikin, mun mielestä ne on sellasia "taivaan" lahjoja, jos on tarkotettu että tulee, ni silloin tulee, kaikessa ei välttämättä ole järkeä, toiset tekee niinkuin niistä tuntuu oikealta. Lisäksi jos on hyvät geenit, ni siihen kuuluu tarve lisääntyä, oikeesti, tänkin voi googlettaa.
Kauhulla vaan mietin, mitäs jos... En usko, että itse jaksaisin enää yhtään lasta. Oliko sinulla siis viimeiset lapset suunniteltuja? t. ap
Miksi ihmeessä et ole teettänyt sterilisaatiota, jos et enää halua lapsia ?
Ehkäisystä on huolehdittu, mutta sekin voi pettää. Kierukat eivät sovi minulle, miestä en ole vielä saanut ylipuhuttua sterilointiin.
ap
Ja joo, aina voidaan keskustella siitä miksi sitten olen niin ylipainoinen... :(
Ja kyllä mulla meni lähes kuukaus kun asiaa sulattelin. Tää viimesin on ollut tosi mahtava lapsi, ja oikeesti mun eämäni paras juttu. Raskaudet "nuorentaa"yli nelikymppisenä sun hormoonitoimintaa noin kymmenellä vuodella, et tääkin kannattaa muistaa, et tästä on valtavasti etua sulle itselle myös.
Tosin edelleen toivon kiihkeästi menkkojen alkavan.
ap
Olin hieman alle 40 kun iltatähti syntyi. Ihan suunnitellusti.
Täytin muutama kuukausi vauvan syntymän jälkeen 43 v, siis toista iltatähteä odottaessa olin 42 v ja vauva syntyi sen jälk. täytin 43 v.
Ja se oli ihan vahinkolaaki.
Olin menossa sterilisaatiokeskusteluun, kun yllättäen ja yhdestä harjoituskerrasta tulin raskaaksi.
Olihan se alkuun järkytys, mutta suloinen herttainen ja terve lapsi syntyi.
Nyt olen 47 v. Sterilisaatio on tehty. Kuka sanoo, ettei siitä ole haittaa? MInulla ainakin alkoi vaihdevuodet hetipian sterilisaation jälkeen. Ei kukaan tästä varoittanut.
Ok. Ikä on mukana asiassa. Mutta minä väitän, että ellei sterilisaatiota olisi tehty, olisi vaihdevuodet vuotohäiriöineen tulleet myöhemmin.
En ole koskaan käyttänyt hormonaalista ehkäisyä.
Hikoilua ja kuumia aaltoja ei niinkään ole - tosin tässä helteessä hikoilee kaikki ! siihen ei vaihdevuosia tarvita! mutta vuodot ovat erittäin runsaat, vuodan vaikka 2 viikkoa ihan loronaan. Mitkään toppaukset ja siteet eivät pidättele, valuu reisiä pitkin.
Myös seksuaaliset halut ovat tyysin kadonneet. JOten tehkää vaan sterilisaatio kaikki naiset jotka ette lapsia enää halua .
Jos olisin tiennyt, olisin vaatinyt että mies menee sterilisaatioon. Miehellä se on yksinkertaisempi operaatio ja ilmeisesti vaikuttaa lievemmin ja vähemmän kuin naisella.
Olen tosi kiitollinen näistä lapsista, on sanoinkuvaamattoman ihanaa alkaa "perhe" toistamiseen, ja kun muut tuskailee elämänsä kanssa, syystä tai toisesta, ni itsellä on helppoa ja kivaa, "kun sua oikeesti tarvitsee" pieni vauva. Vauvan kanssa on kivaa, kun tietää ja osaa hoitaa, ei ole mitään epävarmuuksia. Itse olin aluksi aika kauhuissani, sinällänsä raskaus oli ihan samanlaista kun 20 vuotta aiemmin. Kaikki on mennyt tosi hyvin, mun "vauvat" on jo koulussa, ja se että sanotaan vanhempien äitien saavan älykkäämpiä lapsia, pitää kyllä paikkansa.