Ei ole kiva kun lasteni paras ystäväkaksikko muutti pois naapurista :((
Eivät oikein tykkää omani nyt ulkoilla kun kaksin kuulema ihan tylsää eikä ole tekemistä.
Ottaa päähän ja kovasti :((
Kommentit (11)
yli 200 kilometrin päähän. Vieläkin muistan miten pahalta se tuntui. Oltiin kirjeenvaihdossa ja lomilla käytiin yökylässä. Yläasteella he muuttivat takaisin lähemmäs (naapurikaupunkiin). Kavereita ollaan edelleen.
Harmittaahan se, mutta lapsena uusia kavereita löytyy paljon helpommin kuin aikuisena.
kavereiden tarvitse enää naapurissa asua, kun pääsevät liikkumaan pidemmällekin itse.
en ainakaan tuon 2-luokalle menevän anna vielä kulkea noita reittejä eri kavereiden luo.
On vilkasta moottoritietä, metsäreittejä joissa esim itsensäpaljastajia, huumepiikkejä ym nähty jne.
ap
että lapseni paras kaveri muuttaisi pois. Tuolla 9v:llä kun ei ole ketään muuta kaveria ja jäisi silloin ihan yksin. Kyse ei ole siitä etteikö lähistöllä ole muita lapsia, poikani ei vain kelpaa heidän seuraansa (mikä johtuu paljolti pojasta itsestään, vain tämän yhden kanssa osaa olla, muttei siitä sen enempää).
Jos sun lapset on suhteellisen normaaleja ja tulee koulussa toimeen muiden kansaa, kyllä niitä kavereita löytyy ja vähitellen piiritkin laajenee ja voi kulkea kauempanakin. Tämä kesä toki vramaan on vielä tuskainen.
Eivät oikein tykkää omani nyt ulkoilla kun kaksin kuulema ihan tylsää eikä ole tekemistä.
Ottaa päähän ja kovasti :((
Voittehan toki pitää yhteyttä, käydä heillä ja he teillä, vai mitä`;)
lapset eivät ole päässeet siitä yli.
Tapaavat muutamia kertoja vuodessa näitä muuttaneita, mutta sellaista oikein rakasta uutta kaveria ei ole löytänyt kumpikaan. (Muuttaneet olivat sisaruksia)
eskarilaisella ei ole ketään kavereita. Ei koskaan näe ketään hoitopäivän jälkeen, eikä eskarissakaan ole vakiotuisia kavereita. Kyllä harmittaa. Toivottavasti sitten vuoden kuluttua löytää koulusta jonkun kaverin.
ulkomaille. Lapset kirjoittelevat ja soittelevat toisilleen säännöllisesti, mutta ikävä on pahempaa kuin olisin ikinä uskonut.
Lapsillani on aina ollut muitakin kavereita, mutta nämä naapurin lapset olivat jotenkin eri asemassa kuin kaikki muut, koska me vanhemmatkin vietimme paljon aikaa yhdessä.
Todella surullista.
Nyt kun tiedätte, miltä lapsesta tuntuu, ja miten raastavaa on katsoa vierestä oman lapsen yksinäisyyttä - pidättehän myös huolen siitä, että jos ja kun lähistöllänne on tällainen yksinäinen kaveria kaipaava, kannustatte lapsianne ottamaan hänet joukkoon - vaikka lapsillasi olisi jo paljon kavereita ja se oma ystäväporukka?!!
Tästä on jo monta vuotta aikaa, kun me muutimme uudelle paikkakunnalle. Esikoinen oli tuolloin 4 v ja vauva syntyi.
Lähellä asui paljon samanikäisiä, jotka olivat kavereita keskenään, eivätkä huolineet uutta lasta joukkoonsa. Se tutustuminen olisi vsatinyt näiden vanhempien aktiivisuutta, kannustusta, ym. että antaisi uuden lapsen tulla kylään ja kannustaisi lapsia ottamaan uuden ihmisen joukkoonsa.
Oli todella sydäntäsärkevää katsoa oman pienen lapsen yksinäisyyttä.
Minä ja vauva emme voineet paikata sitä kaveria, mitä lapsi kaipasi.
Leikkipustosta ei löytynyt ketään, siellä oli vain perhep.hoitajat aamusella ihan pienen kanssa.
Kerhossa lapsi oli myös yksin. Alkuun hän sai kaverin, lapsilla sujui leikki hyvin, mutta toisen lapsen äiti kielsi sitten omaansaa olemasta meidän lapsen kanssa sen takia, että minä kerran kerhon aulassa hermostuin omalleni ja raahasin kiukuttelevan ja vastaanhankaavan lapseni vihaisena autoon kyytiin.
Harrastuksestakaan ei löytynyt kaveria; siellä oli tuo sama kaveri, joka siis ei saanut olla omani kanssa.
Ja päiväkotiin sain vasta kun täytti 5 v, joten yhden vuoden yksinäisyys oli jotain aivan kamalaa pienelle lapselle. Katsoa kuinka muut ovat, kuinka aidan takana lapset leikkivät, eivätkä ota mukaan.
Nyt tiedätte miltä se tuntuu.
Pitäkää huoli, että omat lapsenne vastaisuudessa eivät jätä ketään yksin ja ulkopuolelle.
omalla lapsella ei ole tarhaiän jälkeen ollut kaveria, mutta en silti voi häntä pakottaa olemaan erään lapsen kaveri, joka myös pihalla näkyy olevan kaveriton...
sentään niillä on seuraa toisistaan, vaikka niin tylsää sitten onkin.