Oletko katunut koiranpennun ottamista?
Kommentit (12)
paitsi että pentu oli tuolloin kasvanut jo kuusivuotiaaksi, kun ekan kerran aloin katumaan. Siihen asti olin varma että koiran ottaminen oli oikein hyvä juttu.
ottaa koiranpennun miettimättä mitä se oikeesti tarkoittaa.
Se pentu kun on muutakin kuin söpöt kasvot...
Mietittiin asiaa muutama vuosi ja harkittiin rotu tarkkaan sellaiseksi, että sopii elämäntyyliin (ei irtoa karvaa eikä tarvitse välttämättä 10 km lenkkiä päivittäin).
Ihana koira, koko perheen rakas lemmikki.
rotuvalinta oli väärä. Hankittiin metsästyslinjainen labbis. Liian toiminnallinen ja aktiivinen meille
sillon kun se söi multa seinät, lattiat ja lähes tulkoon kaiken muunki.. Mutta nyt oon jo päässy sen yli, eikä enää kaduta.
Kiva ja erittäin aktiivinen, huumori tyyppi se on ja nykysin muakin jaksaa jo naurattaa ne koiruudet :D
Ja nyt tuosta nartusta ei tahdo päästä eroon.
joka kerta. Se on aika iso kriisi kun taloon tulee pentu, melkein kuin vauvan tulo. Kyllä siinä mieleen tulee, että perhana, että pitikin mennä ottamaan.
Ja minulla on ollut monta koiraa. Kaikki ne olen kunnialla kasvattanut ja pitänyt loppuun saakka. Se katuminen liittyy siihen vaikeaan pentuaikaan, ja menee ohi.
Siltikään koiria (eikä mitään lemmikkejä) pidä mennä ottamaan heppoisin perustein!
katunut että otin kaksi koiranpentua samaan aikaan. Yksi olisi riittänyt mainiosti.
Oletko katunut koiranpennun ottamista?
En ole katunut sekuntiakaan. Siitä hetkestä kun sain pennun kotiin niin tuntui kuin sisälläni aina ollut tyhjiö olisi täyttynyt. Nyt 1,5-vuotias koirani on olennainen perheenjäsen, jota rakastan sydämen pohjasta.
Mutta siitä riiviöpennusta tuli maailman paras koira