Lue keskustelun säännöt.
Onko joskus ollut "vanhoja hyviä aikoja?"
20.07.2011 |
Kun luen vanhojen ihmisten muisteluita omasta lapsuudestaan, en koskaan tunnista niistä oman sukuni kertomaa maailmaa. Ennen ei kuulemma ollut viinaa, ei väkivaltaa eikä välinpitämättömyyttä samassa määrin kuin nykyään. Ja kuitenkin omat iäkkäät sukulaiseni kertovat jotakin aivan muuta.
Jään usein miettimään, että onko tosiaan ollut olemassa vanhoja hyviä aikoja? Ovatko minun pontikkaa keittäneet, viinapäissään riehuneet ja perhettään alistaneet sukulaiseni olleet jotenkin pieni marginaaliryhmä?
Kommentit (6)
Aika kultaa muistot, se on fakta. Maailma muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, mikä on joillekin rasite, ja haaveillaan paluusta yksinkertaisempaan (jos yksinkertaisempi järjestelmä sattui sopimaan itselle paremmin).
Esim. 50-60-lukuja ihannoivan kannattaa katsella Mad Men -sarjaa, jossa toki esitellään aikakauden ihania vaatteita ja suloisia perheidyllejä, mutta myös kääntöpuolta: sovinismia, mielialalääkkeitä napsivia kotirouvia, valtavaa sosiaalista alistusta eri ryhmiä kohtaan, ulkokultaisuutta, sitä uskomatonta tupakoinnin määrää!
Myös äskettäin TV:stä tullut sarja 70-luvusta oli mielenkiintoinen, koska negatiivisia asioita tuntui olevan enemmän kuin positiivisia, ja silti moni kaipaa juurikin 70-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma maailma muuttui huonommaksi kun tulivat sanomalehdet ja paheni, kun tuli radio. Telkkari pahensi maailmaa vielä lisää ja internet on pilannut sen lopullisesti.
Maailma oli paljon parempi paikka, kun tiesi vain omat ja oman lähipiirin asiat. Nyt tieto maailman kamaluuksista tulee nopeasti kaikkien tietoon.
Jo muinaiset roomalaiset muistelivat "vanhoja hyviä aikoja". Aika kultaa muistot+ihmiset vastustavat muutoksia.
tarkoittaa arjen taitojen luontevaa siirtymistä sukupolvelta toiselle. Se on myös hyviä käytöstapoja, joita ennen noudatettiin, otettiin siis toisia huomioon.
Maaseutuyhteisössä lapset kulkivat luontevasti aikuisten mukana töissä, heitä ei varjeltu niin hysteerisesti kuin nykyään. Mekin (olen 41 v. kaupunkilainen) saimme leikkiä rauhassa, kokea vaaroja ja selvittää omat kiistamme ilman että aikuisia, neuvoloita tai kriisiryhmiä sekoitettiin mukaan. Se kasvatti itseluottamusta.
Vanhemmat tuottivat lapsilleen pettymyksiä, kiellettiin, estettiin tekemästä jotakin mieluisaa. Se oli hyvä asia. Mielipaha kuuluu elämään, se ei ole sairaus.
Elämänrytmi oli rauhallisempi, ei ollut niin paljon virikkeitä koko ajan ympärillä, ei "vaatimusta" että pitää olla kaikessa mukana ja kaikkien tavoitettavissa kaiken aikaa.
Kun katson vanhempieni sukuja taaksenpäin, niin ei siellä juuri muuta olekaan kuin väkivaltaa ja juoppoutta, hulluuttakin! Sodasta puhumattakaan. Se on sitä vanhaa huonoa aikaa. :D
Muutaman vuosikymmenen jälkeen meidän aikamme on "vanhaa hyvää aikaa".
Hyvää ja huonoa on ollut aina. Lisäksi aika kultaa muistot. Toki mm. yhteiskunta on muuttunutkin, mikä aiheuttaa ihmisten elämään muutoksia (esim. huumeongelma, väkivallan muuttuminen, sairaudet) ...