Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia ihmisiä te olette jos teillä ei ole ystäviä ja kavereita
20.07.2011 |
Me saadaan lähes joka etelänreissu aina joku pariskunta tuttaviksi, joiden kanssa soitellaan ja lähetellään postia. Pari ovat olleet Suomessa jopa kylässä. Työkaverien kanssa tutustutaan, vaikka ei ihan ystäviä olla, mutta kavereita kuitenkin ja käydään ulkona työajan ulkopuolellakin.
Kommentit (52)
Viihdyn parhaiten yksin tai perheen kesken. Kyllähän noita tuttavia on mutta en mitenkään hakeudu heidän seuraansa, ei vain kiinnosta. Enemmänkin ahdistaa jos pitäisi "harrastaa" sosiaalisuutta.
kovin paljoa sosiaalista kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn parhaiten yksin tai perheen kesken. Kyllähän noita tuttavia on mutta en mitenkään hakeudu heidän seuraansa, ei vain kiinnosta. Enemmänkin ahdistaa jos pitäisi "harrastaa" sosiaalisuutta.
kovin paljoa sosiaalista kanssakäymistä.
Mitä vähemmän joudun olemaan ihmisten seurassa, sen parempi. Kummajaisenakin minua on pidetty mutta kaikki eivåt tosiaan ole luonteeltaan sosiaalisia.
Kysy mitä vaan, vastaan mielelläni.
Terv. Nainen jolla 0 ystävää ja 1 kaveri
parasympaattisen hermoston toiminta ylivirittynyttä.
Mulla tosin on ystävä ja kavereita. Ystävääni tapaan n. 2 kuukauden välein. En pysty useammin.
Facebookissa olen aktiivinen, ja soittelenkin kyllä. En vain kykene tapaamaan kasvokkain, sillä menen epätasapainoon.
Mulla on pari omaa hyvää ystävää, miehellä just ja just yks kaveri.
Ystäväperheitä ei ole juuri tuon miehen takia. Ei vaan halua/kykene tutustumaan toisiin perheisiin. Ei tule esim mukaan minnekään kun tapaan ystäviäni perheineen. Heillä aina koko perhe mukana mutta minä yksin tai pojan kanssa.
Olenkin jättänyt nämä tapaamiset aika vähälle koska häpeän miestäni...
Ei mies on syypää tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mitä vaan, vastaan mielelläni.
Terv. Nainen jolla 0 ystävää ja 1 kaveri
Oliko sinulla lapsena tai koulussa ystäviä tai kavareita? Entä tutustutitko uusiin ihmisiin opiskeluaikana/ kun lähdit työelämään?
Oletko muuttanut monta kertaa? Oletko eronnut?
Onko sinulla perhettä? Jos on, niin millainen on suhteesi lastesi kavereiden vanhempiin? Onko miehesi samanlainen kuin sinä?
Onko sinulla sisaruksia, oletko tekemisissä heidän kanssaan (sisaruskin voi olla ystävä)?
Millaista työtä teet - onko työpaikallasi muita ihmisiä, vai teetkö esim etätyötä kotona? Jos olet töissä, käytkö koskaan työkavereiden kanssa lounaalla, vai pysytteletkö omissa oloissasi?
Oletko kiinnostunut muista ihmisistä joko IRL tai vaikka kirjallisuudessa tai elokuvissa?
Mitä mieltä olet sosiaalisesta mediasta, tällaisista keskustelupalstoista, Facebookista ja Twitteristä? Käytätkö niitä?
Aiemmassa elämäntilanteessani minulla oli laaja ystävä- ja tuttavapiiri. Sitten muutin toiselle pakkakunnalle, jossa en tuntenut ketään. Samaan aikaan perheeseeni muutti erityislapsi, jonka hoito vie kaikki voimat, mitä työltä jää jäljelle. Koska miehelläni on iltapainotteinen työ, minun on kiirehdittävä joka päivä töistä suoraan kotiin lapsen luo, joten kaljalla käyminen työkavereiden kanssa ei tule kysymykseen. Sitten sattui vielä kuolemantapaus lähipiirissä. Ei ole aikaa eikä voimia etsiä uusia ystäviä eikä pitää yhteyttä vanhoihin. Vain pari ystävää on jäänyt jäljelle. Miehellä on täällä kotipaikkakunnallaan kyllä paljon kavereita, joita hän tapaa työpäiviensä aikana, mutta ei koskaan vapaa-ajalla. Siten hänellä ei ole myöskään perheystäviä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on jossakin elämänvaiheessa ollut ystäviä tai kavereita, millaisissa tilanteissa suhteet ovat katkenneet (esim muutto, avioero tms)? Kenen aloitteesta?
Kaipaatko ystäviä itsellesi, entä lapsillesi?
8
saanut niin pahasti näpeilleni, ettei mulla ole halua solmia uusia ystävyyssuhteita.
Ystäviä on vain muutama, kavereita samoin. Ja olen näin ihan tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joista toista näen noin kerran tai kaksi vuodessa (tänä vuonna kolme kertaa!) ja toista ehkä 5-6 kertaa vuodessa (tänä vuonna vasta kaksi kertaa!). Lisäksi työkavereistani kaksi ovat läheisempiä ja heitä näen työn ulkopuolella ehkä 4-5 kertaa vuodessa.
Minä kyllä haluaisin ystäviä, mutta en vain tutustu enkä löydä sellaisia, jotka haluaisivat olla enemmän tekemisissä. Lasten harrastuksissa juttelen kyllä, ja lapsillani on kaksi kaveria, joiden vanhemmat tunnen. Olen ihan sosiaalinen mutta ilmeisesti vähän rasittava, kun en oikein löydä noita ystäviä näin aikuisiällä.
Onneksi miehelläni on sisko ja minulla on sisko ja veli, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä isovanhempien lisäksi. Turvaverkko on siis kunnossa, vaikka noita ystäviä ei löydykään.
eikä pidä vieraista ihmisistä.
Minun on todella vaikea tutustua ihmisiin, koska en jaksa käydä läpi sitä luottamuksen jne hakemista ja uuteen totuttelua. Tuttuja minulla on jonkinverran, yksi hyvä ystävä myös löytyy, mutta nuo ovat miltei kaikki opiskeluajoilta, joilloin olin sosiaalisempi, eikä elämä ollut vielä potkinut niin paljoa päähän.
Ja ei, en ole negatiivinen tai katkera menneiden tapahtumien takia, en vain jaksa sitä tutustumisprosessia uusien ihmisten kanssa.
En yleensä keksi mitään smalltalk juttuja/vastauksia, joten olen mieluumin hiljaa.
Minulla on myös se, että sotken sanoja kun olen minulle vieraassa tilanteessa ja usein senkin takia olen mieluummin hiljaa.
Toisaalta, minulle riittää ne tutut ja se hyvä ystävä. Tottakai mieheni on minun ystäväni myös, mutta hän nyt ei hirveämmin osaa neuvoa jos kysyn häneltä neuvoja vaikka meikkaamiseen. ;)
Silloin tällöin toki tuntuu siltä että olisi hyvä jos olisi kavereita enemmän, mutta usein se mielenvikaisuuskohtaus menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä sain taidealan opiskelussa ystäviä muista maista yhden suomesta. he kaikki olivat hyvin epävakaita ja itsekkäitä persoonia. oli silti ihan mukavaa yhdessä. sitten kun kasvettiin ja sain jotain mitä toisella ei ollut niin tuli heti kauheaa kateutta ja selkään puukotusta. eivät olletkaan lainkaan aitoja ystäviä vaikka vuosia hengattiin. jätin kaiken.
yksi ystävien puhdistus myös tapahtui osittain samojen ihmisten kohdalla kun tulin uskoon enkä halunnut enää roikkua baareissa. jotkut ei voineet käsittää sitä.
nyt ei sitten ole kovin montaa ystävää,mutta ne mitä on on parempia kuin nämä vanhat.
uusin ystävä on kaverin kaverin kautta saatu ja hän on ihastunut mieheeni ja halusi muutenkin työni, hiukseni jne... aika pelottavaa..
elämänkumppanin, jos muuten olette yksinäisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tulen mainiosti toimeen erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi työkuvioissa. Minulla on (ollut) laaja ystävä- ja kaveriverkosto, mutta monen muuton paikkakunnalta toiselle ja elämäntilanteiden vaihtelun takia kai ne ovat jääneet. Harmittaa ja on surullinenkin olo, kun ei moni pidä enää yhteyttä ja jos itse koitan, niin aina on jotain muuta...
Oliko sinulla lapsena tai koulussa ystäviä tai kavareita?
Kyllä oli. Ei ns. parasta ystävää, mutta monta kaveria kuitenkin.
Entä tutustutitko uusiin ihmisiin opiskeluaikana/ kun lähdit työelämään?
Kyllä. Työkavereita paljon, mutta kenenkään kanssa en ollut tekemisissä töiden ulkopuolella.
Oletko muuttanut monta kertaa? Oletko eronnut? Onko sinulla perhettä?
Ollaan perheenä muutettu 2 kertaa. Naimisissa, 4 lasta.
Jos on, niin millainen on suhteesi lastesi kavereiden vanhempiin?
Ei ole minkäänlaista suhdetta, en tunne heistä ketään.
Onko miehesi samanlainen kuin sinä?
Mieheni on erittäin sosiaalinen, mutta onneksi hän ei "sosiaalisoi" töiden ulkopuolella kovinkaan paljon.
Onko sinulla sisaruksia, oletko tekemisissä heidän kanssaan (sisaruskin voi olla ystävä)?
Pikkusisko on olemassa. Emme ole useinkaan tekemisissä, sillä hänellä on erittäin sosiaalinen oma elämä.
Millaista työtä teet - onko työpaikallasi muita ihmisiä, vai teetkö esim etätyötä kotona?
Olen hoitovapaalla.
Mitä mieltä olet sosiaalisesta mediasta, tällaisista keskustelupalstoista, Facebookista ja Twitteristä? Käytätkö niitä?
Luen ja joskus harvoin kommentoin tällä palstalla. Muita sosiaalisia medioita en käytä (enkä tule koskaan käyttämään!!)
Harvoja kavereita on, hyvin läheistä ystävää ei niinkään. Lapsuudessa oli bestiksiä, kaveretia. Elämäni aikana (n.30v) olen muutanut 6 kertaa (3 eri paikkakuntaa). Teen työtä ihmisten parissa, pidän työstäni. Kuulen työnipuolesta ihmisten elämäntarinoita laidasta laitaan. Työyhteisö on dynaaminen ja työ vaatii joka hetki läsnäoloa. Vapaa-ajalla en vain enää "jaksa" ihmisiä (omaa perhettä lukuunottamatta). Nautin hiljaisuudesta ja yksin olemisesta, tarvitsen omaa aikaa. Yksinäisyyden tunne on minulle vieras käsite.
Kysy mitä vaan, vastaan mielelläni.
Terv. Nainen jolla 0 ystävää ja 1 kaveri
Oliko sinulla lapsena tai koulussa ystäviä tai kavareita? Entä tutustutitko uusiin ihmisiin opiskeluaikana/ kun lähdit työelämään?
Oletko muuttanut monta kertaa? Oletko eronnut?
Onko sinulla perhettä? Jos on, niin millainen on suhteesi lastesi kavereiden vanhempiin? Onko miehesi samanlainen kuin sinä?
Onko sinulla sisaruksia, oletko tekemisissä heidän kanssaan (sisaruskin voi olla ystävä)?
Millaista työtä teet - onko työpaikallasi muita ihmisiä, vai teetkö esim etätyötä kotona? Jos olet töissä, käytkö koskaan työkavereiden kanssa lounaalla, vai pysytteletkö omissa oloissasi?
Oletko kiinnostunut muista ihmisistä joko IRL tai vaikka kirjallisuudessa tai elokuvissa?
Mitä mieltä olet sosiaalisesta mediasta, tällaisista keskustelupalstoista, Facebookista ja Twitteristä? Käytätkö niitä?
Mulla oli kouluaikana ystävä ekalla luokalla ja 5.-8.luokalla, kavereita vaihtelevasti, oli vuosia jolloin olin koulussa ihan yksin. Opiskeluissa ja työelämässä en ole tutustunut kehenkään, en edes moikkailuasteelle. Olen muuttanut elämäni aikana 5 kertaa. En ole eronnut, perhe on. Tämä ainoa kaveruussuhteeni perustuu juuri siihen että leikitämme lapsiamme yhdessä, lapsen päiväkotikavereiden vanhempien kanssa en juuri ole tekemisissä. Mieheni on täysin erilainen kuin minä. Minulla on 1 sisko jonka kanssa en ole missään tekemisissä. En ole töissä. Olen hyvin kiinnostunut ihmisistä, en vain oikein ilmeisesti osaa olla heidän kanssa. Täällä pyörin joka päivä nykyään, facebookia vihaan koska e edustaa just kaikkea sitä mitä en ole.
Jos sinulla on jossakin elämänvaiheessa ollut ystäviä tai kavereita, millaisissa tilanteissa suhteet ovat katkenneet (esim muutto, avioero tms)? Kenen aloitteesta?
Kaipaatko ystäviä itsellesi, entä lapsillesi?8
Pari ekaa kaveria muuttivat kauas tai vaihtoivat koulua. Parin seuraavan kanssa kasvoimme erillemme ja he saivat parempia kavereita. Yhteen pistin välit poikki kun käytti mua hyväkseen. Kaipaan ystäviä, lapsesta en ole huolissaan kun on kumminkin päiväkodissa kavereita+yks päiväkodin ulkopuolella, vaikka olishan se tietty kivaa jos oisi enemmänkin.
Nyt kun teen työtä koko ajan ihmisten kanssa, se on tarpeeksi raskasta. Harmittaa, että ystävät ja kaverit unohtuvat, mutten vain jaksa ihmisiä siviilissä. Edellisestä työssä oli vähemmän asiakaskontakteja. Silloin tapasin tuttuja tai kävin treffeillä noin kerran kuussa.
Alue: Aihe vapaa
Viihdyn parhaiten yksin tai perheen kesken. Kyllähän noita tuttavia on mutta en mitenkään hakeudu heidän seuraansa, ei vain kiinnosta. Enemmänkin ahdistaa jos pitäisi "harrastaa" sosiaalisuutta.