G: Voisitko toimia sijaissynnyttäjänä

Kolme raskautta ja synnytystäni ovat ollet tosi helppoja. Oma lapsikiintiö on täynnä, ikää kuitenkin vasta 30v ja terveys on ok. Olen joskus miettinytkin, että jostain kohtuullisesta korvauksesta voisin toimia sijaissynnyttäjänä luovutetuilla sukusoluilla. Ehkä ventovieraalle olisi helpoin?

Ainakaan Suomessa, koska se ei ole laillista.

kenellekään

a) siskolle oikein mielelläni

b) en c) en d) en



itsellä neljä lasta ja odotus+synnytys olleet rankkoja. Hui. Mutta siskon takia "uhrautuisin". :)

Olen niin hormonieni vietävä että tiedän varmuudella että se päättyisi katastrofiin. Kiintyisin siihen lapseen jo raskausaikana niin vahvasti että olisin täysin kykenemätön antamaan sitä pois, ja päätyisin lopulta tekemään jotain täysin epätoivoista saadakseni pitää vauvan. Jos en siinä onnistuisi, masentuisin niin että pelkäisin tappavani itseni tai jotain.

Olen itse kärsinyt lapsettomuudesta ja tiedän sen tuskan. Jos vaan mitenkin voisin auttaa omaa tytärtäni saamaan lapsen niin tottakai auttaisin!



Minulle olisi nimenomaan tärkeää että minulla säilyy suhde tuon kantamani lapsen kanssa ja näen hänen kehittyvän. En voisi kantaa lasta, jota en sitten koskaan näkisi hänen synnyttyään tai joka olisi minulle kovin etäinen. Tokihan voi välit mennä tyttärenkin kanssa mutta epätodennäköisempäähän se on.

Siis lapselleni tai sisarukselleni. Vieraalle ihmiselle ehkä jostain huomattavan suuresta rahasummasta. Homma pitäisi hoitaa jotenkin siten, etten vain omassa rauhassani odottaisi vauvaa, vaan uusi perhe olisi odotuksessa vahvasti läsnä. Silloin ehkä itsekin psyykkisesti kypsyisi ajatukseen, etten odota lasta itselleni vaan toisille.



Hirveän hankalia asioita, oikeastaan onni ettei ole Suomessa sallittua. Toisi mukanaa epäilemättä paaaaljon hyvää monille lapsettomille perheille, mutta eettisiä ongelmia myös sekä kärsimystä näille kantamansa lapsen pois antaneille naisille myös.

Ehkä jos oikeasti TOSI paljon maksettaisiin, mutta en kyllä tuolla 4000- millä ne intialaisnaiset.

kyllä kaikille noille vaihtoehdoille.

Halpaa se ei olisi...

Meinasi peräsuoli revetä, sitä riskiä en kenenkään toisen vuoksi otttaisi.

Omia kultamuruja olen tähän maailmaan tehnyt 4/5 kpl ja muille ne heitä tekisi. Olisivat tietty minun.

Sama pätee siihen, että ei-toivottu vauva pitää synnyttää ja antaa adoptioon. Itse tein abortin.



Kun kantaa vauvaa kipuineen, oksentelee 6 kuukautta, supistelut, lonkkakivut, liitoskivut ja sitten synnytys pelkästä lähimmäisen rakkaudesta.



Joo ei kiitos. Mutta korvauksesta kyllä.

Mieluimmin toki sukulaiselle tai ystävälle, mutta melkein kenelle vaan, jonka tietäisin voivan tarjota lapselle hyvän kodin.



Adoptiotakin harkitsin aikanaan... Onneksi ei kuitenkaan siihen päädytty vaan meillä on ihana viisivuotias nyt! :)

Mutta en ole varma haluaisinko niitä raskausajan kipuja kokea :)

Synnytykset minulla on ollut onneksi helppoja.

Vain omalle tyttärelleni.

Mulla ei ole kohtua!

sukulaisille tai tutuille en vois, koska jos näkisin sen lapsen ajattelisin aina et tuo on ollut mun kohdussa joten se on mun.