Onko 103 000 euroa paljon lainaa yhdelle?

100.000 € laina 20 vuoden maksuajalla ja 5% korkotasolla (korot nousevat muutamassa vuodessa normaalitasolle) tekee kuukausieräksi noin 700 €. Vastike on siihen 100-300 € päälle. Nettotulojen pitää olla kolminkertaiset asumismenoihin nähden, jotta maksaminen on pitemmän päälle mukavaa ja on varaa ikäviin yllätyksiin ilman elintason romahdusta. Niinpä nettotulojen pitäisi olla vastikkeesta riippuen noin 2400-3000 € kuussa.



Oikein tiukalle vetämällä kaksinkertaiset (1600-2000 €) nettotulot ehkä riittävät, mutta onko sinulla taitoa ja kanttia elää vuosia nälkävyötä kiristäen, jos tulee yllättävä remontti tai koronnousu?



Muita mahdollisia ongelmakohtia:



Onko työpaikkasi luotettava ja asunto selaisella paikalla, että sen saa kaupaksi, jos työpaikka menee vaihtoon tai jäät työttömäksi?



Onko taloon tulossa putkirempontti tai muita suurempia rempontteja seuraavan 10 vuoden aikana? Siitä voi tulla kymppitonneja lisää lainaa.



Aiotko tehdä lapsia ja onko lainalle maksaja siksi vuodeksi tai pariksi, jotka olet poissa töistä? Esim. työttömän puolison työllistymisen varaan ei pidä laskea.

Minulla on ollut yksinhuoltajana 90 000 velkaa ja enempää en olisi ottanut. Minusta oli silloin ihan maksimimäärä. Mut toisaalta, minulla oli lapsi silloin huollettavana ja minun palkkani oli keskivertotasoa.



Jos ei ole ketään huollettavia eli ap ei ole yh ja/tai tulot ovat enemmän kuin keskiverto, niin miksei toki tuommoisen lainankin voi ottaa. Itse haluaisin, että tulot olis sit luokkaa vähintään 2800 e kuussa ja toki mieluummin nettona kuin bruttona, mut brutollakin voi selvitä ;-)

Minusta se on henk.koht. aivan kauhea laina yhdelle. Minä en edes halunnut että yhteinen lainamme miehen kanssa on päälle 100.000e (oli sitten 99.000e). Näin ollen 103.000e yhdelle on mielestäni todella järkyttävän suuri summa.



Ymmärrän kyllä että asuntojen hinnat ovat aivan kauheat tällä hetkellä ja monen on vaan pakko ottaa ihan hirveitä lainoja. Olemme miehen kanssa onnellisia siitä että kummatkin rupesimme säästämään ASP -lainaa varten jo 90-luvun alussa 18v ikäisinä, ostimme ensimmäiset asuntomme 90-luvun puolivälissä (emme siis olleet silloin vielä yhdessä), muutimme yhteen 2000-luvun alussa ja kun ostimme tämän 100m2 asunnon Helsingistä merinäkymin v. 2006 niin emme tarvinneet lainaa kun vain se 99.000e.



Menimme muuten kummatkin töihin jo heti kirjoitusten jälkeen ja jatkoimme osa-aikaisena korkeakouluopintojen aikana. Näin meillä oli kummallakin mahdollista säästää isokin summa jo ennen ensimmäisen asunnon ostoa.



Nykyisin muuten tuntuu että jokaisen uuden perheen pitää ostaa heti vähintään 120+ neliöinen omakotitalo/rivari ja tietenkin isolla lainalla. Aikaisemmin aloitettiin pienemmästä ja säästettiin. Saatiin omalle rahalle korkoa sen sijaan että olisi maksettu pankille lainarahasta korkoa. Priorisoinnistahan se tietenkin on kyse. Haluaako heti ison asunnon vai haluaako rahalleen korkoa ja sitten ostaa pienemmällä lainalla asunnon.

tuon summan otan jossain vaiheessa itsekin, yksin.

Itselläni on yksin melkein 200 000 euroa lainaa ja lisää joudun ottamaan, kun molempiin omistamiini keskusta-asuntoihin tulee putkiremontit. Toisaalta voisin milloin tahansa myydä toisen niistä, jolloin lainasumma tietysti pienenisi olennaisesti.



Kyse on riskinottokyvystä: pystyykö nukkumaan yönsä, vaikka tulevaisuudesta ei ole täyttä varmuutta? Itselläni on ikää jo sen verran, että tiedän, ettei mikään ole pysyvää. Siksi on parempi tehdä nykyhetkestä siedettävä kuin kituuttaa sillä oletuksella, että vaikkapa 20 vuoden päästä on varaa tehdä elämästä siedettävä. Minulle siedettävä elämä tarkoittaa tällä htekellä väljää keskusta-asumista, joka on kallista. Sitten kun minulla ei ole enää varaa tähän tai ei tarvetta (esim, perheen pienentyessä), voin mainiosti muuttaa lähiöön.



Olen jo toteuttanut unelmani, joten voin luopua siitä, kun tilanne muuttuu. Unelma edellytti lainaa, mutta siitäkin voin luopua :)

Nykyisin muuten tuntuu että jokaisen uuden perheen pitää ostaa heti vähintään 120+ neliöinen omakotitalo/rivari ja tietenkin isolla lainalla.

Olen ihmeissäni seurannut ystävieni menoa:

Ystäväperhe 1: muuttivat 280m2 kokoiseen paritaloon. Lapsia 2. Lainaa 480000e. Maksavat sitä takaisin 30 vuotta (ja ovat 66v kun ovat maksaneet lainansa). Lainaerä (korkoineen) on päälle 2200e/kk. Pikaisesti laskin että maksavat pankille takaisin lähes 800000e!!!

Ystäväperhe 2: muuttivat 160m2 kokoiseen rivariin. Lapsia 2. Lainaa 250000e. Maksavat sitä takaisin 25 vuotta (ja ovat 60v kun ovat maksaneet lainansa). Lainaerä (korkoineen) on 1300e/kk. Pikaisesti laskin että maksavat pankille takaisin lähes 400000e!!!

Ystäväperhe 3: muuttivat juuri 160m2 kokoiseen paritaloon. Lapsia 1. Lainaa 300000e. Maksavat sitä takaisin 30 vuotta (ja ovat 70 kun ovat maksaneet lainansa). Lainaerä (korkoineen) on 1600e/kk. Pikaisesti laskin että maksavat pankille takaisin lähes 600000e!!!

Ja nämä takaisinmaksumäärät siis vain jos korkotaso pysyy suht. alhaisena. Lainaerien määrät tiedän kun juuri oltiin perjantaina illanvietossa jossa ystäväperheet viettivät tuntitolkulla valitellen lainojensa suuruudesta ja rahojensa vähyydestä. Kaikki ovat ns. "normaalitöissä" eli kyseessä ei ole (ainakaan puheiden perusteella) kovin hyvätuloiset. En nyt kehtaa tähän laittaa tuloja mutta ne eivät olleet aaveemammamaisen isot.

Oikeasti! Mistä lähtien yksilapsinen perhe on tarvinnut 160m2 kokoista asuntoa???

Olen jo toteuttanut unelmani, joten voin luopua siitä, kun tilanne muuttuu.

Aika harva pystyy alentamaan tuosta vaan elintasoaan. Yleensä se elintaso mihin on tottunut on ihmiselle oletusarvo ja siitä alaspäin meneminen on ällistyttävän vaikeaa. Tämän huomaavat monet työttömäksi jäävät joilla tekee todella pahaa alentaa elintasoaan vaikka tulot pienenevät ja pakko on tehdä näin.

Oikeasti! Mistä lähtien yksilapsinen perhe on tarvinnut 160m2 kokoista asuntoa???

Minulla on ystäväpiirissä huomattavissa samanlainen buumi. Kun yksi muutti kahden lapsensa kanssa 225m2 kokoiseen omakotitaloon niin tapahtui jotain outoa. Täysin tyytyväisenä n. 100m2-120m2 kokoisissa asunnoissa asuneet 1-2 lapsen perheet muuttivat lähes kaikki kukin vuorollaan 200m2 -> kokoisiin asuntoihin. Osa rivareihin ja osa omakotitaloihin. Yksi paritaloon.

Sääli kyllä näillä muilla ei ollut samalla tavalla rahaa käytössä kuin näillä ensimmäisillä muuttajilla. Kun ensimmäiset joutuivat ottamaan lainaa "vain" 150000e niin lopuilla lainamäärä on n. 300000e paikkeilla. Yhdellä perheellä jopa 400000e. Sitten valitetaan ja vingutaan sitä ettei rahat riitä eikä voi tehdä mitään.

Voisiko siis joku kertoa mitä Suomessa on tapahtunut? Itse asun ulkomailla joten olen vaan ihmeissäni seurannut tätä meininkiä. Kuulemma 100m2 kokoinen asunto on nykyisin pieni vaikka lapsia olisi vain yksi.

riippuu tuloista. SEkä työpaikan 2varmuudesta"/uudelleen työllistymisen varmuudesta.



Minusta tuo on paljon jos olet tosiaan ihan oikeasti yksin. Paljonko lyhennys ja korot tulevat olemaan, entä vastike? Millainen maksuaika ja tietenkin tärkein, eli millaiset tulot ap:lla on? Ilman niitä lainasumman suuruutta on vähän paha kommentoida.



Vertailun vuoksi oma tilanteeni, joka on _omasta mielestäni_ hyvin balanssissa. Otin lainaa 73 000e 4 vuotta sitten. Kk-tulot bruttona nyt n. 4200e, lainaa ottaessa n. 3500e. Asumismenoihin (laina, lyhennyt, vastike, vesi, autopaikka) käytän n. 950e/kk ja laina on maksettu 4 vuoden kuluttua. Jos sattuu jotain, laina-aikaa on helppoa venyttää ja kk-eriä pienentää.

Pienipalkkaiselle yksineläjälle 100% asuntolainana 100 000 arvoisesta kerrostaloyksiöstä TODELLA paljon lainaa.



Hyvätuloisen pariskunnan toisen osapuolen lainaosuutena ostohinnaltaan 700 000€ uudesta okt:stä pk-seudulla tuo ei ole paljoa.

Ei ole liikaa yhdelle. Tai tietty riippuu tulotasosta. Itselläni hiukan enemmän lainaa, rivarista, yksin asun, palkasta verojen jälkeen jää hiukka vajaat pari tonnia. Ei tuo isolta kuulosta yhdelle ihmiselle silloinkaan, jos on esim. omakotitalosta puolet ja puolet lainasta puolisolla.

Minulla oli opiskeluaikana 100 000 euroa lainaa. Laina minulle myönnettiin kys. pankissa työskentelevän tuttavani avulla. Tulojeni käteen jäävä osuus oli tuolloin vain n. 1300-1500 euroa kuukaudessa.

Minulla on yksin lainaa 250 000 euroa. Lainan ottaessani lainaa oli 285 000. Ja on myös lapsia huollettavana.

Jos sulla on keskimääräiset tai sitä paremmat tulot. Mulla ollut lainaa 104 000 uudesta rivarikaksiosta (175 000). Enää se ei ole uusi, arvo on noin 220 000 ja lainaa jäljellä 35 000e.

Helsingin Lauttasaaressa yksiö maksaa n. 200000e (markkinahinta). Uudisrakennuksesta enemmänkin. Itse otin 125000e lainaa pankista yksiöön, vanhemmat lainasivat 25000e. Yksiön ostohinta oli "vain" 150000e, siis selvästi alle markkinahinnan.

Asia riippuu ihan täysin kyseisen ihmisen tuloista, tulojen varmuudesta ja henkilön varallisuudesta. Ei tähän ole yhtä selkeää vastausta.

Jo on kolmen lapsen yh, palkka 2500 €/kk ja ottaa 100 000 lainaa asuntoon, jonka arvo on 120 000 eikä ole muuta varallisuutta, niin se on ihan liikaa lainaa.

Jos tienaa 6500€/kk ja ostaa asunnon, jonka hinta on 350 000 ja ottaa siihen 100 000 lainaa ja arvioi työnäkymänsä tulevaisuudessa hyviksi, niin varmasti ihan ok laina.

Vierailija kirjoitti:

100.000 € laina 20 vuoden maksuajalla ja 5% korkotasolla (korot nousevat muutamassa vuodessa normaalitasolle) tekee kuukausieräksi noin 700 €. Vastike on siihen 100-300 € päälle. Nettotulojen pitää olla kolminkertaiset asumismenoihin ..

Kirjoitit ennustuksesi korkojen noususta 5 vuotta sitten. Tirsk.

Riippuu tuloista, menoista, omasta stressinsietokyvystä, työpaikan varmuudesta, omasta halusta.

Itse vuositulot 20-30t riippuen kuinka paljon teen töitä ja ajattelen, etten halua paljon velkaa, joten en edes suostuisi ottamaan noin isoa lainaa. Miehen kanssa otettiin lainaa 90t (yhteensä vuositulot 50-70t) ja tuo määrä on kyllä ihan maksimi. Tiedetään omat henkiset ja taloudelliset rajamme ja näin on hyvä.

Minä asun yksin, 100 000e lainaa, maksuaika 20v mikä nykyisin maksimi laina-aika. Työstä jää käteen 1600e kk, lainaa lyhennän 600e/kk, vastike+sähkö 180e. Minulla on edullinen auto ja harrastukset, ruuassa en säästele, palkasta ei juuri tilille kerry... Kyllä lainan saa maksettua, mutta en tiedä jos olisi lapsia, sairastelisi, joutuisi työttömäksi pidemmäksi aikaa niin miten siitä selviäisi jos säästöjäkään ei olisi.

"Muuta vuokralle" - asunnot kalliita opiskelijakaupungissa, säästäisin yhtiövastikkeen verran kk, mieluummin maksan omaani pois. Alle 100 000e et asuntoa täältä saa, ehkä jonkun homeloukun mutta eipä sellaista kannata ostaa jälleenmyyntiä ajatellen.

Olenkohan ihan outo. Koin, että olin korvia myöden velkaantunut, kun valmistuessa opintolainaa oli jotain 70 000 markkaa. Mitähän tuo lukema vuodelta 1993 olisi euroina? Toki tuloni olivat pienemmät kuin nykyisin, hintataso toinen yms.

Silti en halunnut ottaa asuntolainaa mieheni kanssa ennen kuin opintolaina oli maksettu kokonaan pois. Ensimmäistä omistusasuntoa varten otettiin yhdessä lainaa 100 000 euroa 2000-luvun alussa. Ongelmat olivat vastassa, kun itse sairastuin vakavasti ja mies joutui työttömäksi.

Jouduttiin sitten ottamaan lyhennysvapaata.

Onneksi asunto meni nopeasti kaupaksi 5 vuotta sitten. Ei ollut itsestäänselvyys. Isoja remppoja olisi ollut edessä. Ystävät kehuivat, että saitte sitten voittoa kaupasta (vähensivät myyntihinnasta ostohinnan). Totesin tyynen viileästi, että ainoa taho joka tässä on voittoa on tehnyt on pankki ja kiinteistönvälittäjä.

Jotkut nyt vain eivät ilmeisesti halua tajuta, että se lainasta maksettava korko on lisättävä yhtälöön. Omastamme maksoimme jossain vaiheessa korkeampaa korkoa kuin mihin takaisinmaksusuunnitelma perustui. Sähkönhinta nousi rajusti jossain vaiheessa (penteleen sähkölämmitys jne.).