Lue keskustelun säännöt.
Muita samassa tilanteessa olevia? Kun lapsesta "ei välitä" ketään muut kuin vanhemmat...
19.07.2011 |
Meille on siis se tilanne, että lapsestamme "ei välitä" kukaan muu kuin me vanhemmat... ja kyllä tuntuu pahalta.
Isovanhempia ei kiinnosta, syystä tai toisesta. Lapsi on vajaan kahden elinvuotensa aikana ollut isovanhemmillaan kylässä vain muutamia tunteja. Meillä isovanhemmat ovat käyneet yhteensä 2-3 tuntia, sekin kai pakosta/velvollisuudentunnosta.
Tätejä tai setiä ei ole (joten serkkujakaan ei lapsellamme ole).
Kummeja ei ole, koska emme kuulu kirkkoon.
Ystäviä meillä ei ole. Molemmilla se tilanne, että meillä aikanaan oli vain pari hyvää ystävää, jotka nekin jäivät vanhoille seuduille ja vuosien saatossa yhteydet ovat katkenneet. Uusia ystäviä ei ole oikein löytynyt.
Tilanne on siis se, että lapsellamme ei ole ketään lisäksemme, kuka hänestä välittäsi. Ns. turvaverkon perään en tässä haikaile, vaan nimenomaan sen, että tuntuu surulliselta, että lapsestani ei kukaan aidosti välitä. Jotenkin se vaan tuntuu niin pahalta ja olen nykyään jopa salaa hieman kateellinen siitä, että joidenkin lasten isovanhemmat ovat läsnä, soittelevat, käyvät yhdessä vaikkapa torilla yms.
Kyllä se satutti, kun lapsen yksivuotissynttäreinä kukaan ei soittanut. Ehkä parin vuoden kuluttua lapsi vasta itse tosin ymmärtää, että tuollainen muistamattomuus ei ole normaalia ja tulee surulliseksi... :(
Muita samassa tilanteessa olevia? Miten lapsenne ovat sopeutuneet tilanteeseen?
Kommentit (28)
asutaan...
Tehdäänkö tarhassa/esikoulussa/koulussa tosiaan arkarteluja myös isovanhemmille?? Tämä oli mulle ihan uusi tieto, jos näin tosiaan on...
Juuri tuota mä pelkäänkin kauhulla, että lapsi tuntee itsensä ulkopuoliseksi kavereidensa/koulutovereidensa juttuja kuunnellessaan. Kun aina paikalla on pelkästään äiti ja isä, tehtiin sitten mitä tahansa.
Mutta toisaalta, on edes ne äiti ja isä, täytyy olla edes siitä kiitollinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdäänkö tarhassa/esikoulussa/koulussa tosiaan arkarteluja myös isovanhemmille?? Tämä oli mulle ihan uusi tieto, jos näin tosiaan on...
Vanhemmat saattavat pyytää, että isovanhemmillekin askarreltaisiin, kun eivät itse jaksa/viitsi alkaa lasten kanssa kortteja tekemään.
Mutta ainahan voitte laittaa oikeastikin kortit postiin, vaikka isovanhemmat eivät niihin mitään vastaisikaan, jos siitä tulee lapselle parempi mieli. Ilmeisesti kuitenkin käytte kylässä edes joskus?
isovanhempia ei ole koskaan ainoat lapsenlapset kiinnostaneet, serkkuja, setiä ja tätejä ei ole. Kummeja on, mutta heitä kiinnostaa vain omat lapset, ei meidän. Ystäviä meillä on runsaasti, mutta ei se meidän lasten elämään vaikuta, huolehtivat tietenkin omista lapsistaan.
isovanhempia ei ole koskaan ainoat lapsenlapset kiinnostaneet, serkkuja, setiä ja tätejä ei ole. Kummeja on, mutta heitä kiinnostaa vain omat lapset, ei meidän. Ystäviä meillä on runsaasti, mutta ei se meidän lasten elämään vaikuta, huolehtivat tietenkin omista lapsistaan.
että synttäreillä pitää olla paljon väkeä! Meillä ei isovanhemmat tai kummit ole olleet synttäreillä kertaakaan (3 lasta eli noin 35 synttärijuhlat jo juhlittu).
Voisiko olla niin, että tuo on ongelmana aikuisten päässä, lapsille ei merkitse mitään.
Ja surkuttelemalla lapselle tuota asiaa, teet vain lapsen surulliseksi. Se on teidän lapsenne, ei siitä tarvitse kenenkään muun välittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laittaa kortin postiin...
Mutta minusta juuri tämä tilanne on se surullisin; isovanhemmat ovat olemassa, mutta heitä ei vain lapsemme kiinnosta. Tämän ymmärtäminen tulee varmasti satuttamaan lastamme. Helpompaa varmaan olisi lohduttaa lasta ja selittää poissaoloa, jos isovanhempia ei olisi olemassa...
Toisaalta, olin ainoa lapsi ja lapsuuteni oli todella kurja, joten en odottanutkaan mitään ihmeitä lapsemme synnyttyä. Mutta kyllä tämä tilanne silti satuttaa, vaikka ennakoitavissa olikin.
ap
surkuteltu tätä asiaa. Itse olen tästä vain surullinen.
Ja lapsellamme ei tosiaan ole edes sisaruksia, eli läsnä arjessa ja juhlassa on aina vain äiti ja isi.
ap
esiin tulee ja varmasti saat melkein joka vuosi asioista lapsen kanssa puhua. Odotas vaan, kun lapsi menee hoitoon ja kouluun ja tulee kuvioihin mukaan nämä joka vuotiset äitien- ja isänpäivän korttiaskartelut myös isovanhemmille. Koulukaverit kertovat synttäreistään, mitä ovat saaneet lahjaksi siltä, tältä ja tuolta. Kesän jälkeen kertovat innoissaan mitä ovat tehneet mummolassa yms. Kyllä se lapsi voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi etenkin, jos omilla syntymäpäivillä onpaikalla vain isä ja äiti.
Nyt oikeasti luomaan niitä ihmissuhteita. JOs ei ole sukulaisia, niin miten ne vanhat kaverit? Pystyisikö välejä lämmittämään? Uusia kavereita, työkavereita ihan mitä vaan. Rohkeasti juttelemaan ihmisille. Hiekkalaatikolla otat kontaktia muihin äiteihin, sovit leikkitreffejä tms. Jos et muuta keksi, niin tee se toinen lapsi.