Lue keskustelun säännöt.
Muita samassa tilanteessa olevia? Kun lapsesta "ei välitä" ketään muut kuin vanhemmat...
19.07.2011 |
Meille on siis se tilanne, että lapsestamme "ei välitä" kukaan muu kuin me vanhemmat... ja kyllä tuntuu pahalta.
Isovanhempia ei kiinnosta, syystä tai toisesta. Lapsi on vajaan kahden elinvuotensa aikana ollut isovanhemmillaan kylässä vain muutamia tunteja. Meillä isovanhemmat ovat käyneet yhteensä 2-3 tuntia, sekin kai pakosta/velvollisuudentunnosta.
Tätejä tai setiä ei ole (joten serkkujakaan ei lapsellamme ole).
Kummeja ei ole, koska emme kuulu kirkkoon.
Ystäviä meillä ei ole. Molemmilla se tilanne, että meillä aikanaan oli vain pari hyvää ystävää, jotka nekin jäivät vanhoille seuduille ja vuosien saatossa yhteydet ovat katkenneet. Uusia ystäviä ei ole oikein löytynyt.
Tilanne on siis se, että lapsellamme ei ole ketään lisäksemme, kuka hänestä välittäsi. Ns. turvaverkon perään en tässä haikaile, vaan nimenomaan sen, että tuntuu surulliselta, että lapsestani ei kukaan aidosti välitä. Jotenkin se vaan tuntuu niin pahalta ja olen nykyään jopa salaa hieman kateellinen siitä, että joidenkin lasten isovanhemmat ovat läsnä, soittelevat, käyvät yhdessä vaikkapa torilla yms.
Kyllä se satutti, kun lapsen yksivuotissynttäreinä kukaan ei soittanut. Ehkä parin vuoden kuluttua lapsi vasta itse tosin ymmärtää, että tuollainen muistamattomuus ei ole normaalia ja tulee surulliseksi... :(
Muita samassa tilanteessa olevia? Miten lapsenne ovat sopeutuneet tilanteeseen?
Kommentit (28)
että synttäreillä pitää olla paljon väkeä! Meillä ei isovanhemmat tai kummit ole olleet synttäreillä kertaakaan (3 lasta eli noin 35 synttärijuhlat jo juhlittu).
Voisiko olla niin, että tuo on ongelmana aikuisten päässä, lapsille ei merkitse mitään.
Ja surkuttelemalla lapselle tuota asiaa, teet vain lapsen surulliseksi. Se on teidän lapsenne, ei siitä tarvitse kenenkään muun välittää!
näin se on. Jokainen välittää omistaan. Joillain on sitten isovanhemmat, jotka ovat lapsuudessa saaneet tarpeeksi rakkautta joltain voidakseen itse sitä jakaa. Meillä ei näin onnellinen tilanne ole, ovat kiinnostuneita vain itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että synttäreillä pitää olla paljon väkeä! Meillä ei isovanhemmat tai kummit ole olleet synttäreillä kertaakaan (3 lasta eli noin 35 synttärijuhlat jo juhlittu).
Voisiko olla niin, että tuo on ongelmana aikuisten päässä, lapsille ei merkitse mitään.
Ja surkuttelemalla lapselle tuota asiaa, teet vain lapsen surulliseksi. Se on teidän lapsenne, ei siitä tarvitse kenenkään muun välittää!
näin se on. Jokainen välittää omistaan. Joillain on sitten isovanhemmat, jotka ovat lapsuudessa saaneet tarpeeksi rakkautta joltain voidakseen itse sitä jakaa. Meillä ei näin onnellinen tilanne ole, ovat kiinnostuneita vain itsestään.
että synttäreillä pitää olla paljon väkeä! Meillä ei isovanhemmat tai kummit ole olleet synttäreillä kertaakaan (3 lasta eli noin 35 synttärijuhlat jo juhlittu).
Voisiko olla niin, että tuo on ongelmana aikuisten päässä, lapsille ei merkitse mitään.
Ja surkuttelemalla lapselle tuota asiaa, teet vain lapsen surulliseksi. Se on teidän lapsenne, ei siitä tarvitse kenenkään muun välittää!
näin se on. Jokainen välittää omistaan. Joillain on sitten isovanhemmat, jotka ovat lapsuudessa saaneet tarpeeksi rakkautta joltain voidakseen itse sitä jakaa. Meillä ei näin onnellinen tilanne ole, ovat kiinnostuneita vain itsestään.
toki ajatuksen tasolla surullista, mutta niin tavallista. Ei meidänkään lapsista kukaan muu välitä...miksi pitäisi välittää???
En minäkään välitä muiden lapsista...en edes omista kummilapsista...toki muistan...
ja liian monelta kuulee, että isovanhemmat ovat elossa ja hyväkuntoisia mutta liian uppoutuneet omaan hyvinvointiinsa jaksaakseen välittää lapsenlapsistaan. Minusta ihan hirveetä. Omat vanhempani ovat kuolleet, ja koko ajan tunnen, mitä lapsiltani puuttuu, koska tiedän, että he olisivat täysillä mukana lapsen elämässä. Kävisivät päiväkodin kevätjuhlat ja soittelisivat viikoittain ja muuta vastaavaa.
Minusta ihmiset ei tajua, että ihmissuhteet ovat elämän tärkein ja kestävin voimavara. ja mikä lahja lapsenlapset ovat isovanhemmille mutta myös toisin päin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samoin tarhasta. Ja sitten kavereita voi kutsua synttäreille/kylään. Meilläkin tarhakaverin synttärit ovat näin kesällä vaikka ikäeroa on melkein 2 vuotta ja ovat eri sukupuoltakin.
Kannattaa vain ryhtyä juttelemaan siellä puistossa/harrastuksissa vaikka ensin säästä kyllä niitä tuuttuja vähitellen löytyy ja siitä sitten voi ystävystyä.
toki ajatuksen tasolla surullista, mutta niin tavallista. Ei meidänkään lapsista kukaan muu välitä...miksi pitäisi välittää??? En minäkään välitä muiden lapsista...en edes omista kummilapsista...toki muistan...
Tämä kertoo jotain ajastamme ja yhteiskunnastamme, toivon että tämänkaltainen ajattelu ei ole yleistä.
Eihän niistä muiden lapsista toki TARVITSE välittää, mutta minusta on luonnollista, että aikuiset välittävät lapsista, muistakin kuin omistaan. Itse välitän erittäin paljon kummilapsestani, paljon myös ystävieni ja naapureideni lapsista ja välitän kyllä jokaisesta lapsesta, jonka hyvinvointi tavalla tai toisella huolestuttaa minua.
Ikävä sanoa, mutta asenne, että muiden lapsista ei tarvitse välittää on minusta kovin suomalainen. Vietämme paljon aikaa eräässä Välimeren maassa, ja asenne-eron huomaa niin selvästi. Siellä lapsista välitetään, myös muiden lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja millaisista asioista olet kiinnostunut?
kysyy yksi pk-seutulainen
ainoan lapsensa kanssa. Tosi kurjaa! Se on huono asia myös lapsen kehitykselle. Onneksi huomasi asian ja ryhtyi muuttamaan tilannetta.
Koittakaas nyt tekin vanhemmat ruveta ponnisteleen asian suhteen -sekin on outoa ettei teilläkään ole ystäviä/tuttuja.
Mene nyt äitee jutteleen toisten pihalla/puistossa olevien äitien kanssa ja yritä olla kiinnostunut heidän lapsista. Kutu naapuris vanha mummo kahville. Sekin on kiva kun yleensä heillä on aikaa lapsille.
Siis aktivoidu itse ensin!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti se vähän helpottaa kun lapsi menee tarhaan: hän saa kavereita, te tutustutte muiden lasten vanhempiin ja pikkuhiljaa alkaa muodostua sosiaalinen verkosto, jossa välitetään niin lapsista kuin aikuisistakin.
En pidä isovanhempia mitenkään erityisen "pyhinä", että juuri heidän pitäisi ennen kaikkia muita välittää lapsista. Tärkeää kuitenkin on, että lapsella on ympärillään monta luotettavaa aikuista, joiden ei tarvitse olla verisukulaisia.
Ap, onkon teillä naapureita, joilla samanikäisiä lapsia?
Jos olet katkera isovanhemmille (ymmärrettävää) niin muista, että hehän siinä menettävät kun menettävät lapsenlapsensa. Teidän tilanteenne tulee paranemaan muutaman vuoden sisällä, siitä olen varma.
Lämpimät terveiset!
Hyvin lohduttavia, rakentavia ja tsemppaavia viestejä!
Lapsemme tosiaan menee tarhaan syksyllä, joten ehkä sitä kautta saadaan tähän tilanteeseen muutos. Ja ainakin tehdä kaikkensa, jotta sieltä tarhasta löytyisi "ystäväperhe".
Mutta kuten jo jo viisaasti totesi, tämä lienee aikamme viirus; kenestäkään ei enää tarvitse välittää, ei ole omista lapsenlapsista. Minusta tämä on paitsi surullista, niin myös pelottavaa...
Mutta kiitos oikeasti vastauksistanne, sillä niistä tuli parempi mieli!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla todella kylmä ihminen, jos ei välitä lapsesta kunnolla tutustumisen jälkeen.
Kutsukaa iovanhemmat synttäreille, joluksi, pääsiäiseksi jne. Tutustuvat sitten vaivihkaa lapsenlapseensa ja varmaan haluavat nähdä useamminkin.
..tulin surulliseksi koko perheenne tilanteesta :(
Olette kaikki niin yksin, teillä ei ole kuin toisenne :(
Yrittäkää hankkia ystäviä (sukulaisia kun ei voi) ja laajentaa tätä kautta sitä sosiaalista verkostoa.
On eri asia kun lapsella olisi edes joku paikka missä kävisitte kylässä ja missä olisi tuttuja aikuisia tai lapsia...vaikkei ne sitten lapsestasi sinun haluamallasi tavalla "välitäkään".
Itse arvostan ja kunnioitan aivan valtavasti meidän elämässä suuresti mukana olleita isovanhempia ! Olen yh joten heidän arjessa mukana olo on sanoinkuvaamattoman iso asia ja kyllä, osaan sitä myös arvostaa.
Tämä ei ollut tarkoitettu vittuiluksi vaan halusin kertoa, että kun sellaisia on, ne eivät ole yhdentekeviä, vaan arvostus on korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakuloiselta ja kohtaloosi tyytyneeltä. Ihan kuin sinulla asenne että tulette olemaan aina yksin eikä kukaan koskaa teistä kiinnostu. Mistä noin huono itsetunto ja luottamus elämään?
Asenteesi voi olla syynä ettette saa seuraa. Ihmiset kaipaavat iloa, seuralisuutta ym toisilta että haluavat tutustua.
Uskon että lapsesi tulee kärsimään tilanteesta koska sinä tuot sen esiin ja hän aistii sen.
Koita löytää elämäänne kivoja asioita, harrastuksia jos sitä kautta tulisi iloa ja tuttavia.
Muut ei pahemmin.Se satuttaa kun näkee että lapsi saa välillä itkuraivareita ja silloin huutaa mummoonsa KOSKA ON KAUHEA IKÄVÄ. lapsi nyt 4v ja tuntuu pahalta ettei nää mummoonsa saatika saa puhelimitse häntä kiinni silloin ku haluaa-mummo ei aina vastaa puhelimeen.Mummo on alle 50v joten ei ole vanha.
t.kyyneleet tuli taas tätä kirjottaessa
Meillä on isovanhempiin välit muodollisesti ok, mutta ovat liian vanhoja ja itsekeskeisiä välittääkseen. Heitä ei ole kiinnostanut luoda henk.kohtaista kontaktia lapsiin. Kummit asuvat liian kaukana. Serkkujakaan ei ole. Joskus on tosiaan tuntunut että vain me omat vanhemmat välitämme lapsistamme, ja olo on tuntunut jopa turvattomalta kun lapset olivat pieniä. Tilanne on helpottanut, kun lapset ovat jo yläkoulussa. He ovat itse muodostaneet hyviä ystävyyssuhteita eivätkä tarvitse tai näytä kaipaavan mummeja, kummeja ym. elämäänsä. Surullista silti.
kun itse olen voivotellut aina miten mammat ja pappat ovat kuolleet jossain vaiheessa eikä enää ole sitä joka välittäisi minusta...
Niin kaverilla suurin osa tällaisista ihmisistä on kuollut jo ennen kuin hän on syntynytkään!
Eikä millään tavalla ikinä ole sitä harmitellut. Sellaista ei voi kaivata mitä ei ole koskaan ollutkaan...
Vaikka sinua asia suuresti ahdistaa, niin lapsi ei välttämättä koe asiassa mitään sen kummempaa.
Ehkä sitten myöhemmin voitte alkaa järjestää vaikka kaverisynttäreitä, joihin kutsutte koko luokan tms.
En ole samassa tilanteessa mutta olisiko mitenkään mahdollista löytää nyt pikkulapsiaikana uusia "mammatuttuja" joista voisi tulla ajan myötä läheisempiäkin ystäviä?
lohduttavia kommentteja. Pitää varmasti ihan paikkansa tuo, että se mistä ei tiedä, niin sitä ei osaa kaivata.
Mammakavereita ei aikanaan löytynyt, kun en (ilmeisesti synnytyksen jälkeisen masennuksen) takia jaksanut edes yrittää luoda uusia kontakteja tai käydä missään kerhoissa. Nyt pikkulapsen kanssa olen kyllä käynyt puistossa, mutta ei siellä oikeasti keneenkään tutustu!
Mutta lohduttavia vastauksia tosiaan, kiitos siitä.
Satutti tosi paljon aluksi, kun asian tajusi.
Nyt kun lapset ovat vähän kasvaneet, niin olen alkanut miettiä, että kaikilla lapsilla ei ole ketään- ei edes niitä vanhempia. Joten onhan se jo riittävästi että 1 lapsella on 2 välittävää aikuista.
Meillä 2 lasta. Meillä on molemmilla sisaruksia ja lapsillamme serkkuja, mutta välit ovat etäiset ja sisaremme ovat rahan perään ja kiireisiä.