Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko kellään parisuhteessa toisen kontrollointiongelmaa?

Vierailija
19.07.2011 |

olen yrittänyt miettiä, mikä on aikuisella tavalla oikea tapa toimia. Mielestäni ei tule tarkistella toisen tekemisiä ja oikaista kaikkea koko ajan. Mutta meillä tilanne on liukunut siihen. Puolisossani on valtavan paljon hyvää, hän on hyväsydäminen, taitava, aktiivinen, sosiaalinen jne. Mutta hänen jälkeensä "täytyy" aina tarkistaa menikö asiat oikein. Jos laittaa parkkikiekon, niin aina väärään aikaan, joudun sanomaan että huomasitko laitoit 15 vaikka pitää olla 17. Jos etsii vaikka ostoskeskuksessa tiettyä liikettä niin lähtee vasemmalle käytävälle jos liike on oikealla käytävällä ja joudun sanomaan että se on kylläkin tässä suunnassa. Vastaavia tilanteita päivittäin ja minusta on tullut kontrolloiva ohjaaja joka tarkastaa hänen tekemisensä ja korjaa hänen virheensä. Esimerkiksi seurassa saattaa sanoa vaikka että käytiin Maija-tädin luona Riihimäellä niin joudun korjaamaan se oli kylläkin Hyvinkää, missä Maija asuu.

Tämä syö sekä minua että kumppaniani.

Miten neuvotte minua: pitäisikö minun jättää kaikki virheet voimaan ja luopua kontrollista?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei minusta voi olla. Hän tekee vaativaa työtä, on idearikas ja hyvä työntekijä. Muisti toimii terävästi ja hallitsee monta alaa ja harrastetta.

Mutta on sellainen yleis"tunari" rumasti sanottu, mutta mielestäni hitaat hoksottimet, ja jostain syystä tekee hirveesti virheitä, noita puoliharmittomia tarkoitan. En tiedä tekeekö kaikki yhtä paljon, siis tuollaisia arkipäivän pikku munauksia, mutta minä saan jatkuvasti siis olla varpaillaan ja varmistella ja tarkistella. En tiedä kummassa on vika, olenko liian kontrolloiva, pitäisikö vaan antaa mennä pieleen. Mutta en pysty vaikkapa pokkana antamaan rahaa mennä parkkisakkoihin siksi että hän katsoo väärin kellosta parkkiajan. En myöskään haluaisi olla joku opettaja joka sanoo "viimeisen sanan".

Vierailija
2/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jolla todettu otsalohkorappeuma. Tauti on ns aikuisten (ei vanhusten tauti)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

fyysiseen sairauteen, vaan siihen, että ihmisten hoksottimet toimivat eri lailla ja eri tilanteissakin keskenäänkin eri "hyvin".

Vierailija
4/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

olla väsynyt? Ei jaksa keskittyä kotana pikkujuttujen tarkkaavaisuuteen.

Vierailija
5/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tämä nyt meni vähän väärille urille..pulmani on, että olenko liian kontrolloiva ja se pitää lopettaa vai pitääkö siis hyväksyä se, että toista pitää korjailla ja se on "osani". Eli en nyt kaipaa tässä arvuutteluja puolison diagnooseista, kun oikeasti on ihan terve. Eli olisiko kellään kokemusta tai muuta neuvoa minulle.

Vierailija
6/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tapahtuu jos tuleekin parkkisakot tai kumppani huomaakin että olettekin menossa väärään suuntaan? suuttuko vai myöntääkö virheensä?



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos miehessä ei muuta vikaa ole, älä korjaa koko ajan ainakaan pahansuopaisesti, vaan korkeintaan hyväntahtoisesti.

Olet onnekas hyvästä miehestä, kukaan ei ole ihan täydellinen:)

Vierailija
8/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehensä on miesporukassa (siis vaimo ei mukana) oikein nokkela ja mukava äijä, mutta kun ovat pariskuntana, mies ikäänkuin menee kasaan... Samaan aikaan nimittäin alkaa vaimon korjailu: jokaisesta asiasta vaimo korjaa pienimmätkin virheet. Ei säästele yhtään. Musta tuntuu, että mies hölmööntyy vaimonsa rinnalla... Ikäänkuin alkaa pelätä virheitä ja alkaa myös tehdä niitä.



Mä ehkä juttelisin miehen kanssa, että mitä hän ajattelee tavastasi. Hän voi tuntea itsensä hyvinkin nöyryytetyksi näissä asioissa.



Omalla miehelläni on samaa vikaa: on aika boheemi tyyppi, mutta en todellakaan korjaile hänen "virheitään", vaan saa kantaa itse seuraukset. Mitä väliä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kun seuraamus on tiedossa jak erran koettuna, niin voit sitten kysyä seuraavalla kerralla vaan että mites, onko taas parkkisakot tulossa? Etkä itse tarkista, vaan miehen on itse älyttävä tarkistaa ja jollei tarkista ja tulee, niin ehkä jossain vaiheessa oppii. Anna sen maksella oppirahoja jonkin verran.

Vierailija
10/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiitos kommenteista ja sille kuka sanoi, ole kiitollinen hyvästä kumppanista niin todella olenkin!

Mutta sille joka sanoi että vaimo ruotii toisen virheet eikä säästele yhtään, niin en minä mielestäni sellainen ole. Ei ole tarkoitus nolata tai etsiä virheitä. Mutta kun en pysty jättämään virheitä voimaan ja vain kävelemään eteenpäin vaikka näen että on kiekko väärin jos nyt tätä yhtä tilannetta tässä mallina käyttää. Ja on kai se inhimillistä kelle vaan, että alkaa jo suututtaa jos saa aikuisen virallisena valvojana toimia aina. Totta kai toivoisin että voin luottaa, jos pyydän, että mies tuo kaupasta appelsiinimehua, että ei olekaaan tuonut ananasmehua kun ei ole huomannut mitä purkissa lukee. Kyllä se minua pitkän päälle alkaa rassaamaan kun toistuu asiassa kuin asiassa eikä suhteelle tee hyvää se kontrolloitu-kontrolloija-asetelma mihin tässä nyt on jouduttu. :-(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet kontrollifriikki... Ihan yhtä lailla miehesi ei voi välttää virheitä, kun et itse "voi jättää niitä voimaan".



Relaa, ihminen. Lopeta miehesi tarkkailu ja kyttääminen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän viisi