Miks mua ei kiinnosta mikään saatana?
Voimasana sen takia tossa, että mua ei kiinnosta MIKÄÄN eikä YHTÄÄN.
Haluaisin vaan olla omassa rauhassa ja ärsyttää kun kaverit järkkää jotain tyttöjen iltoja ja niihin pitäis lähteä mukaan. Tarkoitus on ilmeisesti piristää mua, mutta minä en halua piristystä semmoisilta ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä tilannettani! >:(
Tulee vaan stressiä, että pitäis jaksaa ja lähtee kun paljon mieluummin makaisin vaan sängyssä lukemassa vapaahetkeni.
Mulla on pieni lapsi, joka on yhden yön isällään joka toinen viikko ja siinä on mun ainut vapaailta. Kaverit eivät ymmärrä, että mun ei tosiaan tee mieli lähtee taaperon kanssa vieraaseen paikkaan viettämään iltaa tai edes ottaa vieraita vastaan kotiini! Ärsyttää aina selitellä kohteliaasti ja keksiä tekosyitä Tänään kyllä sanoin ekan kerran, että ei käy, meille ei voi tulla enkä minä tule muualle, lapsen takia.
Olen ihan poikki ja itken tätä arjen yksinäisyyttä, en jaksa kaikkea yksin! En jaksa olla sekä isä että äiti ja yrittää selvittää päivähoitokuvioita, muuttoa, auton vaihtoa ja sen lisäksi lähteä pitämään hauskaa! Ja kaikki tämä pelkällä kotihoidontuella. Ei jaksa enää.
Niin siis joo, kaverit on lapsettomia sinkkuja...
Ja kaiken lisäksi törmäsin facebookissa eksän iloisiin kuviin, en kyllä tunnusta tätä, mutta ihan kamala ikävä lapsen isää (petti ja jätti kun lapsi oli 2kk).
Ja ennenkun joku ehdottaa:
-muuta lapsenhoitoapua EI ole
-isä ei "pysty" osallistumaan enempää
-rahaa ei ole _mihinkään_ ylimääräiseen (MLL, kampaaja, jne)
Kommentit (5)
niin me saadan mun lapsen kanssa jotain sisältöä arkeen :)
Ihan tosissani olen
kun ei sielläkään pahoita kuin mielensä. Muilla menee paremmin ja olen kateellinen. :(
ap
ymmärrän kyllä sen ettet välttämättä jaksa lähteä kyläilemään, mutta eikö teille nyt kuitenkin voisi tulla ihmisiä kylään? Eihän se sen kummemmin mitään jaksamista vaadi. Tuokoot kahvipullat mukanaan.
Tarvitset ehkä hoitoapua pikkuisen kanssa. Oletko pyytänyt neuvolasta, kotiapupuolen perhetyöntekijää? (huom. ei ole sama asia kuin sosiaalipuolen!)
Joku voisi auttaa sinua kodin ja lapsen kanssa.
Ja ihan oikein, pidä ihmeessä kotisi rauhoittumisen turvapaikkana edes muutamana päivänä viikossa, ei tarvitse seurustella vierauiden kanssa. Mutta älä unohda elää, älä linnoittaudu yksinäisyyteen koko viikoksi. Tapaa ihmisiä kodin ulkopuolella, käy kaupungilla, lue, käy pari kertaa kuussa ulkona edes leffassa. Harrasta jotakin, vaikka rentoa uintia. Se voisi onnistua, kun saat hoitoapua lapselle.
Pilko tavoitteesi pienemmiksi, kirjoita kalenteriin mitä teet minäkin päivänä:
ma: käy Kelassa, täytä soskulomake
ti: soita päivähoidon päällikölle
ke: käy kaupassa, imuroi
ja niin edelleen. Ja sitten muista palkita itsesi joka ikinen päivä. Kuuntele rauhassa musiikkia, kun pieni nukkuu. Lue lehti sohvalla maaten. Poimi kukkia pöydälle, kun olet siivonnut. Syö jäätelö.
sain kuulla kavereiltani sekä lapsen isältä kommentointia ulkonäöstäni ("leikkimielistä vittuilua") ja se kolahti ja kovaa. Meinaisin jättää kauppaan menemättä kun tuntu niin pahalta ulkonäköni.