Kerrotaanpa hoitajat hyviä puolia työstämme, että saadaan lisää porukkaa kiinnostumaan!
-Anestesiasairaanhoitaja, josta kivaa elää tapahtumien keskellä, vauhdikasta hommaa ja ihana tunne kun tuntee (välillä) hallitsevansa kaiken ja potilas selviää täpäristä tilanteista huolimatta.
Kommentit (23)
jos ensiapu on tehty oikein, niin on todella pini riski saada tartunta.
Tuottaa tyydytystä kun saa potilaan lääkittyä, pestyä ja puhtaiden lakanoiden väliin. On hieno nähdä kuinka vakavastikin sairas alkaa toipua ja lopulta kotiutuu. Tuntee tekevänsä äärimmäisen mielekästä työtä, olevansa tärkeällä paikalla yhteiskunnassa ja kansanterveyden edistäjänä. Tuntuu hyvältä kun voi lievittää kärsimystä, lohduttaa omaisia, auttaa kuolevaa kipujen yli inhimilliseen loppuun ja laittaa vainaja kauniisti ja kunnioittaen. Hoitajana tunnen että olen elämän backstagella - näen kulissien taakse ja opin valtavasti elämästä koko ajan.
Olen saanut tehdä mielenkiintoista työtä ja vaihtelevaa. On ollu thienoja hetkiä kun olen huomannut pystyväni helpottamaan omaisten oloa.
Mukavia työyhteisöjä, itsenäistä työtä. Vuorotyöstä olen aina tykännyt. Palkalla olen hyvin tullut toimeen ja työttömänä ei ole tarvinnut olla edes 90-luvun pahimman laman aikaan. Silloinkin oli turvattu toimeentulo ja jopa mahdollisuus valita, millaisessa paikassa työskentelen.
Olen tyytyväinen ammatinvalintaani ja tulen tekemään nähtävästi hoitotyötä eläkkeeseen asti. Ei ole pelkoa, että meidät potkittaisiin ulos ikärasismin uhrina:)
Arvokasta työtä vaikeasti sairaiden ihmisten parissa. Psyykkisesti voi sairastua kuka vaan, riippumatta koulutuksesta ja taustoista ym. On hienoa että voi auttaa potilaita ja perheitä selviämään kriisistä. Työ on vaihtelevaa ja mielenkiintoista, on niin monenlaisia potilaita.
Ikinä ei ole tarvinnut olla työttömänä ja lomaakin on se tällä hetkellä kadehdittu 38 päivää.
Työ on monipuolista, vaativaa ja haastavaa. 15 vuoden kokemuksella hallitsee hyvin hommat jo.
mutta jos haluaa ammatin, missä ei lamat heilauta toimeentuloasi niin hoitoala on sinun työsi.
Saat ammatin, missä taatusti saat olla töissä heti valmistumisestasi asti eläkkeeseen. Palkkaa moittivat pieneksi, mutta toisaalta etuna on se, että voit suunnitella elämääsi varman päälle eri lailla. Eläkekertymä tulee koko työuraltasi eli pikkuhiljaa sitä eläkettä kertyy siitä pienestä palkasta ilman katkoja, koska et joudu työttömäksi.
Toisaalta uskallat suunnitella tulevaisuutta ja äitiyslomia ja hoitovapaita, koska tiedät, että töitä riittää.
Työnantaja ei todellakaan potki sinua ulos 55 vuotiaana tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja joutuisit sitten olemaan 10 vuotta työttömänä ennen kuin pääset eläkkeelle.
Nämä ei ole mitenkään arvostettuja asioita, mutta jos haluaa itselleen turvallisen tulevaisuuden niin hoitoalaa kannattaa harkita. Sillä ei rikastu, mutta tasainen toimeentulo on koko elämäsi ajan.
- kuinka helppoa on nykyisin saada vakituinen työpaikka (virka, tai mikä onkaan?), tuntuu että kaikki puhuvat vaan pätkätöistä
- tuleeko vielä uusillekin aloittajille mahdollisuus "ylipitkiin" lomiin? Alalla jolla olen töissä "vanhoilla" on 36 päivän lomat 15v työssäolon jälkeen mutta tämä oikeus on vain sellaisilla jotka ovat aloittaneet työnsä ennen v. 1995. Ts. jos aloitti 1996 niin ei tänä vuonna saakaan enää tuota korotusta lomapäiviin. Tämä oli toki tiedossa jo v. 1996 aloittaneilla eli heiltä ei viety mitään pois.
Moni tulee sitä kautta, että on opsikelijana työharjoittelusssa ja sitä kautta napataan lomittajaksi. Aloittaa monesti kesälomituksella ja jos tykkää paikasta niin jää tekemään syksyllä talvilomia. Alalla on äitiyslomituksia ja virkapaita ja sellaisille sijaisille, jotka näyttää haluavan jäädä, yritetään järjestää mahdollisimman nopeaa mahdollisimman pitkä työsuhde.
Vakituista paikkaa on joutunut odottamaan pari vuotta tai jonkin aikaa kauemmin. Riippuu vuodesta, monta jää eläkkeelle aina minäkin vuonna.
mistä päin maailmaa hyvänsä. Myös Suomessa on mahdollista muuttaa mihin hyvänsä ja työtä löytyy.
Monipuolisuus, hoitajan koulutuksella voi tehdä hirveän erilaisia asioita ja töitä, ihmisillä on vaan turhan suppea kuva esim. sairaanhoitajan työstä.
Kiva nähdä päivien kuluessa työnsä tulos, kun ulos astelee taitoihinsa luottava äiti/perhe. Yleensä hoidokit terveitä ihmisiä, eikä työ ole fyysisesti raskasta.
pari kysymystä? :)
Minulla siis tilanne, että nykyinen ammattini ei enää työllistä, ja minun täytyy nyt opsikella uusi ammatti, todennäköisesti hoitoalalta.
Eli:
- onko hoitotyö useimmiten fyysisesti raskasta? (minulla siis selkäongelmia, ja mietityttää estääkö se suurimman osan työstä)
- seuraavatko työpäivän tapahtumat helposti kotiin, ts. heräättekö yöllä miettimään, annoitteko oikeat lääkkeet jollekin potilaalle tai muuta vastaavaa?
-onko työssä väkivallan uhka ihan jokapäiväistä? Olen lukenut TEHYn lehtiä ja niistä saa sen käsityksen, että uhkaavasti käyttäytyvät asiakkaat ovat lisääntymään päin.
myönteinen ketju hoitoalasta!
Niin, tulin vain sanomaan, että hoitajien työtä arvostetaan todella paljon, vaikka se ei ikävä kyllä palkassa näy. Hoitajat tekevät tärkeää työtä.
T:Potilas
en vielä ole minkäänlainen hoitsu, mutta 1,5 vuoden päästä lähihoitaja. Ensimmäiset puoli vuotta koulua takana, nyt ollaan kesälomalla ja oikein innolla odotan taas koulun alkua ja sitä kun pääsee harjoittelemaan pistämistä ja saamaan lisää janoamaani tietoa.
Valitsin alan koska haluan tehdä työtä jolla oikeasti on merkitystä.
en vielä ole minkäänlainen hoitsu, mutta 1,5 vuoden päästä lähihoitaja. Ensimmäiset puoli vuotta koulua takana, nyt ollaan kesälomalla ja oikein innolla odotan taas koulun alkua ja sitä kun pääsee harjoittelemaan pistämistä ja saamaan lisää janoamaani tietoa. Valitsin alan koska haluan tehdä työtä jolla oikeasti on merkitystä.
Palkitsevia asioita työssäni:
- saan auttaa ihmisiä, jotka ovat minulle tämän maan rakentaneet.
- voin kannustaa heitä tekemään asioita omien voimavarojensa puitteissa
- tulee hyvä mieli, kun vanhus on pesty, kuivitettu ja hän on saanut ruokaa.
- vanhuksen antama kiitos hoidosta lämmittää sydäntä
- saan osallistua heidän saattamiseensa viimeisen rajan yli.
Tykkään vanhuksista, opin heiltä paljon.
Mä olen myös työssä vanhusten parissa ja nuo on kyllä niitä asioita jotka merkkaa paljon. Lisäisin vielä että se on palkitsevaa kun vanhus kuntoutuu sairaudestaan ja pääsee vielä kotiinsa.
- onko hoitotyö useimmiten fyysisesti raskasta? (minulla siis selkäongelmia, ja mietityttää estääkö se suurimman osan työstä)
V: Työn raskaus riippuu ihan missä työtä teet, oletko vanhainkodissa vai psykiatrisella jne. Ja siitä, mikä on selkäsi kannalta raskasta. Itselläni on selkävamma, joka rasittuu lähinnä paikallaolosta, "jumittuu" jos joutuu istumaan/seisomaan pitkään paikallaan. Tästä syystä opiskelu oli todella raskasta ja kivuliasta aikaa. Nyt olen lasten sairaanhoitaja, ja selkä on pysynyt kunnossa. Tietysti jos omaa mitään fyysisiä ongelmia, on ergonomiaan kiinnitettävä erityisen paljon huomiota.
- seuraavatko työpäivän tapahtumat helposti kotiin, ts. heräättekö yöllä miettimään, annoitteko oikeat lääkkeet jollekin potilaalle tai muuta vastaavaa?
V: Henkilökohtaisesti en mieti oikeita lääkkeitä tai omia tekemisiäni kotona (varmasti jos tekisi jonkun pahan virheen, jäisi kummittelemaan pitkäksikin aikaa). Mutta välillä kun kun pieni lapsi pahasti kärsii ja tekee kuolemaa tai on juuri kuollut, on kotona vielä ahdistunut olo.
-onko työssä väkivallan uhka ihan jokapäiväistä? Olen lukenut TEHYn lehtiä ja niistä saa sen käsityksen, että uhkaavasti käyttäytyvät asiakkaat ovat lisääntymään päin.
V: Riippuu ihan missä työskentelet. Päinde- ja mielenterveyspuolella uhka on varmasti suurempi, myös vanhainkodissa melko suuri osastosta riippuen. Tietysti joka paikassa riski on olemassa, jos ei potilaiden, niin omaisten taholta. Järkevä kannattaa olla ja turhia riskejä ei kannata ottaa, sekä tietysti vaaratilanteessa muistettava aina suojata itseään leikkimättä sankaria. Kuitenkaan pelossa ei kannata elää.
...jos ei ole aikaa tai mahdollisuuksia opiskella mitään varsinaisesti akateemista ammattia, mutta on päätä ja mielenkiintoa monimutkaistenkin asioiden omaksumiseen, niin sairaanhoitajana on mahdollisuus perehtyä tosi mielenkiintoisiin asioihin tosi pitkälle. Eli sopii (tietysti tehtävästä ja erikoisalasta riippuen) myös meille, joilla on lukupäätä.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että siitä erityisestä perehtyneisyydestä ei palkita palkalla tai asemalla, ainoastaan kiitoksilla ja ehkä maineella ja kunnialla kollegojen parissa (esimerkiksi voi toimia erikoisalansa hoitajien yhdistyksessä, kirjoittaa artikkeleita jne).
Lisäksi minulla on hyviä kokemuksia siitä kun itse ole tarvinnut hoitoa ja henkilökunta on ollut ihanaa. Kai ajattelin että itse halusin olla samanlainen ja että voisin auttaa muita.
Heti ensimäisessä harjoittelussa sain turpaani ja huorittelua. Vanhusten sairaudet, kuten dementia, muuttavat ihmiset sekaviksi. Otin opikseni ja harjoittelupaikka oli ihana muuten ja oli kiva nähdä hoitajat töissä ja miten ammatti-ihmisiä he ovat.
Lisäksi alalla on tietenkin suurempi riski saada kaiken maailman tartuntataudit ja luultavasti olemaan ainakin tulevaisuudessa sairaalabakteerin kantaja. Plus neulatapaturmat, joista ei välttämättä pääse edes kontrolleihin, kun niitä sattuu niin paljon.
Fyysinen rasittavuus on mielestäni hyvä, kunhan on ergomininen työote. Itseasiassa toimistotyöntekijöillä on enemmän selkäoireita, koska eihän ole ihmiselle luonnollisessa asennossa. Hoitajilla on oltava hyvä fyysinen kunto ja lihaksia.