Pitäisikö syöttää 2-vuotiasta?
Tyttö osannut syödä jo vuoden ikäisestä asti itse, mutta jostakin syyste ei suostu sitä oikean ruuan kanssa tekemään.
Tuossa se nyt on huutanut puoli tuntia naama punaisena kun en syötä sitä. Itse pääsisin helpommalla jo syöttäisin, mutta onko sekään sitten oikein.
Kommentit (20)
itsekin. Korjaat vaan pois, kun ruoka-aika on ohitse, etkä rupea syöttämään. Etkä anna kiukutella ja pelleillä noin kauan ruuan kanssa. Keskityt siihen, että katat teille aamupalan ja istutte yhdessä rauhassa syömään aamupalan. Tarjoa leipää "aah, otatko sinäkin? Laitetaanko juustoa?" Ja keskityt sitten omaan leipään ja kaffekuppiin. Sitten lounaalla sama, keksi yhteistä välipalaa, vesimelonia tms. Pari päivää tsemppaat ja yrität keskittyä yhdessä ruokailuun ja annat lapsen syödä itse. Kun ruoka-aika on selvästi ohitse, niin keräät pois ja lähdette tekemään muuta. Tsemppiä! Ei tuo helppoa ole, ja varmasti rankat muutamat päivät, mutta sitten se helpottaa. Palkitse hyvä päivä vaikka leipomalla marjapiirakkaa yhdessä lapsen kanssa ja odotatte, että valmistuu, sitä onkin sitten ihana lapsenkin syödä itse.
Ja se oli neuvolan suositus.
Tyttö syö vajaan puolet annoksesta itse. Loput sitten syötetään ja luetaan samalla kirjaa.
Iltapuuron syötän kokonaa tekee siinä samalla palapelejä.
Ja paino menee -10 käyriä hipoen.
En edes muista koska oppi itse syömään.
Jos lapsi kasvaa hitaasti, niin syötä. Tai anna lusikka lapselle ja syötä siinä sivussa.
Ihan turha tehdä asiasta valtataistelua.
Lapsi ei todellakaan "opi huonoille tavoille" :)
Me syötetään päiväkodissa välillä vanhempiakin lapsia. Turha tehdä ruokailusta niin vakavaa tapahtumaa.
Lto
mitä haittaa siitä sinusta on? Poika syö yleensä itse toisen puuroista, ja toisen ruuista, ja muutamassa ruokailukerrassa haluaa apua. Varsinkin jos on väsynyt tai kiire leikkeihin takaisin.
Parempi minusta on syöttää, sillä silloin lapsi syö varmasti mahan täyteen, eikä jätä ruokailua puolitiehen sen takia, että kokee itse syömisen vähän hankalaksi. Kyllä se kuule joku päivä vielä sanoo, että haluaa itse syödä...
Lapsi söi reilusti leipää ym aamu-, ilta- ja välipalalla, mutta lounas ja päivällinen jäi niukaksi. Totesin, että olkoon sitten itsesyöminen vähän aikaa ja jatkoin syöttämistä. Myöhemmin sitten lapsi oppi sen. Taisimme käyttää kahden lautasen -taktiikkaa välillä eli lapsi sai ruokaa pikkaisen omaan kuppiinsa, jota sohi suuhunsa ja aikuinen syötti toiselta lautaselta pääosan.
itsekin. Korjaat vaan pois, kun ruoka-aika on ohitse, etkä rupea syöttämään. Etkä anna kiukutella ja pelleillä noin kauan ruuan kanssa. Keskityt siihen, että katat teille aamupalan ja istutte yhdessä rauhassa syömään aamupalan. Tarjoa leipää "aah, otatko sinäkin? Laitetaanko juustoa?" Ja keskityt sitten omaan leipään ja kaffekuppiin. Sitten lounaalla sama, keksi yhteistä välipalaa, vesimelonia tms. Pari päivää tsemppaat ja yrität keskittyä yhdessä ruokailuun ja annat lapsen syödä itse. Kun ruoka-aika on selvästi ohitse, niin keräät pois ja lähdette tekemään muuta. Tsemppiä! Ei tuo helppoa ole, ja varmasti rankat muutamat päivät, mutta sitten se helpottaa. Palkitse hyvä päivä vaikka leipomalla marjapiirakkaa yhdessä lapsen kanssa ja odotatte, että valmistuu, sitä onkin sitten ihana lapsenkin syödä itse.
mitä haittaa siitä sinusta on? Poika syö yleensä itse toisen puuroista, ja toisen ruuista, ja muutamassa ruokailukerrassa haluaa apua. Varsinkin jos on väsynyt tai kiire leikkeihin takaisin.
Parempi minusta on syöttää, sillä silloin lapsi syö varmasti mahan täyteen, eikä jätä ruokailua puolitiehen sen takia, että kokee itse syömisen vähän hankalaksi. Kyllä se kuule joku päivä vielä sanoo, että haluaa itse syödä...
itse syödä, kun on valmis ja itse sitä haluaa. Älä turhaa hoputa.
Uskomatonta, että joku huudattaa yli tunnin lasta ruokapöydässä vain siksi, että 2 v haluaa, että syötetään - ja äiti päättää, että en syötä, syö itse?!?!
Isommalle lapselle voi tehdä vaihtoehdot: syö, tai lähde pois, ruoka tulee seuraavalla aterialla. Mutta ei noin pienen käsityskyky riitä tuohon.
Minä syötä vielä liki 4-vuotiastakin. Joo, osaa syödä itse. Ja ihan siististi syö. Mutta kun välillät ekee tenän, ei halua syödä, ei maistu. On nälkäinen, mutta ei syö itse. Jos annan olla ilman ruokaa, koluaa itse kaapeille, juo litran maitoa jne.
On pahantuulinen.
Joten syötän sitten joko alkulusikalliset tai loppulusikalliset tai sekä että, ja lapsi siinä välissä ottaa itse muutaman haarukallisen tai lusikallisen.
Tämä mainittu ison lapsikatraani kuopus on muutenkin äärimmäisen itsepäinen, kaikki "teet kuten äiti sanoo" taistelut häviän jo ennenkuin ne alkaakaan (toisin kuin muiden lasten kohdalla!), joten ihan turhaan teen valtataistelua joistain tavallisista arjen asioista, kuten syöminen tai mikä pusero, mitkä housut.
Joten ota se lusikka käteesi ja syötä se muksusi. Pienihän tuo vielä on!
Minun Kolmoseni ei 2 vuotiaana osannut vielä edes itse syödä, joi nokkamukista :) Mutta päiväkodissa oppi ja siellä söi itse ja joi tavallisesta lasista.
syötä nyt ihmeessä lasta joka on miinuskäyrällä muutenkin. Meillä esikoinen syö edelleen todella vähän ja hopputtaa saa koko ajan (poika 5v) mutta paino on aina ollut lähes -2 käyrällä joten siksi olen tarkka että syö kunnolla ruokaa. Varsinaisesti ei edes herkut kiinnosta ja jos syöttäisin niin edelleen varmaan mielellään aukoisi suutaan :) Kakkonen taas on sormiruokaillut itse alle 1v asti omasta tahdostaan. Syöttäminen ei onnistu kun neiti tekee kaiken ITSE! Hän on vain pikkuisen miinuksella painon suhteen joten annan syödä itse kun kerran tuntuu tarpeeksi uppoavan.
Mutta ala tee ruokailusta valtataistelua, siitä tulee kaikille vaan paha mieli ja lapsi assosioi ruokaan ja syömiseen vaan ikäviä kokemuksia. Syötä ja ole rauhassa kyllä se itse joskus syö.
En ole ikinä nähnyt tuon ikäistä, joka ei söisi itse.
Kyllä tuon ikäinen jo hyvin ymmärtää vaihtoehdot syö tai lähde pois, mitään et saa ennen seuraavaa ruokailua. Itsellä saman ikäinen ja ruokailu on välillä melkoista tahtojen taistelua - milloin yritetään laittaa varpaat lautaselle ja milloin jotain muuta. Ei tarvinnut kuin kerran jättää ilman ruokaa niin muistaa kyllä ja nykyään lopettaa hölmöilyn varoituksesta.
Kyllä tuon ikäinen jo hyvin ymmärtää vaihtoehdot syö tai lähde pois, mitään et saa ennen seuraavaa ruokailua. Itsellä saman ikäinen ja ruokailu on välillä melkoista tahtojen taistelua - milloin yritetään laittaa varpaat lautaselle ja milloin jotain muuta. Ei tarvinnut kuin kerran jättää ilman ruokaa niin muistaa kyllä ja nykyään lopettaa hölmöilyn varoituksesta.
Jos lapsen ravitsemuksessa on todellisia ongelmia, niin yksikään tervejärkinen äiti ei tee numeroa siitä, syökö lapsi itse vai syötetäänkö. Äiti on tyytyväinen silloin, kun lapsi ylipäätään syö. Ruokailun muuttaminen tahtojen taistoksi vain pahentaa näitä todellisia ongelmia.
Olen joskus miettinyt, mikähän niiden naisten lapsuudessa on ollut pielessä, joilla on tarve ap:n tavoin nujertaa parivuotias. Ei se äidin auktoriteetti siihen kaadu, että joskus huomaa vaatineensa toiselta liikaa ja antaa periksi.
Jos lapsella ei ole paino-ongelmia, niin älä syötäkkään.
Kyllä se sitten syö kun nälkä on.
Ja annoskoot kannattaa pitää pieninä. Myös välipaloilla. Jos ruoka ei ruoka-aikaan maistu, niin mahaa ei täytetä välipalan aikaan leivällä, vaan syödään vähän, jotta jaksetaan seuraavaan kunnon ruokaan ja sitten syödään maha täyteen. Ruoka-aikaan myös pienet annokset, niin syöminen ei tunnu loputtomalta tehtävältä. Jos annoksen jälkeen vielä nälkä, niin sitten lisää. Älä jätä huutamaan lautasen viereen.
Meillä kaksi lasta ja välillä syövät todella vähän. Ei vaan ole nälkä, välillä taas menee enemmän ruokaa kuin aikuisiin. 2-vuotiasta olen viimeisen puolen vuoden aikana syöttänyt vain jos on ollut pitempään kipeä, eikä oikein ruokahalua sekä joskus reissussa kun ei ruokalappua tai vaihtovaatteita mukana ja suttaavaa ruokaa tarjolla.
lasta ei voi syöttää kyseisessä tilanteessa, tai yleensä ottaen muutenkaan?
Oletko miettinyt, että miksi lapsesi työntää niitä jalkojaan lautaselle? :)
T. Lto (aiempi viesti)
Osaa toki itsekin syödä, mutta välillä on kiva tulla isin tai äidin syliin syötettäväksi. Minusta tuossa ei ole mitään pahaa, lapsi ehkä hakee turvaa tai läheisyyttä ruokailutilanteessa. Ihan kuten imeväisenäkin haki.
Minusta on hassua, että moni tuon ikäinen nukkuu vielä vanhempien vieressä tai samassa huoneessa, mutta sitä ei pidetä minään. Sen sijaan tuon ikäisen lapsen syöttäminen on jostain syytä kauhea mörkö.
Osasyynä on, että haluaa välillä leikkiä pikkuista vauvaa, koska on saanut puoli vuotta sitten pikkusiskon.
Päiväkodissa ei aina suostu syömään itse, niin käy ehkä 2-3 päivää viikossa ja siellä eivät silloin syötä ollenkaan. Saattaa mennä sitten koko päivä, ettei ole syönyt yhtään aamupuuroa eikä lounastakaan, välipalaa yleensä jo pikkuisen ottaa. On todella huonolla tuulella kotiin päästyään ja ilta on ihan mahdoton silloin.
Päiväkodissa ei aina suostu syömään itse, niin käy ehkä 2-3 päivää viikossa ja siellä eivät silloin syötä ollenkaan. Saattaa mennä sitten koko päivä, ettei ole syönyt yhtään aamupuuroa eikä lounastakaan, välipalaa yleensä jo pikkuisen ottaa. On todella huonolla tuulella kotiin päästyään ja ilta on ihan mahdoton silloin.
Kuulostaapa epäammattimaiselta toiminnalta. Jos minun lastani pidettäisiin päiväkodissa nälässä, nostaisen sellaisen metelin, että varmasti meno muuttuisi. Itse asiassa kerran lapsi oli kolmen aikaan kotona niin nälkäinen, että piti tarjota toinen välipala ja kerroin tästä päiväkodissa. Sen jälkeen kysyivät monena päivänä, että mites tänään.
Nyt on mennyt 1t 15 min. Muutaman lusikallisen on silloin tällöin itkun seasta ottanut, kun ei ole muuten saanut vettä (sitä joisi niin paljon, ettei muuta enää mahaan mahdukaan).
En oikein nyt enää voi alkaa syöttämäänkään, kun silloin annan ymmärtää että kun tarpeeksi kauan itkee niin saa tahtonsa periksi.
Lapsi on selvästi painonsa kanssa käyrien alapuolella, joten en oikein osaa jättää ilmankaan ruokaa. En nyt tiedä mitä tehdä jos se ei oikeasti ala itse syömään.