Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

dyspraksia

01.11.2005 |

onko kenelläkään kokemusta?

meillä kaksi ja puoli vuotias ei puhu kovin selkeästi, itseasiassa pikkuvelikin puhuu selkeämmin.. päiväkodista kehoittivat ottamaan yhteyttä puheterapeutille. poika ei osaa sanoa kirjaimia L, S, R ja V. sanat lyhenee kummasti, hän puhuu pelkillä tavuilla lukuunottamatta lyhyitä sanopja kuten auto äiti yms.

huolestuttaa ja pelottaa mennä puheterapiaan, onko se työlästä? miten sujuu apuviittomat, joutuuko poika leikkaukseen? apua..

kokemuksia lukisin mielelläni.

kiitos

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
01.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa käväistä puheterapeutilla. Ei sitä kannata pelätä. Puheterapeutti katsoo onko aiheellista alkaa käydä puheterapiassa vai kenties mennä jatkotutkimuksiin lääkärille.

Tuo teidän ongelma voi olla ihan normaalia alle 3-vuotiaan puhettakin, lapset kun kehittyvät eritahtiin.

Yleensä apuviittomiin turvaudutaan vasta jos lapsen puheenymmärtämisessä on vikaa tai jos se puhe ei sieltä todellakaan tule ollenkaan.

Kerää rohkeutesi ja soita neuvolaan, josta saat lähetteen puheterapiaan. Mitä nopeammin tutkitutat asian sen nopeammin saat mielenrauhan ja JOS lapsesi tarvitsee jatkotutkimusta tai puheterapiaa hän pääsee ajoissa putkeen ja asiat voidaan saada jopa korjattua ennen kouluikää.

Vierailija
2/3 |
01.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos jatkotutkimukset ovat tarpeettomia, saat nopeasti mielenrauhan, ja jos ne ovat tarpeen ja niissä käy ilmi jotain viivästymää, lapsesi pääsee nopeasti kuntoutukseen. Käsittääkseni puhehäiriöiden kuntoutuksista on saatu hyviä tuloksia ja mitä varhaisemmin ne aloitetaan, sen parempi. Usein ongelmat kai huomataan vasta vähän myöhemmin, niin että teillä voisi olla hyvä tilanne jos menette jo nyt. Ja kuntoutus on lapsista hauskaa, näin olen käsittänyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
01.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pyydä vaan lähete puheterapeutille! Hän osaa arvioida poikasi puheenkehityksen tilanteen.



Mulla on kolme lasta, esikoisella on dyspraksia. Voisin kertoa nyt hänen " tarinansa" . Poika oppi 1-vuotiaana muutaman sanan: " äiti" , " auto" , " kukka" jne. Noin 2,5-vuotiaana hän ei sanonut lauseita vaan edelleen vain yksittäisiä sanoja. Saimme silloin lähetteen neuvolasta puheterapeutille. Mua myös pelotti mennä sinne mutta turhaan pelkäsin! Terapia suoritetaan täysin lapsen ehdoilla, se ei ole pelkkää puheenoppimista sellaisenaan vaan leikkimisen varjolla opetellaan äänteitä jne.



Poika kävi myös parilla osastojaksolla Auroran sairaalassa neurologisissa tutkimuksissa. Kyseessä oli päiväosasto, poika oli siis siellä vain päiväsaikaan. Siellä poika kävi neurologin, toimintaterapeutin ja puheterapeutin tutkimuksissa. Diagnoosiksi neurologi antoi " dyspraksia, suun alueen motoriikan heikkous" . Poika meni 4-vuotiaana päiväkotiin integroituun erityisryhmään jossa puheterapia jatkui. N. 5-6-vuotiaana häneltä leikattiin tiukka kielijänne minkä jälkeen hän oppi r- ja s-äänteet. (Onko sinun pojalta muuten tarkistettu kielijänne?! Me saimme lähetteen hammaslääkäriltä leikkaukseen. Operaatio tehtiin korvaklinikalla paikallispuudutuksessa ja esilääkityksessä)



Pojalla on 11kk nuorempi veli jonka kanssa poika puhui siansaksaa. Kukaan muu ei ymmärtänyt heidän omaa kieltä kuin pojat itse. Nuorempi pojista sitten suomensi mulle että mitä he juttelivat. Se oli itse asiassa aika hupaisan kuuloista =) Viittomia esikoinen ei koskaan ottanut käyttöön, muutamia keksi itse ja mä opin ne pikkuhiljaa.



Eskarin jälkeen poika kävi ns. nolla- eli starttiluokan koska päiväkodin henkilökunnan sekä puheterapeutin mukaan poika ei ollut puheentuoton ongelmien takia vielä koulukypsä. Nollaluokka teki todella hyvää pojalle! Siellä hän oppi lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan paremmin.



Nyt poika on 12-vuotias reipas viidesluokkalainen. Koulu sujuu todella hyvin, myös äidinkieli, englanti ja ruotsi. Puheesta ei enää huomaa ollenkaan että joskus on ollut ongelmia.



Joskus dyspraksiaan kuuluu myös toiminnallisia ongelmia, mun pojalla ei ole niitä ollut. Ainoastaan suun alueen heikkous mikä ilmenee edelleen mm. niin että poika ei osaa puhaltaa kunnolla ilmaa ilmapalloon ja ei saa kynttilää välillä sammuksiin. Normaalia arkielämää se ei haittaa mitenkään.



Toivottavasti sait jotain tolkkua mun sepustuksesta. Sun ei missään nimessä kannata pelätä puheterapiaan menoa, vaan mene sinne avoimin mielin poikasi kanssa! Terapeutilta saat kullanarvoisia neuvoja ja apua!

Jos mieleesi tulee kysymyksiä koskien mun poikaa, kysy ihmeessä! Käyn välillä lukaisemassa tätä pinoa.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Tansku, pojat 9/93 & 8/94, tyttö 10/04 & vaavi rv 32+4