Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanotte kun lapsi jankkaa näin? :
18.07.2011 |
Tilanne:
Söimme päiväruokaa. Lapsi söi erittäin vähän ruokaa.
Ruoan jälkeen lapsi alkaa pyytää jälkiruokaa, jäätelöä.
Sanoin että ei tällä kertaa saa, ei syönyt paljon ruokaa.
Lapsi suuttuu ja alkaa jankata. Makaa oudosti sohvalla reunalla, ihan putoamaisillaan ja sanon että älä ole noin reunalla, voit pudota.
Lapsi sanoo että tekee noin niin kauan kunnes saa jäätelöä.
Mitä sanotte hänelle?
Sitten lapsi seuraa minua huoneesta toiseen ja jankkaa, että haluaa nyt jäätelöä. Ärsyttävällä äänellä. Sanon että ei nyt, sillä ei syönyt tarpeeksi. Lapsi sanoo että seuraa minua koko päivän ja jankuttaa jos ei saa jäätelöä.
Mitä sanotte hänelle?
Kommentit (26)
että siinähän sitten putoat sohvalta ja sen jälkeen en kiinnittäisi mankumisiin mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että siinähän sitten putoat sohvalta ja sen jälkeen en kiinnittäisi mankumisiin mitään huomiota.
ja jos seuraa ja mankuu niin sanoisin että nyt suus tukkoon
jos on sanottu, että jädeä ei saa, niin sitä ei sitten saa.
Jos jätskiä haluat niin,sun pitää käydä syömässä se sun lautanen tyhjäksi.Jos se ei kelpaa niin mene huoneeseeni mankumaan.
Ja mulle on ihan sama putoatko sohvalta vai et
minulla on murrosikäinen tyttö. hän pienenä yritti jankata mutta sanoin kaikkea ei voi saada eikä joka päivä. lopuksi sanoin että äitikin on aina halunnut silmälasit ja lentokoneen ja on näin vanha eikä vieläkään ole niitä saanut!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta älä missään nimessä anna sitä jäätelöä,vaikka kuinka alkaisi pinna palaa. Oppii vain,että jatkossakin saa tahtonsa läpi samalla tavalla kiusaamalla. Sano,että "onpa hölmöä keikkua sohvan reunalla noin,vaikka siitä voi pudota ja satuttaa itsensä" ja sen jälkeen älä noteeraa millään tapaa. Älä ole huomaavinasikaan,vaikka hän kuinka seuraisi sinua, teet vaan ihan rauhassa mitä oletkaan tekemässä. Jospa hän jossain vaiheessa kyllästyy ja painuu omiin juttuihinsa.
Jankkaus ärsyttää mua suunnattomasti ja mun lapset oppivat aika äkkiä, että se vain pahentaa tilannetta. Lasten kaverit välillä jankkaavat, mutta en annan heillekään periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ateriaan "kuuluu" jälkiruoka, niin sitä saa, mutta suhteutettuna syödyn pääruan määrään. Siis, jos ruoka maistuu kunnolla, saa normiannoksen jätskiä, jos ruoka maistuu kahden lusikallisen verran, saa ihan vähän jäätelöä.
että koska et syönyt ruokaasi, et saa jäätelöä tänään vaikka mitä tekisit ja jättäisin sen jälkeen ei-toivotun käyttäytymisen huomiotta. Hermoja se voi koetella olla muka huomaamatta, mutta toisaalta kyllä lapsi jossain kohtaa luovuttaa. Tämä on ainakin meillä toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertonut lapselle, että jäätelöä ei saa, jollei syö jotain tiettyä määrää ruokaa. Nyt lapsi kokee sinut epäreiluksi koska vetäisit säännön hatusta perustelematta.
Nyt et voi enää peruuttaa, mutta ensi kerralla muistanet etukäteen varoittaa?
Ja vastaus kysymykseesi: vastaisin lapselle kerran ja se siinä. Senkun vinkuu ja tippuu, jos niin haluaa.
Mun täytyy tunnustaa,että meillä käytetään lasten kanssa aika paljon tota uhkailua, siis että "jos jatkat noin,niin et saa sitä" jne... Ja se kyllä toimiikin. Mutta itse en sitten ainakaan voisi käyttää tota "kun uhkailit, et saa jädeä koko päivänä."
Sanoisin (ilman uhkailua) kai jotain tyyliin "kun ei syö ruokaa,ei voi syödä jälkiruokaakaan" ja kun lapsi alkaa inttää, sanoisin heti,että "tuo jankkaaminen loppuu sitten samantien, syö seuraava ruoka kunnolla,niin saat jälkiruokasi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jätskiä ei tule, kun ei kerran syö ns. oikeaa ruokaa kunnolla. Ihan sama mitä sitten tekee. Kumpi teistä muuten on se lapsi, vaikutat itsekin aika lapselliselta? Että sitten vaan kohti murrosikää, mahtaa olla kivaa jos ei edes pientä lasta osaa käsitellä....
ei meillä ole syömisen määrä suhteessa jälkiruokaan. Lapsi ei kuole, vaikka jätskin saisi. Meillä on joka lounaalla pääruoka ja jälkiruoka, joista saa syödä molemmat tai toisen tai ei ollenkaan. Se on vain ruokaa, ei elämään suurempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei meillä ole syömisen määrä suhteessa jälkiruokaan. Lapsi ei kuole, vaikka jätskin saisi. Meillä on joka lounaalla pääruoka ja jälkiruoka, joista saa syödä molemmat tai toisen tai ei ollenkaan. Se on vain ruokaa, ei elämään suurempaa.
Ei muuten mitään, mutta auktoriteetti kärsii ja pahasti, jos annat sitä jäätelöä tuollaisessa tapauksessa. Kasvatat lapsistasi armottomia riiviöitä, jotka eivät tottele ketään koskaan.
ja kehittää inhoa "normaaleja" ruokia kohtaan.
Pääruokaa syödään kun sitä on tarjolla. Joskus maistuu vähän, joskus paljon.
Jos on jälkiruokaa, sitä saa sitten erikseen kun sitä tarjotaan. Eikä sen tule liittyä mitenkään pääruokaan, olla mikään "palkinto" tai "rangaistus" tms.
Itse antaisin siis jäätelöä.
Tosin jos pääruoka ei maistunut, olisin huolehtinut varmaan, että lisukkeena on tarjolla myös leipää tai muuta, jottei jää nälkäiseksi, ja sitten siitä jäätelöstä ja sen pyytämisestä tulee mahantäyttökeino.
ei meillä ole syömisen määrä suhteessa jälkiruokaan. Lapsi ei kuole, vaikka jätskin saisi. Meillä on joka lounaalla pääruoka ja jälkiruoka, joista saa syödä molemmat tai toisen tai ei ollenkaan. Se on vain ruokaa, ei elämään suurempaa.
Se "vain ruoka" sattuu oleman yksi ihmisen elinehto, jos et satu tietämään? Ei se kasvava lapsesi pelkällä jätskillä elä. Mutta tuo nyt taisi ollakin porinaa Porvoosta.
ei meillä ole syömisen määrä suhteessa jälkiruokaan. Lapsi ei kuole, vaikka jätskin saisi. Meillä on joka lounaalla pääruoka ja jälkiruoka, joista saa syödä molemmat tai toisen tai ei ollenkaan. Se on vain ruokaa, ei elämään suurempaa.
Juu ei se lapsi kuole,vaikka jätskin saisi, mutta tuskin on kaukana,jos PELKÄN jätskin saa joka kerta.
Ja koko elämää ei ole,jos ei ole ruokaa. Hölöömö.
Kun kerran on aloittanut arvovaltataistelun, se pitää viedä loppuun saakka. Joidenkin lasten kanssa pitääkin olla tarkkana, millaisista asioista arvovaltataistelun aloittaa, ettei koko elämä ole pelkkää riitelyä. Ei se jatkuva riitely ole lapsellekaan hyväksi, sanovat joustavampien lasten vanhemmat mitä hyvänsä...
Omista lapsistani vanhempi on sellainen, että hän jää jumiin ristiriitatilanteessa. Siinä ei auta vanhemman joustamattomuus, vaan tarvittaessa vanhemman on osattava tulla jonkin verran vastaan. Kun tuossa äsken väännettiin siitä, että esikoinen olisi jäänyt leikkimään samaan huoneeseen, missä kuopusta pistettiin päiväunille, erinäisten huutojen jälkeen päädyttiin siihen, että esikoinen kävi ovelta huikkaamassa vielä hyvät päiväunet.
Juuri kun aloin uskoa ja oppia, että joustamattomuus ei toimi, tuli kuopus tahtoikään. Hänen kanssaan taas... hänen kanssaan ei kannata lähteä hakemaan mitään sellaista kompromissia, mitä esikoisen kanssa aina ristiriitatilanteissa haetaan, ettei tilanne pääse kokonaan jumiin (ellei kysymys ole jostain turvavöiden käytön kaltaisesta asiasta, jossa ei vain voi joustaa). Jos kuopuksen kanssa tulee vastaan tai muutoin joustaa, tilanne lähee ihan kokonaan lapasesta.
Muuten olen näistä kahdesta sitä mieltä, että kuopuksen elämästä tulee helpompaa, koska hän pystyy helpommin sopeutumaan, mutta esikoisella on edellytykset muuttaa maailmaa. Jos kuopus näkee maailmassa virheen, hän pyrkii elämään sen kanssa, että kaikki ei ole ihan täydellistä, mutta esikoinen pyrkii sitä korjaamaan ja pitää itsepintaisesti kiinni siitä, minkä kokee oikeaksi.
Minä en käytä jälkiruokia siihen, että painostaisin lasta syömään pääruokaa, jotta saisi jälkiruokaa. Tällainen painostaminen on nykyisten ravitsemussuositusten vastaistakin. Kun lasta painostaa syömään sillä tekee hänelle karhunpalveluksen, lapsi oppii syömään enemmän kuin oikeastaan jaksaa. Ei sekään auta asiaa, että herkkuja syödään silloin, kun maha on jo täysi. Siinä oppii, että herkutellessa kuuluu syödå itsensä ähkyyn.
Omat lapseni syövät yleensä ihan hyvin pääruokaa ja saattavat joskus jättää jälkiruoan kesken.
Meillä ei jankkaamalla saa yhtään mitään. Eikä ruokaa syödä siksi että saa jälkiruokaa.
vienpä sinut lääkäriin, taidat olla kipeä.