Mitä luulit että lapsi muistaa kesälomareissuista ja mitä hän/tai itse todella muistat?

mitä 2 v:n ajattelin muistavan. Ainakin lentokoneen varmaan. Mutta lentokonettakin mieleenpainuvampaa tuntuu olleen taksi ja taksikuski. Näitä on muisteltu moneen kertaan matkan jälkeen. Myös paikallisen lelukaupan valikoimat tekivät vaikutuksen.

En tiedä.. jotenkin avuton aloitus. Eikö itselläsi ole varaa matkustaa, vai mistä kenkä puristaa?

Että oli jännittävää lähteä reissuun ja koko perhe oli rento ja hyvällä mielellä.

ajateltiin että lapsista olisi hauskaa uida ja leikkiä vedessä



hauskinta oli komostien tietyöt, joissa kurvailtiin kaistalta toiselle ja lapset heiluivat takapenkillä.

ensimmäisenä erään kamalan, tunkkaisen, homeelta haisevan hotellin... ja tahtoisivat uudestaan! Me vanhemmat viihdyttiin kaikissa muissa yöpaikoissa paremmin :)

eli kyseessä ei todellakaan ollut mikään elämysmatka.

Kyselin kuitenkin lapsilta mikä oli mukavinta reissussa, ja arvuuttelin tyyliin uiminen joessa, mölkyn pelaaminen yms. mutta esikoisen vastaus oli kissat..

Kyläpaikassa oli kaksi vanhaa maatiaskissaa, jotka pitkälti pysyttelivät piilossa, samaan aikaan meitä kotona odotteli oma kissa. Taisi pojalla olla ikävä..

eli me matkustelemme paljon lapsen kanssa.



Olen huomannut että hän kiinnittää täysin erilaisiin asioihin huomiota kuin me. Hän piti telttaretkstä jonka teimme ja puhuu siitä jatkuvasti. Todellisuudessa tämä telttaretki tehtiin mummilan pihalla ennen Lintsille menoa.



lintsistä ei lapsi ole jälkeenpäin puhunut mitään, puhuu vain telttaretkestä joka siis oli yhden yön telttailu mummilan pihalla.



teemme paljon retkiä ja matkustelemme, lapsi on 6v. olenkin nyt alkanut miettimään paljonko kannattaa tehdä TÄYSIN siltä pohjalta että LAPSELLA olisi kivaa. Lapsi kun nauttii erilaisista ssioista kuin aikuiset.



itse en muista kuin vasta 10 vuotiaana tehhdyt huvipuistoreissut vaikka ne ovat kuuluneet lapsuuteeni aina.



Mietinkin pitäisikö panostaa erilaisiin elämyksiin kuin näihin "valmiisii" ? Esim. retkiin lähimetsässä, telttailuun, mökkeilyyn, ongintaan tms. Ovatko ne niitä superjuttuja tuollaiselle alle kouluikäisella lapselle?

Olen itsekin ajatellut tuota. Ja lisäksi herkuttelu: usein tulee ostettua karkkia tms lapselle herkuksi, vaikka oikeasti olisi huomattavasti terveellisempiäkin vaihtoehtoja tarjolla.

eli me matkustelemme paljon lapsen kanssa.

Olen huomannut että hän kiinnittää täysin erilaisiin asioihin huomiota kuin me. Hän piti telttaretkstä jonka teimme ja puhuu siitä jatkuvasti. Todellisuudessa tämä telttaretki tehtiin mummilan pihalla ennen Lintsille menoa.

lintsistä ei lapsi ole jälkeenpäin puhunut mitään, puhuu vain telttaretkestä joka siis oli yhden yön telttailu mummilan pihalla.

teemme paljon retkiä ja matkustelemme, lapsi on 6v. olenkin nyt alkanut miettimään paljonko kannattaa tehdä TÄYSIN siltä pohjalta että LAPSELLA olisi kivaa. Lapsi kun nauttii erilaisista ssioista kuin aikuiset.

itse en muista kuin vasta 10 vuotiaana tehhdyt huvipuistoreissut vaikka ne ovat kuuluneet lapsuuteeni aina.

Mietinkin pitäisikö panostaa erilaisiin elämyksiin kuin näihin "valmiisii" ? Esim. retkiin lähimetsässä, telttailuun, mökkeilyyn, ongintaan tms. Ovatko ne niitä superjuttuja tuollaiselle alle kouluikäisella lapselle?

sellaisista suurista elämyksistä tulee niin paljon uusia aistiärsykkeitä, että ne suorastaan blokkautuvat ja kiinnittää huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan vain? Mä muistan lapsuuden reissuista vanhempien riitelyn, jota oli joka lomalla suurin osa ajasta.

Pääasia, että kaikilla on sillä hetkellä kivaa, ollaan yhdessä perheen kanssa ja kaikki saavat pienen irtioton arjesta(vaikka arkihan se tärkein juttu on) mutta oikeesti itsekin aikuisena ei se arki niin mieleen muistu, vaan just ne kaikki matkat ja muutokset siihen arkeen.

varmaan kannattaisi panostaa enemmän noihin aikuisen näkökulmasta yksinkertaisempiin ja arkisempiin juttuihin.



Meillä lapsi on siis vielä aika pieni, mutta vielä jonkin aikaa sitten yritettiin tarkoituksella yhdistää kaikkiin reissuihimme paikkoja, joissa oli hissejä tai liukuportaita. Museoreissutkin tehtiin niin, että ajeltiin hissillä moneen kertaan ylös alas ja se vasta oli lapsesta hienoa.



Musta on oikeastaan aika mahtavaa kulkea pienen lapsen kanssa ja yrittää olla herkkänä hänen kiinnostuksen kohteilleen. Näin aikuinenkin löytää jopa arkisista jutuista paljon mielenkiintoista ja jännittävää.

mustikassa ja tehtiin retki lintutornille.



Olimme myös Särkänniemessä, Linnanmäellä, Vuokrattin saaresta mökki pariksi päivää ja käytiin Ruotsinristeilyllä.



Turhaa rahanmenoa siis kaikki muu, olisi lapsen puolsta pysytellä ihan kotikulmilla.

Luonto- ja kaupunkimatkailua, museoita, kahviloita, ym. Lapset tosiaan kiinnittävät johonkin pikkujuttuihin huomiota, ja ilahtuvat niistä.



Sinänsä lasten takia ei mielestäni tarvitse matkustaa, mutta ei matkustamisesta haittaakaan ole - lapsi löytää jotain kiinnostavaa sekä sieltä lähimetsästä että Barcelonan Ramblalta.

Me matkustetaan siksi että me aikuiset pidämme siitä, ei lasten takia. Tiedän että lapset nauttisivat vähintään yhtä paljon arkisista asioista. Mutta niitä voi järjestää siellä matkallakin, niin että kaikki saavat jotain irti. Minusta sillä ei ole merkitystä mitä lapsi näistä myöhemmin muistaa, eihän matkalle sen takia mennä.

Sinänsä lasten takia ei mielestäni tarvitse matkustaa, mutta ei matkustamisesta haittaakaan ole - lapsi löytää jotain kiinnostavaa sekä sieltä lähimetsästä että Barcelonan Ramblalta.

Kun lähdettiin pitemmälle matkalle sukulaisiin, poika kysyi, että onhan matkan varrella tietöitä. Uskalsin luvata.



Pyrimme valitsemaan matkakohteet sen mukaan, että vanhemmatkin tykkäävät, ettei tule sitä "sun vuoksesi maksettiin kallis sisäänpääsymaksu ja sinua kiinnostavat ihan väärät jutut" -kenkutusta.

ehkä enemmänkin tarkoitin noita pelkästään lapsille suunnattuja reissuja kuten huvipuistot, vesipuistot... paikat joihin mennään vain lasten vuoksi.

Tottahan lapsen kanssa silti voi matkustella ja kannattaakin mahdollisesti, mutta me ainakin olemme valinneet tarkkaan paikat joissa kuvittelemmme lapsen viihtyvän. Yhtä hyvin voimme valita paikan joka on meitä aikusia varten ja lapsi löytää kyllä sieltäkin ne elämykset.



Ei siis tarvitse lomalla ravata vesipuistoissa (koska hotellin allas on yhtä kiva), mennä taksilla kymmeniä kilometrejä eläinpuistoon (koska lapsesta on kiva ottaa hotellin takapihalla haavilla kiinni perhosia tai rannalta pikkukaloja) jne.

minkä hintainen reissu/matka on. Lapselle riittää pyöräreissu vanhemman kanssa kokemukseksi. Itse muistan lapsuudesta vasikoiden juottamiset, heinäpellon ja uintireissut, mäenlasku. Lintsikeikoista en yhtään mitään, vaikka sielläkin varmaan käytiin.



Nykyinen yhteiskunta on vain mennyt siihen, että lapsille pitää tarjota "kallita" tuotettuja elämyksiä. Onhan ne kivoja mutta lapset kaipaavat muutakin.

suurin osa muistoista on ihan sitä arkea, vaikka siihen jonkun reissun tekisikin?

tottakai lasten kanssa voi ja kannattaa amtksutaa, niin mekin olemme tehneet. Mutta mieitin kuitenkin että onko kannattavaa käydä alle kouluikäisenä ne paikat jotka ovat lapsia varten, Kolmården, Legoland, Paris Disneyworld, huvipuistot,vesipuistot...



Kyllä minusta ainakin olisi kivaa jos lapsi näistä kaikista reisuuista muistaisi jotian tai edes itse muistelisi matkaa...



Näin ei tosiaankaan siis ole, vaan lapsi on miettinyt jotain ihan muita juttuja jälkeenpäin. Jatkamme matkustelua niinkuin ennenkin, mutta kun mieitimme lapselle elämyksiä taidan ottaa eväät mukaan lähimmälle pururadalle ja mennään metsään katselemaan oravia :)

miten matkaillaan.



Meillä on lapset olleet aina mukana matkoilla ja nyt ovat hyvin luontevia hommassa. Eivät jännitä lentokenttiä, eivät vieraannäköisiä ihmisiä tai ruokia, ovat joustavia aikataulujen suhteen, tietävät miten lentokoneessa ollaan jne.